Seuraavassa Nettipokeri.infon lukija, nimimerkki Tuuripelle ruotii professori Määtän raporttia, jossa esitetään erilaisia rajuja toimenpiteitä suureksi uhkaksi nähdyn nettipokerin lopettamiseksi Suomessa.

Tässä muutamia poimintoja ja omia maallikon kommenttejani professorin tekstiin.

s. 19: ” Mielenkiintoinen perustelu – myös oikeudellisessa mielessä – sääntelylle on viittaaminen siihen, että etärahapelaaminen vähentää kotimaisten rahapeliyhteisöjen liikevaihtoa. Esimerkiksi Veikkaus Oy arvioi vuonna 2002, että etärahapelaaminen vähensi asianomaisen yhtiön vedonlyönnin liikevaihtoa noin 10 prosenttia. Oikeudellisesti tästä perustelusta tekee mielenkiintoisen se, että – hieman kärjistäen sanoen – kysymys olisi suomalaisen monopolin suojaamisesta ulkomaista kilpailua vastaan. “
– Eipä tarvitse edes kärjistää. Koko juttuhan tähtää tähän. Savuverhona vain käytetään noitavainomaisia juttuja peliongelmista, joita monopolit itse aiheuttavat hedelmäpeleillään.

s. 24: “Neutraliteetin kannalta yksi tärkeä ulottuvuus on sekin, että sääntely kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin toiminnanharjoittajiin eli esimerkiksi etärahapeliyrityksiin. Tällöin voidaan puhua yritysneutraliteetista. Tässä valossa on kyseenalaistettavissa vaikkapa sellainen järjestely, jossa kotimaisia etärahapeliyrityksiä suosittaisiin, mutta ulkomaisilta peliyrityksiltä kiellettäisiin etärahapelien tarjoaminen Suomessa. Tästä ei ole pitkä matka EY-oikeudellisellekaan maaperälle”
– Niinpä niin

s. 25: “Yksi kansainvälisesti keskustelua herättänyt elementti arpajaisten ja rahapelien määritelmiin liittyen on se, milloin kysymys on “kokonaan tai osittain sattumaan perustuvasta” voitosta. Eli missä kulkevat rajat onnenpelin ja taitopelin välillä? Jos etärahapelien sääntely kytketään arpajaisten ja rahapelin määritelmään, ja jos erityisesti nettipokeri katsotaan taitopeliksi, sitä ei voitaisikaan katsoa etärahapeliksi, ja se jäisi luonnollisesti etärahapelisääntelyn ulkopuolelle. “
– Ja tästäpä huolimatta jahtia jatketaan, koska noitavainon kohteena on nimenomaan möröksi koettu nettipokeri.

” – – Toisaalta mukaan jäisivät ainoastaan sellaiset etärahapelit, jotka eivät ole todennäköisesti aiheuttaneet sosiaalisia haittoja siinä määrin kuin nettipokeri. Tästä tullaan puolestaan siihen kysymykseen, kannattaisiko koko sääntelyprosessia käynnistää, jos lainsäätäjällä olisi mahdollisuus puuttua ainoastaan vähäisimpiin ongelmiin, muttei tällä hetkellä keskeisimpään etärahapelaamisen ongelman lähteeseen. Tällöinhän nekin, jotka pelaavat muita pelejä kuin nettipokeria, voisivat suunnata nettipokerisivustoille ja välttää tällä tavalla sääntelyn. Toisin sanoen tällöin lainsäädäntötoimia ei nähdäkseni kannattaisi käynnistää lainkaan.”
– Viisas kommentti tuo viimeinen. Mutta kun ministeriön moralistit ovat jo etukäteen päättäneet, että nettipokeri pitää saada loppumaan, tätä ei oikeasti millään perusteluilla. Tällaista “tutkimusta” sanotaan tarkoitushakuiseksi.

