Turnausten keskivaiheiden pelaaminen

Edellisillä viikoilla Nettipokeri.infossa on ihmetelty suuriin turnauksiin valmistautumista ja niiden alkuvaiheen pelaamista. Vähintäänkin loogisesti tänään edetään turnausten keskivaiheen pelaamiseen. Tämä on se vaihe, jossa jyvät erotellaan akanoista. Turnauksen alkuvaiheen selvittäminen kunnialla ei ole erityisen vaikeaa, mutta siitä eteenpäin ruuvi kiristyy ja pelaaminen muuttuu yhä haastavammaksi.

Keskivaihe alkaa

Turnauksen alkuvaiheesta siirrytään keskivaiheeseen, kun kohoavat sokkopanokset alkavat painostamaan pelaajia. Siinä missä turnauksen alussa sokkopanosten koolla ei ole kauheasti väliä, ovatkin ne yhtäkkiä kasvaneet lukemiin, jotka alkavat tekemään pelaamisen tukalaksi. Tukalaksi ne tekevät pelaamisen varsinkin pelaajille, jotka eivät ole alkuvaiheessa onnistuneet kasvattamaan pelimerkkivarojaan. Turnauksen keskivaiheeseen siirtymiselle leimaa antavaa onkin pelaajien runsas putoilu ulos koitoksesta, kun heikosti alkuvaiheissa pärjänneet pelaajat alkavat tekemään epätoivoisia siirtoja.

Jos kaikki on mennyt putkeen, niin tässä vaiheessa oman tilanteen pitäisi olla kohtuullisen hyvä. Kun alussa on pelannut tiukasti, mutta silti heikkojen pelaajien pelitaitojen puutteita hyödyntäen, pitäisi turnauksen keskivaiheen alussa oman stäkin olla varsin hyvissä lukemissa – merkkimäärä tuskin on turnauksen kärkikaartia, mutta eipä se ole lähellä häntäpäätäkään.

Tästä eteenpäin tavoite on pelata aktiivisesti, mutta virheitä vältellen. Virheitä täytyy vältellä, sillä kohonneiden sokkopanosten myötä kaikki väärät teot tulevat todella kalliiksi. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa säikytellä liikaa – riskejä täytyy uskaltaa ottaa, on taloudellisesti järkevämpää pelata rohkeasti voitosta kuin lammasmaisesti rahasijojen häntäpäästä.

Keskivaiheen pelaamisesta

Turnausten keskivaiheen pelaamisesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan (kuten jotkut ovat kirjoittaneetkin). Tämä on kuitenkin nettiartikkeli, joten aihetta joutuu rajaamaan varsin tiukasti. Seuraavassa siis muutamia keskeisiä seikkoja keskivaiheen pelaamisesta.

Seuraa stäkkejä
Turnauksissa on erittäin tärkeää huomioida muiden pelaajien merkkimäärät. Kaikkien pelaajien stäkit täytyy suhteuttaa toisiinsa (Ketkä pöydässä ovat merkkijohdossa? Kenellä on vähiten merkkejä?), pelaamisen hintaan (Kuka on hätää kärsimässä? Kenellä on niin paljon rahaa, etteivät alkupanokset tunnu missään?) ja omaan stäkkiin (Kuka voi pudottaa sinut? Kenet sinä voit pudottaa?).

Stäkkien keskinäisen koon merkitystä on vaikea liioitella. Huomaahan sen itsekin, ettei ole mukavaa pelata pelaajaa vastaan, jolla on enemmän merkkejä. Tällaisessa jaossa kunnon virhe kruunautuu turnauksesta ulos lähtemisellä. Pikkustäkkejä vastaan pelaaminenkin voi olla hankalaa – kun paikka aukeaa, niin pikkustäkin omistaja työntää kaikki merkkinsä keskelle. Kaiken kaikkiaan kannattaakin jokaista jakoa pelatessa miettiä ei vain sitä, mitä vastustajasta tietää, vaan myös sitä, mitä lisätietoa voi irroittaa tämän stäkin koosta. Jos vähemmän pelimerkkejä omaava pelaaja esimerkiksi re-reissaa oman korotuksen päälle, on tällä lähes varmasti käsi, jonka oikeasti uskoo olevan jaon paras.

Stäkkien suhteen ei ole varaa laiskotella. Niitä täytyy seurata jatkuvasti – pikkustäkki voi tuplata ja nousta vaikka pöydän johtoon, iso stäkki voi romahtaa ja niin edelleen. Erityisen tarkkana tulee olla, kun taso vaihtuu. Osa pelaajista, jotka olivat aivan hyvin pelissä mukana, voivat pelin nousseen hinnan myötä ollakin nyt suuressa pulassa ja valmiita epätoivoisiin all-in siirtoihin, joista voi sopivilla taskukorteilla (vahvat ässät, kohtuulliset tai paremmat parit, kaksi kuvakorttia) poimia merkit talteen. Omaa tilannettakin pitää tietysti seurata.

