Vetokäsiä vastaan pelaamisesta

25.07.2006 | Aihe: Hold'em-strategiat

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Vetokädet tuppaavat herättämään suuria tunteita varsinkin sittareissa ja muissa turnauksissa. Kun pelaajan kolmoset hukkuvat riveriin kaverin vetäessä värinsä valmiiksi, on seuraus usein aikamoinen tohina chatboxissa, jossa huudellaan bad beatia ja valitetaan miten noin huonolla vastustajalla voikin käydä noin mahtava munkki.

Todellisuudessa kyseisissä tilanteissa on usein kyse kolmosilla pelanneen pelaajan heikosta asenteesta. Agressiivisemmalla otteella kolmosia olisi voinut aktiivisesti suojata värinvetoa vastaan. Oli kyseessä tavallinen turnaus tai sittari, strategia täytyy säätää sen tosiseikan pohjalta, että blindit nousevat ja aikanaan alkavat todella tuntumaan. Näin ollen jokaisesta potista kannattaa taistella. Vetokäsiä vastaan ei siis pidä antautua tuurin armoille, vaan ote täytyy ottaa omiin käsiin.

Agressiivinen puolustus

Vetokäsiä vastaan pelaaminen ei ole mitään syvällistä tiedettä, vaan pokerin peruskauraa. Koko kuvio on periaatteessa hyvin yksinkertainen: vetokäden omaava pelaaja haluaa saada hyvän pottikertoimen, joka oikeuttaa jatkamaan, vaikka käsi ei valmis olekaan. Jos floppi on ollut suotuisa ja omassa kädessä on todennäköinen johtokäsi, on puolustustaminen hyvin simppeliä: korotetaan sen verran tuhdisti, ettei vetokädellä pelaava saa suotuisaa pottikerrointa.

Kannattaa muistaa, että korottaminen pienentää aina muiden pelaajien pottikertoimia. Tämä johtuu siitä, että pelin alussa pöytään on heitetty blindit. Tällaista kuollutta rahaa ei myöhemmin enää pöytään tyhjästä ilmesty, joten korottaminen väistämättä pienentää pottikerrointa.

Korottaa siis pitää, mutta mikä olisi sopiva korotus? Korotuksen koon täytyy täyttää kaksi kriteeriä: korotuksen täytyy samalla kertaa olla niin suuri, että vetokädellä pelaaminen ei kannata, mutta myös niin vähän, että kädenlukuvirheen tehtyään ei itse mene vararikkoon. Jälkimmäinen seikkakin kannattaa oikeasti huomioida – on parempi jatkaa huvenneella stäkillä kuin lentää pihalle turnauksesta, jos vastustajalta paljastuukin monsterikäsi oletetun värinvedon sijaan.

Sopivan korotuksen voi jokainen pähkäillä itse, sillä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei pokerissa usein ole. Hyvä summa yhtä pelaajaa vastaan voisi kuitenkin olla jotain 2/3 tai 3/4 potista. 2/3 korotuksella vastustaja saa pottikertoimen 2,5:1 ja 3/4 korotuksella n. 2,3:1. Kumpikaan näistä kertoimista ei perinteisen logiikan mukaan millään riitä maksamiseen, jos on flopannut suoran- (8 outtia) tai värinvedon (9 outtia). Jos vastustaja maksaa tällaisen korotuksen pelkällä vetokädellä, tekee hän siis selkeän virheen.

Virheellinen maksu

All-in siirron välttäminen siis takaa, että omat pelit jatkuvat vielä kyseisen käden jälkeenkin, vaikka olisi tullut tehtyä virheluku vastustajan kädestä. Lisäksi toinenkin seikka puolustaa kohtuullisen korotuksen tekemistä. Kohtuullinen korotus nimittäin maksetaan helpommin, ja sinä voitat joka kerta, kun vetokädellä pelaava virheellisesti maksaa tilanteessa, jossa tämän ei pottikertoimen mukaan pitäisi maksaa. Tämä pätee siitä huolimatta, että aina silloin tällöin (n. joka kolmas kerta) väärin maksanut pelaaja saa turnista tai riveristä tarvitsemansa kortin ja korjaa koko potin.