s. 25: “Ulkomailla on kuitenkin kallistuttu suurelta osin sille kannalle, että nettipokeri on onnenpeli, vaikka siinä on taidollakin sijansa. Tämä on ilmennyt eksplisiittisesti eräistä tuomioistuinratkaistuista. Tosin joskus nettipokeri on katsottu taitopeliksikin. Nähdäkseni nettipokerin katsominen onnenpeliksi on perusteltua, kun otetaan huomioon se aikaväli, jolla peliä pelataan. Lyhyellä aikavälillä nettipokeri on kiistatta onnenpeli: vasta-alkajakin voi sattumalta voittaa alan ammattilaisen. Sen sijaan pitkällä aikavälillä – suurten numeroiden lain mukaisesti – voittotodennäköisyys kallistuu siten, että paremman pelaajan todennäköisyys voitolle on suurempi kuin satunnaisesti pelaavan henkilön. Ja nähdäkseni asiaa pitää arvioida lyhyen aikavälin valossa erityisesti sen vuoksi, että valtaosa pelaajista on luonnehdittavissa satunnaispelaajiksi”
– Jos nettipokeri on niin suuri ongelma kuin väitetään, miten sitten satunnaispelaaja (= palaaja, joka käy häviämässä kaksi kymppiä eikä tule takaisiin moneen kuukauteen) voi olla peliongelmainen? Eikös peliongelmaisen pidä määritelmällisesti pelata enemmän kuin “satunnaisesti”? Ontuvaa perustelua kaiken kaikkiaan.

s. 27: ” EU:ssa ei ole välittömästi rahapelejä tai etärahapelejä koskevaa sääntelyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansallisella lainsäätäjällä olisi täysin vapaat kädet etärahapeleistä säänneltäessä. Erityisesti kansallisen sääntelyn on kunnioitettava EY:n perustamissopimuksen määräyksiä. – – rahapelit niiden erityisluonteesta huolimatta katsotaan EY:n perustamissopimuksessa tarkoitetuksi taloudelliseksi toiminnaksi, koska kyse on palvelujen tarjonnasta vastiketta vastaan ja voitontavoittelusta. Keskeisessä asemassa ovat EY:n perustamissopimuksen määräykset palveluiden vapaasta liikkuvuudesta.”
“Palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva pääsääntö on sijoitettu EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan 1 kohtaan: “Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä.” “
– Rahan vapaa liikkuvuus. Valtiot eivät voi sitä estää EY:n perussopimuksen nojalla

s. 28: Ehdoista, joilla em. vapauksia voidaan kansallisesti rajoittaa, ns Gebhard-testi: ” Vapaan liikkuvuuden rajoittaminen voi tulla kysymykseen seuraavien neljän kriteerin täyttyessä:
• rajoituksia on voitava soveltaa syrjimättömällä tavalla (siis ei “syrjitä” peliongelmaisia vaan kielletään toiminta kaikilta! Loistavaa!)
• rajoitukset tulee voida perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä. (peliongelmista raportin mukaan 14% johtuu erilaisista internetpeleistä – joita siis tuuripelipuolella myös Veikkaus tarjoaa, ylivoimaisen enemmistön ongelmapeleistä ollessa kolikkopelejä. Varsin pakottava yleinen etu tosiaan!)
• rajoitusten on oltava sellaisia, että niillä varmistetaan sääntelylle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen (rajoitukset ovat kiistatta kierrettävissä)
• rajoitukset eivät saa mennä pidemmälle kuin mikä on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi (tämä on mielenkiintoinen kohta, joka viimeistään romuttaa vatimukset koko toiminnan kieltämiseksi. Onko siis välttämätöntä mennä pidemmälle kuin kohdistaa toiminta itse peliriippuvuuteen? Siis kieltää koko toiminta?)

– Ehdotus verkkopelaamisen estämiseksi Suomessa ei siis läpäise testin yhtäkään kohtaa

s. 30: ” Sääntelyä ei voida legitimoida pelkästään fiskaalisin perustein, eli sillä, että näin turvataan rahapeliyhteisöjen tuottojen päätyminen yleishyödyllisiin tarkoituksiin”
– Eli suomeksi: koska sääntelyn tosiasiallista “fiskaalista” syytä, eli monopolien suojelua ei voida käyttää rajoitusten perusteena, tempaistaan pelihaittamörkö kuin jänis hatusta. Tämän tunnustaa raportin kirjoittajakin.

” Sen sijaan avainasemassa on yleisen edun edistäminen, jolloin kysymys voi olla erityisesti rikollisuuden torjunnasta ja kansanterveydellisten ongelmien ehkäisystä. Lisäksi on syytä tähdentää, että sääntelyn on johdettava tosiasiallisesti pelaamisen/peliongelmien vähenemiseen”
– eli kirjoittaja edellyttää, että peliongelmien on vähennyttävä ehtona nettipelaamisen rajoituksille. Kuka uskoo oikeasti että peliongelma poistuu nettipokerikiellolla, eli ettei tosiasialliset ongelmaiset työnnä vähintään samaa rahamäärää hedelmäpeleihin, ravintoloiden pelipöytiin ja ylisuuriin lottoriveihin?