Klassinen tapa seurata omaa peliä on tutkailla sitä, montako kierrosta on varaa pelata voittamatta yhtään pottia. Eli lasketaan kierroksen hinta ja jaetaan oma stäkki tällä hinnalla. Hintaa laskettaessa on ehdottoman tärkeää muistaa laskea mukaan antet. Nuo varsinkin aluksi vähäpätöisiltä vaikuttavat pikkupanokset kuitenkin maksavat lisäblindin verran, joten niitä ei voi jättää huomiotta. Kun kierroksen hinnan (anteineen) on laskenut, ja sillä on jakanut omien pelimerkkien määrän, tietää montako kierrosta pelissä säilyisi. Tämä luku ymmärretään perinteisesti seuraavalla tavalla:

Muista oma imago
Tärkeä asia, joka kannattaa ehdottomasti turnauksen keskivaiheilla pelatessa muistaa, on oma imago. Pelatessa täytyy siis miettiä ei vain sitä, miltä muut pelaajat vaikuttavat, mutta myös sitä, miltä itse muiden silmissä vaikuttaa. Kaikki eivät sitä tule ajatelleeksi, mutta se, miten näytät pelaavan on eri asia kuin miten pelaat.

Useimmiten pelaajat pelaavat aivan kuten näyttävät pelaavan – korotellen joko hyvin niukalla tai hyvin laajalla skaalalla kortteja. Imagosi voi kuitenkin mennä sekaisin tietyissä tilanteissa. Jos vaikkapa pelaat hyvin tiukasti, mutta kuitenkin saat muutaman kierroksen ajan hyviä lähtökäsiä toinen toisen perään, alat pikkuhiljaa näyttämään löysältä ja aggressiiviselta maniacilta. Tässä tilanteessa kannattaa painaa mieleen, että muut eivät enää pidä sinua tiukkana pelaajana vaikka sellainen oletkin, vaan jonkinlaisena villimiehenä, koska siltä vaikutat.

Joskus on pakko ryövätä
Imagoon hyvin läheisesti liittyvä asia on alkupanosten ryöväily. Koska turnauksissa vain ani harvoin pärjää vain pelaamalla vain hyvät kortit, täytyy alkupanokset aina silloin tällöin onnistua ryöväämään. Tässä puuhassa kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan asiaan.

Ensinnäkin höykätä kannattaa tietysti vain silloin, kun kukaan ei ole osoittanut merkkejä vahvuudesta, eli korottanut. Parasta olisi, jos muut olisivat edellä kippailleet, mutta turnauksen keskivaiheessa limppaajatkin varsin usein foldaavat, jos joku korottaa tuhdihkolla summalla paremmasta positiosta.

Muiden foldailun ohella optimaalinen tilanne on ryöväilyy koittaa, jos oman position ja blindien välissä ei ole jättistäkillä varustettuja pelaajia, eikä blindeissa ole ministäkin kanssa kikkailijoita. Jättistäkit tekevät pelaamisen vaikeaksi, sillä kun turnauksessa ollaan näin pitkällä, ovat he useimmiten hyviä pelaajia. He siis saattaisivat lyödä vielä päälle, sillä he tietävät, että heillä on enemmän rahaa ja vielä bonuksena flopin jälkeen parempi positio. Vastaavasti jos sattuu unohtamaan, että blindeissa majailee ministäkin omistaja, voi käydä hyvin nolosti. Kun blindissa epätoivoisessa asemassa oleva pelaaja tööttää all-in Q9:llä, on vähemmän mukavaa maksaa puuttuvat pari merkkiä ja näyttää omat onnettomat ryöväilykortit.

Erityisen houkutteleva aika ryöväillä on rahasijoijen välittömässä läheisyydessä. Tällöin monet menevät lukkoon ja jatkavat pelaamista vasta rahasijan varmistuttua.

Vältä ison stäkin yli- ja alipelaamista
Jos turnauksessa onnistuu ison stäkin hankkimaan, on se ehdottomasti hyödynnettävä. Suosituin ja paras tapa hyödyntää iso stäkki on alkaa pelata normaalia löysemmin ja aggressiivisemmin. Useimmat pelaavat turnauksen keskivaiheilla varsin tiukasti, joten parhaat ison stäkin pelaajat onnistuvat tällä tapaa dominoimaan koko pöytää ja kasvattamaan tai vähintään pitämään johtoasemansa ja näin siivittämään itsensä aina finaalipöytään saakka. Hyville sijoituksille päätymisen lisäksi tällaisella pöydän dominoinnilla on vielä toinen harvemmin mainittu positiivinen puoli: se on onnistuessaan pirun hauskaa.

