Viisi perusvinkkiä pokeriturnauksiin

30.08.2006 | Aihe: Pokeriturnaukset

Nettipokeri tarjoaa loputtomasti turnauksia pelattavaksi. Se on hienoa, sillä parhaimmillaan turnauspelaaminen ei ole ainoastaan tuottoisaa, vaan myös yksinkertaisesti hauskaa. Rahapelien pokeri ja turnauspokeri poikkeavat sen verran toisistaan, että pelkillä rahapelien opeilla ei turnauspöytiin ole asiaa. Siksipä tässä turnauspelien aloittelijoille muutama ohje, joiden avulla turnauspokeriin tustustumisen voi aloittaa.

Viisi varteenotettavaa vinkkiä

Kaksi ensimmäistä vinkkiä ovat tuttuja jo rahapelien puolelta, mutta kertaus on opintojen äiti. Vinkit kolmesta viiteen sen sijaan kannattaa upottaa kallon perukoille nimen omaan turnauspelien varalta.

1. Maltti on valttia
Parhaimmillaan turnauspelaaminen on hauskaa. Pahimmillaan se on kuitenkin jatkuvaa ja kovin haukotuttavaa huonojen käsien foldaamista. Tällaisessa tilanteessa hyvä pelaaja säilyttää malttinsa, vaikka kiusaus alentaa lähtökäden vaatimuksia onkin ilmeinen. Lähtemällä mukaan jakoon A5 tai K7 tyylisillä “iso-pieni” käsillä on kuitenkin suositeltavaa vain, jos haluaa hävitä nopeasti.

Turhien käsien pelaamisen sijaan kannattaa keskittyä tämän listan kohtaan kaksi.

2. Silmät auki!
Kun foldaat, älä torku, selaile nettiä tai tuijota sivusilmällä telkkaria. Sen sijaan tarkkaile muita pelaajia. Miten ja millaisilla käsillä he korottavat ja maksavat? Onko joku pelaajista erityisen löysä tai tiukka? Foldaako joku herkästi jos vastapelaaja korottaa?

Vastustajien tarkkailu on ensiarvoisen tärkeää. Kun käteen kopsahtaa pelikelpoiset laput, on tiedosta suunnattomasti hyötyä. Jos kohtaat vaikkapa vastustajan re-raisen, on aika arvokasta tietää, onko uudelleen korottaja usein bluffiin luottava hurjapää vai erittäin tiukka, ehdottomasti vain hyvillä korteilla pelaava tylsimys.

3. Sekoita peliäsi
Jos istut pitkään samassa pöydässä, sekoita välillä peliäsi. Vaikka huonot pelaajat tuskin kovin hyvin pelityylistäsi perille pääsevätkään, voi pöydässä istua hyviäkin turnauspelaajia, joiden urakkaa pieni taktinen pelin sekoitus vaikeuttaa.

Pelin sekoittaminen on helppoa. Muistele vain miten olet jossain tietyssä tilanteessa toiminut ja toimi tällä kertaa hieman eri tavoin. Esim. jos jostain positiosta olet aina yrittänyt nähdä flopin halvalla 87 suittareilla, niin korota välillä vastaavanlaisilla korteilla. Tällaiset peliä sekoittavat siirrot voivat johtaa siihen, että jokin maksu tai korotus ei ehkä ole aivan optimaalinen yhden jaon näkökulmasta, mutta koko turnauksen mittakaavassa pelin sekoittamisen hyödyt voittavat haitat.

Tähän väliin on syytä huomauttaa, että pelin sekoittelu kannattaa pitää jossain järjen rajoissa. Liialla sekoittelulla syntyy vain – vähemmän yllättäen – sekavaa, tappiollista peliä.

4. Hyödynnä yleisen fiiliksen vaihtelut
Turnauksissa pelaajat pelaavat vaistomaisesti eri tavalla eri vaiheissa turnausta. Esimerkiksi rahasijojen lähestyessä peli useimmiten tiukkenee, kun ketään ei oikein huvittaisi pudota ulos pelistä, kun dollarit jo melkein voi haistaa.

Tällaista yleistä fiilistä kannattaa yrittää aistia, sillä pelaaminen vastoin yleistä fiilistä on kannattavaa. Kun muut pelaavat tiukasti, sopivan löysällä pelillä voi ryövätä potteja. Kun muut löysäilevät, tiukasti pelailemalla voi tehdä hyvää tulosta.

5. Mitoita strategiasi oikein tilanteeseesi nähden
Turnausten ja rahapelien tärkein ero on, että turnauksissa blindit nousevat. Jos omat rahavarannot ovat syystä tai toisesta kovin pienet blindien tasoon nähden, täytyy peliä alkaa muuttamaan agressiivisempaan ja löysempään suuntaan. Hyvien korttien odotteluun kun ei lopulta yksinkertaisesti ole varaa.