“Osin edelliseen liittyy se, että mitä konkreettisemmin pystytään näyttämään toteen etärahapeleistä aiheutuvat sosiaaliset ja muut haitat, ja mitä selkeämmin pystytään todentamaan uudesta sääntelystä koituvat edut, sitä varmemmalla pohjalla sääntely on arvioitaessa sitä EY oikeudellisesta näkökulmasta. Tämä on suuri haaste, koska etärahapelien riskeistä ei vielä tällä hetkellä ole paljoa empiiristä tietoa. “
– Jopas! Varsinainen herkkupala tässä: Kirjoittaja tunnustaa, ettei nettipokerin tosiasiallista riskeistä ole tietoa. Mutta ministeriöllehän riittää pelkkä mörkö kansalaisten tekemisten rajoittamiseksi, kunhan aihe on tuntematon ja siten pelottava.

” – – Toisaalta esimerkiksi nettipokerin on todettu sisältävän elementtejä, jotka ovat omiaan johtamaan ongelmapelaamiseen.”
– Todettu niin. Mm. tässä raportissa. Ja toki kaikkeen rahapelaamiseen omat ongelmansa liittyy. Niiden suurimmat aiheuttajat Suomessa ovat RAY ja Veikkaus.

s. 30: ” – – sikäli kuin jäsenvaltioiden viranomaiset tuloja valtion kassaan kerätäkseen houkuttelevat kuluttajia osallistumaan arpajaisiin, uhkapeleihin tai vedonlyöntiin, tämän valtion viranomaiset eivät voi vedota siihen, että pelimahdollisuuksia on vähennettävä yhteiskuntajärjestyksen vuoksi, perustellakseen kansallisesti toimeenpantuja rajoittavia toimenpiteitä”
– Ja tästä huolimatta katsotaan mahdolliseksi rakentaa rajoituksia….

s. 33: “Toiseen suuntaan puhuva argumentti on EFTA-tuomioistuimen viittaus peliautomaattien aiheuttamaan peliriippuvuuteen. Tutkimukset antavatkin tälle näkemykselle tukea. Samalla on syytä panna merkille, että esimerkiksi myös nettipokeri altistaa peliriippuvuudelle.”
– Siis tunnustetaan tutkimustuloksin, että peliriippuvuutta aiheuttavat nimenomaan automaatit. Tähän rinnasteisena (järjestelmälisesti läpi koko raportin) “pannaan merkille” myös nettipokerin aiheuttama “altistus” – ilman että asiasta on tutkimustietoa (ainoa numerotieto asiasta on tuo nettipelien 14% osuus ongelmapelaamisesta)).

s. 33: ” Toisaalta tulkinnanvaraista on se, kuinka laajalti muihin etärahapelimuotoihin mainittua oikeusohjetta (rajoituksia) voitaisiin soveltaa.”
– niinpä niin. Ongelmaksi rajoitusten kohteeksi tulee siis kirjoittajankin mielestä suomalaisten monopolien tarjoamat etäpelit (raportissa etäpeleiksi kutsutaan kaikkea netissä, puhelimella jne suoritettavaa pelaamista).

s. 34: ” Vaikka nettipokeri on tältä osin tuotu esille peliongelmia aiheuttavana, olisi luonnollisesti paikallaan todentaa asia empiirisesti.”
– olisikohan paikallaan tutkia, niin. Raportissa kuitenkin ehdotetaan rajoituksia pelkkiin pelkoihin perustuen, ilman oikeaa tietoa nettipokerin todellisesta ongelmallisuudesta.

s. 34, pohdintaa mahdollisuutta periä hävityt rahat kuluttajasuojalain perusteella: “kuluttajalla ei ole kuitenkaan peruuttamisoikeutta (jollei toisin sovita), jos sopimus koskee vedonlyönti- tai arvontapalveluita. Hallituksen esityksessä HE 79/2000 vp tätä on perusteltu lyhyesti sillä, että tällaisten palvelujen luonteeseen peruuttamisoikeus ei sovi. “
– Hyvä johtopäätös: kirjoittajalle ei kuitenkaan ole ollenkaan selvillä siitä, mistä pokerinpelaaja maksaa: netti(tai live)pokerin pelaaja maksaa saamastaan palvelusta reikin (eli prosenttiosuus potista) muodossa, ei suinkaan pottiin sijoittamanaan rahamääränä. Kuluttajasuojalain perusteella tuota palautuskeskustelua voidaan käydä itse palvelun hinnasta, eli korkeintaan tuosta rakeosuudesta, jos siitälkään.

