Vaihtoehtoinen tapa valita pelipöytä

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Koska nettipokeri mahdollistaa huikeat pelaaja- ja pöytämäärät, mahdollistaa se myös erilaiset strategiat pöytävalinnan suhteen. Normaalisti pelaajat haluavat pöytiin, joissa floppiprosentti on mahdollisimman korkea, mutta myös muilla strategioilla on kannattajansa. Esittelyssä yksi näistä vaihtoehtoisista teorioista.

Se tavallinen tarina

Tavallisesti pelaajat haluavat istahtaa pöytään tai pöytiin, joissa mahdollisimman moni muista pelaajista näkee flopin. Kun tällaiseen pöytään pääsee, pelataan siellä tiukasti ja maltillisesti voittokäsiä odotellen. Huonoilla käsillä heitetään vesilintua, hyvillä taas keskitytään johdonmukaisesti kasvattelemaan tulevan voittopotin kokoa agressiivisesti korottaen.

Tällä strategialla tarkoitus on voittaa hyvillä käsillä mahdollisimman paljon ja hävitä muilla käsillä mahdollisimman vähän. Voittopoteissa siis ei haeta määrää vaan laatua, jonka takaa muiden pelaajien estoton tapa työntää rahaa pottiin.

Vaihtoehtoinen strategia

Vastarannan kiiskien mielestä yllä kuvailtu, tavallisin pöydänvalintatapa ei suinkaan ole paras. Heidän mielestään voittopoteissa täytyy laadun lisäksi miettiä myös määrää. Tämän leirin logiikka kulkee suurin piirtein näin:

Pitkällä aikavälillä onnen määrä on vakio. Pelaajien saamat kortit ovat siis pitkässä juoksussa samaa tasoa, mikä tarkoittaa, että kukin pöydän pelaajista saa saman verran voittavia ja häviäviä käsiä kuin muutkin pelaajat. Voittava pelaaminen siis perustuu siihen, että voitokas pelaaja voittaa enemmän potteja, kuin mihin kortit oikeuttaisivat.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tätä näkökulmaa suosivat haluavat pöytään löysien pelaajien lisäksi myös tiukkoja pelaajia! Tiukat pelaajat ovat avain voitolliseen pelaamiseen, sillä – niin takaperoiselta kuin se kuulostaakin – juuri heitä vastaan voi voittaa, vaikka kortit eivät siihen oikeuttaisikaan.

Vaihtoehtoteoria käytännössä

Vaihtoehtoisen pöydänvalintavan kannattajat haluavat ns. 1/3 pöytiin. Tällaisessa toivepöydässä yksi kolmasosa vastustajista on potteja lihottavia ikuisia flopin katsojia, kolmasosa tavallisia, enimmäkseen maksamiseen keskittyviä pelaajia ja viimeinen kolmannes (yli)tiukkoja varovaisia pelaajia, jotka jatkavat flopista eteenpäin vain jos saivat vähintään kärkiparin.

Näitä vastustajia vastaan tämän pöydänvalintateorian kannattajat pelaavat suurin piirtein seuraavasti:

Löysiä pelaajia vastaan pelataan kuten aina, eli hyvillä korteilla korotetaan loppuun asti. Näin maksimoidaan heitä vastaan voitettujen pottien koko.

Keskivertoja pelaajia vastaan tehdään samoin, mutta kiinnitetään erityistä huomiota siihen, jos tällainen vastustaja korottaa. Kun tavallisesti passiivinen maksaja innostuu korottamaan, on se huomionarvoinen seikka, joka pitää ottaa vakavissaan. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että vaihtoehtoteoreetikot haluavat showdownissa aina näyttää voittokortit. Voittokorttien näyttäminen kun auttaa ylläpitämään sopivaa imagoa.

Tiukkoja pelaajia vastaan bluffataan potti kotiin. Koska liian tiukasti pelaavat jatkavat flopista eteenpäin vain erittäin vahvoilla korteilla, voi heidät karistaa jaosta oikein ajoitetulla bluffilla. Bluffaamista helpottaa se, että koska pöydässä on tiukkoja pelaajia, ovat pottikoot varsin rajoitettuja – ja mitä pienempi potti, sitä helpompi muiden on siitä luopua. Nämä bluffatut potit ovat vaihtoehtostrategian a ja o: ne ovat potteja, joiden voittamiseen kortit eivät välttämättä oikeuttaneet, mutta jotka tuli kuitenkin voitettua. Niitä ei voitettu tuurilla, jonka määrä on vakio, vaan taidolla, jota itsellä on toivottavasti enemmän kuin muilla.

Vaihtoehtoilun etuja

Sen lisäksi, että vaihtoehtoisella pöytästrategialla ja pelitavalla väitetään voitettavan enemmän potteja ja sitä myöten mukavasti rahaa, on sillä kannattajiensa mielestä myös muita etuja.

Ensinnäkin vaihtoehtostrategia mahdollistaa pokeritaitojen laajan hyödyntämisen. Pelkästään löysiä pelaajia vastaan pelatessa bluffistahan ei tunnetusti ole juuri hyötyä, kun joku sankari maksaa kuitenkin. Vaihtoehtotavalla pelatessa bluffaaminen taas on hyvin keskeisessä roolissa voittoa haettaessa. Omien pelitaitojen hyödyntämiseen on siis tällä tapaa pelatessa enemmän mahdollisuuksia.

Toinen etu on se, että eri pelaajatyypit on yksinkertaisesti pakko oppia erottamaan toisistaan. Kun pelaajatyypit oppii pakon edessä erottamaan, on siitä hyötyä koko loppuelämän pokeriuralle, pelasi jatkossa millä strategialla tahansa.

Kolmas vaihtoehtotavan etu on, että se omalta osaltaan koulii pelitaitoja tulevia, isompia koitoksia varten. Kun pöydissä siirtyy kalliimpiin, nousee useimmiten pelin taso siinä sivussa. Jossain vaiheessa bluffit ja muut kikat on otettava käyttöön, kun mukana ei enää ole suuria määriä löysiä pelaajia. Tällöin on luonnollisesti mukavaa, että tehokas bluffaaminen on tullut opeteltua jo aiemmin.

Lopuksi

Pokerissa on harvoin ehdottomia totuuksia, eikä niitä pöytien valinnassakaan varmasti ole. Kannattaa siis joskus floppiprosentin ja pottikoon tuijottelun sijaan avata muutama pöytä, yrittää hahmottaa mitkä pöydistä voisivat olla 1/3 -tyyliä ja kokeilla miten peli niiissä sujuu. Sujuivat pelit sitten huonosti (mitä seuraa paluu normaaliin tyyliin) tai hyvin (hienoa), niin jotain tulee varmasti opittua.

Lopuksi on syytä huomata, että vaikka pöydänvalintateoriat näyttävät pikasilmäyksellä lähes päinvastaisilta, ovat ne pohjimmillaan vain erilainen päätepiste samalle ajattelulle. Kyse molemmissa tavoissa kun on huonojen pelaajien pelitaidon puutteen hyödyntämisestä. Liian löysä pelaaja pelaa huonosti, koska laittaa liian anteliaasti rahaa keskelle. Liian tiukasti pelaavakin pelaa yhtä lailla huonosti – hän luopuu korteistaan taistelutta ja jättää vähät pottiin laittamat roponsa muiden jaettaviksi. Pelasi huono pelaaja millä tahansa tavoin huonosti, voi tämän taitojen puutteesta hyötyä oikealla strategialla.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.