Kyse on jälleen kerran pitkän aikavälin ajattelusta. Tutkitaanpa vaikka tilannetta, jossa korotat turnin jälkeen kolmosillasi 100$ pottiin, jonka koko on 150$. Oletetulla värinvedolla pelaava vastustajasi joutuu maksamaan 100$ pysyäkseen mukana 250$ potissa, eli saa vedolleen pottikertoimeksi 2,5:1.

Riveriä ennen pakassa on 46 tuntematonta korttia. Kaksi tietyn maan korttia on vastustajasi kädessä ja kaksi pöydässä, joten värinveto onnistuu 9 kortilla. Todennäköisyys onnistumiselle on siis 9/46, eli n. 20%. Jos värinvetoa yrittää 100 kertaa 2,5 pottikertoimella, käy seuraavasti:

  • Väri onnistuu 20 kertaa, tulos 20*250$ = 5000$
  • Väri epäonnistuu 80 kertaa, tulos = 80*-100$ = -8000$
    = – 3000$

Jos vastustajasi foldaisi joka kerta korotuksesi edessä, voittaisit näin:

  • 100 * potissa olleet 150$ = 15.000$

Vastustajasi maksaessa korotuksesi, voitat näin:

  • Väri onnistuu 20 kertaa, häviät 20 * 100$ = -2000$
  • Väri epäonnistuu 80 kertaa, voitat 80 * 250$ = 20.000$
    = + 18.000$

Esimerkin pointti on helppo havaita: jos pelaat kyseisessä tilanteessa sata kertaa ja värinvetäjä foldaa korotuksesi edessä joka kerta, voitat pottiin siihen mennessä kertyneet pelimerkit. Jos värinvetäjä jatkaa epäsuotuisilla pottikertoimilla, voitat enemmän: jos vastustaja foldaa, voitat 150$/jako, jos tämä maksaa, voitat keskimäärin 180$/jako.

Värinvetäjän kannattaisi siis ennemmin foldata ja hävitä rahat suosiolla (tai yrittää ryöstää potti), kuin hammasta kiristellen jatkaa ja maksaa epäsuosiollisella pottikertoimella. Näin varsinkin yllä kuvatussa tilanteessa, jossa olet lukenut värinvetäjän käden oikein, jolloin värin osuessa vastustajasi ei saa sinulta ylimääräisiä maksuja.

Yhteenveto

Johdossa olevan käden puolustaminen epäiltyä vetokättä vastaan perustuu siis kolmeen asiaan, jotka ovat kädenlukutaito, matematiikka ja agressiivinen asenne.

Kädenlukutaitoa tarvitaan oman tilanteen arvioimiseen ja vastustajan käden määrittämiseen. Toisaalta pitää tietää olevansa johdossa ja vastustajan pelaavan vetokädellä. Mitä tarkemmin käden määrittää, sen parempi. Tässä auttaa suuresti, jos tekee paljon muistiinpanoja pelaajista, jolloin vetokäsiä suosivat vastustajat oppii tuntemaan ja heidän panostuskäyttäytymistään tulkitsemaan.

Matematiikkaa tarvitaan sen verran, että osaa korottaa sopivasti. Mitä enemmän vastustajalla arvelee olevan outteja, sitä enemmän tarvitsee korottaa, jotta pelaamisesta tulee vastustajalle kannattamatonta. Nyrkkisääntönä vajaan potin suuruiset korotukset riittävät useimpia vetokäsiä vastaan.

Agressiivista asennettaa tarvitaan sen varmistamiseen, että pelaa jatkuvasti oikein ahkerasti korottaen. Monet alkavat arastelemaan korotusten kanssa varsinkin jos vastustaja sattuu kerran väärin maksettuaan saamaan kätensä. Agressiivinen pelaaja tietää sen vain olevan pelin vaaroja, kohauttaa olkapäitään ja ymmärtää, että vastoin pottikertoimia maksava pelaaja on satunnaisista tappioista huolimatta oikein rahakas pöytätoveri pidemmällä tähtäimellä.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.



1 Kommentti

  1. lutka
    #1

    oletetaan että kaveri saa värin riverillä.( itse et kumminkaan ole tästä tietenkään sata varma) niin minkälaisen korotuksen olisit valmis maksamaan riverin jälkeen? eikö lopullinen voitto lasketa siitä? koska ethän aina voi kolmosia roskiin kipata.

    Vastaa ››

Kommentoi