s. 43: “…sääntelyn kannalta tärkeässä asemassa on se, kuinka laajasti yksittäisessä maassa on vapaasti käytettävissä olevia Internet-yhteyksiä. Tämä kietoutuu puolestaan – ja tietenkin – siihen, että monet etärahapeliongelmat tavallaan palautuvat Internetin käyttöön”
– Koska maassa on paljon nettiyhteyksiä, oikaistaan kaikki mutkat ja unohdetaan tiedossa olevat tosiasiat (mm. tuo mainittu 14%) ja kytketään peliongelmat muitta mutkitta Internetiin.

s. 44: ” tarkoituksenmukaisena sääntelyvaihtoehtona voitaisiin pitää sitä, että ongelmapelaajat ja peliriippuvaiset henkilöt suljettaisiin pois etärahapelimarkkinoilta. Toisin sanoen kohdennettu sääntely puoltaisi vahvasti paikkaansa, koska tällöin ei päädytä ylisääntelemään sellaisten pelaajien pelaamista, joiden pelaamista ei – sanamukaisesti – tarvitse säännellä. – – – Heikkilä, Laine ja Salo (2002, 1035) ovat puhuneet tällaisen sääntelyvaihtoehdon puolesta. Ensinnäkin he ovat viitanneet siihen, että ongelmapelaajat muodostavat ainoastaan marginaalisen osan kaikista pelaajista”
– Mikä oivallus! Jotain järkeviäkin ajatuksia tässä raportissa, tosin lainattu näiltä Heikkilältä, Laineelta ja Salolta..

s. 45 Kirjoituksessa mainitaan ehdotettuja teknisiä tapoja rajoittaa päätöntä rahan syytämistä pelisaiteille: “- – käytettävissä on saldosopimusratkaisu eli tilikohtainen yläraja, kuten Suomessa on matkapuhelinlaskujen kontrolloinnissa.”. Tämä ei kuitenkaan kelpaa kirjoitajalle, ja asiaa perustellaan mm. seuraavasti: ” Oma ongelmien lähteensä kohdennetussa sääntelyssä on se, ettei ainoastaan peliriippuvaisia henkilöitä tulisi rajata etärahapelaamisen ulkopuolelle. Tällä tavalla päädyttäisiin näet alisääntelyyn.”
– Alisääntely! Siinä vasta riski kontrollifriikin Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta….

s. 47, pohdintaa kansallisen nettipokerin järjestämisestä pelaajien ohjaamiseksi “turvalliseen” nettipokeriin: “- – onko kansallisella rahapeliyhteisöllä ylipäänsä kannustinta tulla mukaan etärahapelimarkkinoille varsinkin, kun voittomarginaalit erityisesti nettipokerissa ovat pienet. Näin ollen käsillä oleva sääntelyvaihtoehto voi käytännössä jäädä hypoteettiseksi.”
– Pienet voittomarginaalit? Mihin katosivat ne jättisummat joita huijataan “pyramidin” pohjalta suomalaisilta ongelmapelaajilta Curacaolle? Jo on luovaa argumentointia. Samat asiat käännetään asiayhteydestä riippuen päälaelleen. Menee tosin varmasti läpi STM:ssä.

s 48: kansalliseen nettopokeriin littyvästä ’problematiikasta’: “Erityisesti on pantava merkille – taas – se, että markkinoille jäävät edelleen ulkomaiset etärahapeliyritykset, mikä mahdollistaa rikollisen toiminnan kuten ennenkin.”
– Vedetään yhtäläisyysmerkki – taas – nettipokerin ja kaikenlaisen rikollisuuden välille ilman pienintäkkään näyttöä…. Mutta tällainen pirun maalailu tuntuu riittävän tutkimuksen tilaajalle, se paistaa läpi koko tutkimuksen.