Ison stäkin kanssa ei kuitenkaan oikein opi pelaamaan kuin harjoittelemalla. Se taas on hieman kinkkistä, sillä kuten arvata saattaa, suuren stäkin haaliminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin pieneen stäkkiin päätyminen. Yhtä kaikki voidaan kuitenkin sanoa, että suurin piirtein oikeilla linjoilla on, jos isoa stäkkiään ei yli- tai alipelaa.

Ylipelaaminen tarkoittaa liian aggressiivista ja löysää pelaamista. Pelaaja, joka ylipelaa ison stäkin kanssa ei malta vauhtisokeudeltaan huomioida vastustajan esittämiä vahvuuden merkkejä. Muutaman kerran muiden tönimisessä ja alkupanosten keikkaamisessa onnistunut ylipelaava kaveri alkaa helposti miettimään tyyliin: “Mitäs tuokin hiiri tuossa vikisee? No eihän tuo mittään, onhan mulla varaa uhkapelata.” Tällaisella ajattelulla lopputulos on helposti se, että yksi tai useampi vastustaja tuli tuplattua ja oma iso stäkki onkin enää keskivertoa luokkaa. Vaikka onkin lähtenyt korottamaan, pitää siis korteista malttaa luopua, jos tilanne näyttää sitä vaativan. Jos luopuminen tuntuu erityisen kivuliaalta, niin kannattaa ajatella sitä, että jos vaikkapa viidestä korotuksesta kolmella voittaa potin ja kahdesti kippaa, jää puuhassa vielä voitolle. Tämän tiesi myös legendaarinen Stu Ungar, joka suuren stäkin haalittuaan parhaimmillaan korotteli WSOP:n ratkaisuvaiheissa lähes kymmenessä jaossa peräkkäin.

Ylipelaamisen vaihtoehto on alipelaaminen, johon sortuvat varsinkin ensimmäisiä kertoja suuren stäkin turnauksessa saavat pelaajat. Tällaiset pelaajat eivät uskalla kunnolla edes yrittää merkkivarantojensa hyödyntämistä, vaan tyytyvät lähinnä kippailemaan ajatuksella “näillä varoillahan pääsee rahoille asti”. Tässä ei kuitenkaan ole kauheasti mieltä – taloudellisesta näkökulmasta katsoen on järkevämpää yrittää rohkeasti voittaa kuin lammasmaisesti kippailla rahoille saakka.

Lopuksi

Siinä turnausten keskivaiheen pelaamisesta muutama seikka, joista toivon mukaan on jotain iloa. Ohjeiden lukemisen lisäksi auttaa, jos turnauksissa pelaa a) kärsivällisesti, b) hereillä ja c) voitonhalua uhkuen.

Kärsivällisyys auttaa kummasti. Turnauksissa näkee monesti kummia näkyjä, kun pelaajat alkavat tekemään epätoivoisia siirtoja aivan liian aikaisessa vaiheessa. AK kädessään ei voi kuin hämmästyneenä kiitellä sitä pelaajaa, joka oli valmis riskeeraamaan alle keskiverron, mutta silti kohtuullisen stäkkinsä työntämällä A3s:lla kaiken keskelle.

Hereillä olemine on ratkaisevan tärkeää. Myös turnauksen keskivaiheissa on pakko jaksaa toljottaa monitoria. Mitä enemmän muiden pelaajien pelistä saa tiedonjyviä irti, sitä lähempänä rahasijat lisääntyneen tiedon myötä ovat. Hereillä olo on myös tärkeää päätöksiä tehdessä. Aivoja ei saa päästää autopilotille, vaan kaikki päätökset täytyy pystyä perustelemaan itselleen. Hereillä olossa auttaa kummasti, jos käyttää turnauksen tauot hyödyksi, kuten turnauksiin valmistautumista käsittelevän artikkelin kommenteissa todettiinkin.

Voitontahdosta on sanottu ennenkin, mutta mitä lähempänä turnauksen loppua ollaan, sitä enemmän se merkitsee. Keskivaiheessa bad beatin koettuaan on todella helppo masentua, tökätä jollain puolivillaisella kädellä all-in ja voivotella, että tähän nyt kaatui tämäkin homma juuri ennen rahasijoja. Voitontahtoa tihkuva pelaaja analysoi tilanteen uudelleen ja yrittää täysillä loppuun asti. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta pitkällä tähtäimellä tulos on taatusti parempi kuin luovuttamalla.

Kärsivällinen, voitontahtoa uhkuva ja kunnolla hereillä oleva pelaaja selviää usein turnausten loppuvaiheisiin. Niistä lisää ensi kerralla.