Pelityylin muokkaaminen kannattaa aloittaa tarpeeksi ajoissa, sillä jos vaikkapa aikoo pelotella muut pelaajat ulos potista all-in siirrolla, on se tehtävä kun omat varannot ovat vielä jossain määrin merkittävät. Kun omassa stäkissä on rahaa vain parin ison blindin verran, ei pinkan pöydän keskelle työntäminen pelota ujointakaan pelaajaa.

Lopuksi

Useimmat pelaajat pärjäävät melkolailla yhtä hyvin raha- ja turnauspeleissä. On kuitenkin täysin mahdollista, että toinen näistä pelityyleistä sujuu selkeästi paremmin tai huonommin kuin toinen. Turnauspelejä pelaillessa (tai pikemminkin niiden jälkeen) kannattaakin siis tutkailla omaa suoritusta kriittisesti ja pohtia, kumpi pelityyli sopii itselle paremmin. Jos eroa huomaa, kannattaa ehdottomasti keskittyä omaan vahvaan alueseensa.

Tämä artikkeli saa jatkoa perjantaina, jolloin luodaan pieni katsaus turnaustyyleihin ja siihen, millaisista turnauksista turnauspelaamisen treenit on hyvä aloittaa.



4 Kommenttia

  1. Hiiri
    #1

    Jos ei ole turnauksia pelaillut tai ei vaan saa niistä tyydyttävää tulosta suosittelen seuraavaa keinoa pelin treenaamiseen…

    Pelaamalla pienen panoksen sittaria kannattaa aluksi foldailemalla odottaa mahdollisimman varmaa tilannetta saada kouraan iso pino merkkejä – ainakaan floppia pidemmälle ei kannata mennä ellei tiedä vievänsä kättä. Heti ison stackin saatuaan voi alkaa pelata entistäkin tiukemmin – lähinnä jatkamalla vain erityisen hyvällä kädellä tai pelatessaan yksin todella pienen pinon omaavan kaverin all-in yritystä vastaan. Näin itse voi kasan takaa turvassa seurailla muiden tippumista, ottaa selville hyvät pelaajat taktiikoineen, sekä noin 90%:ssa pelejä päästä suoraan maksupalleille.

    Näin pelaamalla hc-amatöörinkin peli kehittyy väistämättä ja lähes joka pelistä jää vielä rahaa taskuunkin – suurin osa ihmisistä (eritoten yöbriteistä) kun tuntuu pelaavan turnauksia aina ylettömän löysästi ja agressiivisesti.

    Vastaa ››
  2. Puhveli
    #2

    Edelliseen viitaten, jos pelaa yleensä vain hyvillä korteilla ja nappaa pari isohkoa pottia, onnistuu luomaan itselleen hyvän imagon jolloin härskitkin bluffaukset (useimmiten) menevät läpi ja muut pudottavat hyvätkin korttinsa koska ajattelevat että “taas sillä pirulla on jokin täyskäsi tms.”
    Eihän tuo aina toimi, mutta mielestäni oikan imagon luonti on olennaisen tärkeää niin turnauksissa kuin pöytäpeleissäkin.

    Vastaa ››
  3. Eekholmi
    #3

    Hiiren ja Puhvelin kommentteihin viitaten: olen itse täysin samaa mieltä. Itse olen omaksunut varsinkin 10-30 pelaajan sittareihin erään pokeriherran (joka kulkee nimellä Roy Rounder) muotoileman “tight-aggressive squared”-metodin, jossa päämääränä on nimenomaan pelata TODELLA tiukkaa mutta TODELLA aggressiivista peliä, pelataan käytännössä pelkkiä monstereita… Rounderin kaava on PATIENCE + AGGRESSION = SUCCESS. 😉

    Ja kyllähän tuo toimii, tosin kuten jo mainittiinkin, “table image” muodostuu aika äkkiä tiukaksi ja siitä voi olla hyötyä tietyissä tilanteissa mutta kyllä sekin kyrsii kun panostaa minimipanoksen preflop jollain ässäparilla ja kaikki foldaavat. 😉 Eli kyllä sitä peliä pitää sekoittaakin toki, mutta ohjenuorana/nyrkkisääntönä tuo taktiikka on varsin toimiva, jos esim. 10-pelaajan sittarissa pelaajia on jäljellä enemmän kuin neljä. Ja pitää nyt vielä mainita, että jahka sokeat nousevat sinne kymmeneen prosenttiin alkustackista, niiden ryöstöistä tulee yhä tärkeämpää ja tällöin pelityyliä on tietenkin muutettava tai nopeasti sokeutuu kuoliaaksi.

    P.S. Mainittakoon vielä tähän loppuun, että itse olen nettipokeria pelannut vasta parisen vuotta ja taitotasoni ei mikään päätähuimaava ole, joten lukekaa viestini varauksella. 😉

    Vastaa ››
  4. Veijjo
    #4

    Sanoisin että noi kaikki ei päde turbosittareihin. Jos kauan odottelee sitä hyvää kättä niin blindit saattaa olla jo sen verran korkeet että jos et sillä kädellä saa tulosta aikaan ni turnee on ohi.

    Vastaa ››

Kommentoi