s. 53: ” Keskusteluissa on kuitenkin ilmennyt, että tietoliikenneyhteyksien estotoimien täytäntöönpano edellyttäisi raskasta sääntelyä ja valvontaa. Lisäksi on epäilty, estäisikö sanotunlainen sääntely ei erilaisia lainsäädännön kiertämisjärjestelyjä. Toisaalta, jos kiertämisjärjestelyjä ilmenee, luo se usein tarpeen uudistaa lainsäädäntöä. Ikävä kyllä tässä kilpajuoksussa lainsäätäjä on usein tuomittu olemaan jälkijunassa. – – – Yleisemmin tietoliikenneyhteyksien rajoittamista on kritisoitu perusoikeuksien ja tietoliikennekehityksen kannalta, ja Heikkilä, Laine ja Salo (2002, 1036) ovat pitäneet sitä kaikista arveluttavimpina keinona laittoman rahapelitoiminnan sääntelemiseksi.”
– Kirjoittaja osuu asian ytimeen pohtiessaan tietoliikenne-estojen toimivuutta. Nuo Heikkilä, Laine ja Salo tuntuvat olevat varsin järkevästi liikkeellä kannanotoissaan.
– Kuten Mikko totesi omassa artilkkelissaan, tietoliikenne-esto suoraan pelisivuille voidaan helposti kiertää ja pelaamista jatkaa esim. ulkomaisen peliserverin kautta (ja kuten raportin kirjoittajakin toteaa, ei pelaamista sinänsä pysty kriminalisoimaan), No, ketkä sitten jakaisivat pelaamistaan kiertoteitse? Aktiivi- ja ongelmapelaajat. Siis he, joihin koko rajoitusryteikkö on suunnattu. Keihin suunnitellut rajoitukset taasen vaikuttavat? Satunnaisiin huvi- ja sunnuntaipelaajiin, jotka pelaavat vaikka kaksikymppisen silloin tällöin. Eli vaikutus sama juttu kuin hyysäävissä viinarajoituksissa: Ongelmakäyttäjät jatkavat toimintaansa riippumatta rajotuksista, ja harrastus loppuu tai vähenee ei-ongelmakäyttäjiltä.

s. 54: Tietoliikenne-estolain muotoiluvaihtoehtoja:
“• erillinen “Laki etärahapelien levittämisen estotoimista”
• lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain yhteyteen integroitu “Laki lapsipornografian ja etärahapelien levittämisen estotoimista”
• tai laki, jossa integroidaan toisiinsa etärahapelien levittämisen estotoimet ja etärahapeleihin liittyvän maksujenvälityksen estotoimia koskeva lainsäädäntö.
Tässä voi jo todeta sen, että aivan erillinen laki lienee lainsäädäntöteknisesti huono vaihtoehto, koska etärahapelien levittämisen estotoimia koskevaan lakiin sisältyisi olennaisessa määrin samat säännökset kuin lakiin lapsipornografian levittämien estotoimista. Tämä argumentti siis puoltaisi keskimmäistä vaihtoehtoa.”
– Nyt nettipokeri rinnastetaan lapsipornoon. Sillä lailla.

s. 59: ” Kansallisen maksujenvälityksen sääntelyn vaikuttavuus varsinkin pidemmällä aikavälillä on asetettu kyseenalaiseksi (Heikkilä, Laine, Salo) Ensinnäkin on tuotu esille, että etärahapelaajalla on mahdollisuus avata verkkopankkitili peliyrityksen sijoittautumisvaltiossa ja pelata sitä kautta. Toiseksi etärahapelaaja voi maksaa suorituksensa sähköisellä rahalla peliyritykselle ilman, että maksujenvälityspalvelujen tarjoajaa tarvitaan lainkaan operaatiossa. Viimeksi mainittu näkökohta onkin tässä suhteessa ollut kiintoisa: Yhdysvalloissa nimittäin on maksujenvälityskiellon täytäntöönpanon jälkeen siirrytty 80 prosenttisesti sähköisen rahan käyttöön etärahapelivoittojen ja –tappioiden maksamisessa.”
– Tässä kirjoittaja romuttaa itse oikein lähdeviittein maksuliikennekieltojen toimivuuden. Haittaako tämä kirjoittajaa ehdottamasta maksujen “välitysestoa”? Ei!

s. 71: ” …on syytä korostaa, että kiertämisjärjestelyt rapauttavat sääntelyn vaikuttavuutta samalla, kun ne johtavat kustannustehottomuuteen: sääntely kiertämisjärjestelyineen aiheuttaa kyllä kustannuksia johtamatta kuitenkaan tavoitteiden saavuttamiseen.”
– Voikos sen selvemmin sanoa?

Tuuripelle

Mahdolliset kommentit alkuperäiseen uutiseen Määtän raportista



- Nimi *

- Mail (ei julkaista) *