Turnausten alkuvaiheet

Jälleen jatkuu Nettipokeri.infon pitkä vaellus suurten pokeriturnausten maailmassa. Tänään pohditaan turnausten alkuvaiheen pelaamista, jonka tarkoitus on pohjustaa hyvä nousukiito kohti turnauksen myöhempiä vaiheita ja sitä kautta aina rahasijoille saakka.

Alku

Antiikin kreikan viisain mies Aristoteles totesi, että jokaisella hyvällä tarinalla on alku, keskikohta ja loppu. Aristoteleen pokeritaidoista ei ole tietoa, mutta myös pokeriturnauksilla on alku, keskikohta ja loppu. Turnauksen alku on huoletonta aikaa, keskivaiheessa blindit alkavat ahdistamaan ja rahoille pääsy lähestyy, turnauksen lopussa taas kisataan rahoista. Edellisessä osassa käytettyä Poker Starsin keskivertoturnausta edelleen esimerkkinä käyttäen voi sanoa, että alkuosa kestää turnauksen alusta tuonne jonnekin hieman ensimmäisen tauon jälkeiseen aikaan. Mitään täysin tarkkaa rajaa ei turnausten eri vaiheille voi sanoa, mutta eipä sille suurta tarvetta olekaan.

Tänään aiheena olevaan turnausten alkuosan pelaamiseen on olemassa (ainakin) kaksi eri tyylisuuntaa. Toisen kaartin mielestä turnausten alut kannattaa ottaa rauhallisesti ja rakentaa tiukka imago, jonka avulla pottien ryöväily käy myöhemmin helposti. Vastaväittäjien mielestä turnauksen alku on hyvää aikaa tärppiä – blindit ovat pienet, joten pienelläkin sijoituksella voi flopata hyvin ja viedä isot rahat.

Tässä käsitellään lähinnä ensin mainittua, tiukempaa tyyliä. Perustelu on se, että isot turnaukset ovat hyvin pitkäkestoinen tapahtuma. Alussa ei ole varsinaisesti kiire mihinkään, eikä turnausta voi vielä sen alussa voittaa. Turnauksen kuitenkin voi hävitä vaikka ensimmäisessä jaossa, joten pieni varovaisuus ei ole pahasta.

Neljä tavoitetta

Alkuvalmistelut ovat takana ja turnaus alkaa lopultakin. Mitä nyt on oikein tarkoitus tehdä? Varovaisella taktiikalla turnauksen alussa on neljä tärkeää tavoitetta:

Tavoite 1. Pysy mukana pelissä.
Turnausta on vaikea voittaa, jos siitä lentää ulos.

Tavoite 2. Kerää tietoa vastustajista.
Mitä enemmän vastustajista tietää, sitä helpompaa on saavuttaa tavoitteet yksi ja neljä ja pärjätä hyvin ylipäätään.

Tavoite 3. Anna itsestä tiukka kuva.
Tämä helpottaa pelaamista niitä pelaajia vastaan, jotka tarkkailevat peliä ja ymmärtävät näkemänsä.

Tavoite 4. Kerää pelimerkkejä.
Tästähän turnauksissa on kyse. Mitä enemmän pelimerkkejä pystyy haalimaan, sen parempi.

Tavoitteet yksi ja kolme sopivat hyvin yhteen. Ne saavuttaa, kun vain välttelee vaikeita tilanteita, pelaa vain hyvät kortit, ei sotkeudu vaikeisiin tai monimutkaisiin tilanteisiin ja kippaa heti kun se aiheelliselta tuntuu.

Tavoite kaksi ei myöskään ole kovin vaikea. Kunhan vain malttaa seurata pelipöydän tapahtumia, luulisi muista pelaajista kertyvän roppakaupalla informaatiota. Erityisesti showdowniin asti menneiden käsien jälkeen kannattaa pikakelata jaon tapahtumat päässään: millaisilla korteilla kuka teki mitäkin missäkin vaiheessa jakoa. Jos (ja kun) pokerisivuston softa sen sallii, kannattaa vastustajista ehdottomasti tehdä muistiinpanoja.

Tavoite neljä tuntuu hieman hankalalta sovittaa yhteen muiden kanssa. Jos kerran pitää pelata tiukasti ja suht varman päälle, niin miten niitä pelimerkkejä oikein voi kerätä? Pelimerkkien keräämisessä turnausten alkuvaiheissa auttaa ratkaisevasti se, että mukana on rutkasti huonoja pelaajia. Kunhan olet kerännyt hieman tietoa, voit alkaa valikoiden iskemään näitä heikkoja pelaajia vastaan. Tai kuten Juha Helppi asian aikanaan mainiosti ilmaisi: “pokeriturnauksissa pikkulintuja saa kivittää”.

Pikkulinnut

Pikkulintujen kivittäminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että turnauksiin osallistuu paljon taitotasoltaan heikkoja pelaajia. Tällaiset pelaajat, “pikkulinnut”, ovat käytännössä kuollutta rahaa. He ovat buy-inillään mukavasti kasvattaneet voittopottia, mutta ennemmin tai myöhemmin heidän pelimerkkinsä päätyvät muille pelaajille. Pikkulintuja tapaa eniten turnausten alussa, myöhempiin vaiheisiin mennessä heidän pelimerkkinsä ovat jo kadonneet muiden taskuihin. Näitä chippejä pitäisi siis mielellään noukkia mukaansa, merkkejä kun on tietysti helpompi keräillä heikoilta kuin hyviltä vastustajilta.

Kun turnauksen alussa pelaa tiukasti, se palvelee monenlaisia tarkoituksia. Hyvät pelaajat alkavat varomaan tiukasti pelaavan pelaajan korotuksia, mistä on varsinkin myöhemmin hyötyä. Vielä mukavampaa on kuitenkin, että turnauksissa on käytännössä aina mukana pelaajia, jotka eivät tällaiseen ajatusketjuun pysty. He katsovat vain omia korttejaan, eivätkä kiinnitä huomiota vastustajiin. Toisin sanoen he maksavat korotukset ja lähtevät peliin mukaan kiinnittämättä mitään huomiota siihen, että hups heijaa, vastassa on yksi pöydän tiukimmista pelaajista. Tuloksena tiukasta pelistä on siis optimitilanne: ikävät vastustajat kippaavat, heikot maksavat.

Jokainen jaottelee vastustajat omalla tavallaan, mutta katsotaanpa pientä (ja käytännössä turhan suppeaa) esimerkkijaottelua hyväksi käyttäen, miten tiukasti pelaaminen on palvellut turnauksen alussa ja miten tilannetta voi hyödyntää.

Huonot pelaajat / aloittelijat
Huonoja pelaajia, joista suuri osa on aloittelijoita, on uskomattoman montaa eri tyyppiä. Aikansa pöytää tarkkailemalla heidät pitäisi pystyä erottamaan joukosta ilman sen kummempia ongelmia. Heidät tunnistaa oudoista maksuista (maksoi korotuksen A5:llä), liian pienistä tai suurista korotuksista, “emmää korota, mut kyl mää maksan” -pelistä, siitä etteivät he ylipäätään hahmota pelitilannetta ja niin edelleen.

Tällaiset pelaajat ovat oivia vastustajia. Pokerissa ei mikään ole koskaan varmaa, mutta jos vanhan viisauden mukaisesti pelaa huonoja pelaajia vastaan suoraviivaista peliä hyvillä korteilla, niin pelimerkit kyllä kertyvät oman nenän alle, vaikka yksittäisessä jaossa voikin käydä heikosti – jos korottaa AQs:llä ja heikko pelaaja maksaa tuolla A5:llä, niin 3/4 ajasta jaon voittaa. Jopa jaon häviämisestä on pientä hyötyä: kun näyttää AQs:n, laittavat pöydän paremmat pelaajat heti merkille, että tuo pelaaja korotti asiallisesti asiallisilla korteilla.

Erityisen mukavaa on, jos huono pelaaja istuu pöydässä oikealla puolella. Kun tuo pelaaja lähtee jakoon mukaan, voi re-reissata, jolloin muut todennäköisesti kippaavat ja huonoa pelaajaa vastaan pääsee pelaamaan mies miestä vastaan.

Tulos tai ulos
Kaikissa halvoissa – ja joskus kalliimmissakin – turnauksissa esiintyy tulos tai ulos -tyylin pelaajia. He ovat niitä heppuja, jotka vetävät surutta all-in -liipaisinta tarkoituksenaan rakentaa tiukkaa tahtia kunnon stäkki tai siirtyä seuraavaan turnaukseen. Jos kädessä ei ole aivan huippukortit, joilla all-in kannattaa maksaa, kannattaa tällaisen pelaajan vain antaa olla. Heidän shownsa voi olla vähän rasittavaa seurattavaa, mutta yleensä se ei kauhean kauaa kestä. Heidän pelimerkkinsä saa sitten noukittua niiltä pelaajilta, joille ne päätyivät.

Tärppijät
Blindit ovat turnausten alussa pienet, joten monet pelaajat lähtevät tärppimään. Tärppijä haluaa nähdä flopin halvalla kädessään spekulatiiviset kortit (suitteri-konnektorit, pienet parit), flopata mahtikäden ja viedä muiden pelimerkit.

Tärppijöitä on hyviä ja huonoja. Hyvät tietävät mitä tekevät, joten kun heitä re-reissaa, he katsovat että “haa, tiukkis reissaa, on aika kipata”, ja potin voittaa saman tien. Huonot lähtevät tärppimään, mutta eivät maltakaan luopua yksi yhtä vastaan tilanteessa huonosti toimivista käsistään – he kaiketi miettivät jotain sen suuntaista kuin “no laitoin jo rahaa pottiin, katson vielä flopin jos nyt vaikka kävisi säkä”. Hyviltä tärppijöiltä saa kerättyä rahaa vähän kerrallaan, huonoilta enemmän. Kannattaa kuitenkin varoa varoa ikävän näköisiä floppeja (yksivärinen floppi, paljon peräkkäisiä kortteja, jne.), jottei tärppijä sittenkin onnistu tavoitteessaan.

Tiukkikset
Samassa pöydässä kanssasi on todennäköisesti muitakin pelaajia, jotka ovat lähteneet mukaan suurin piirtein samalla, alkuvaiheen tiukkaa peliä korostavalla strategialla. Kun he johonkin jakoon osallistuvat, tietää pitkään matkaan mitkä kortit heiltä löytyy – iso ässä tai tukeva pari. Tällaisilta pelaajilta on tietysti vaikea voittaa paljon pelimerkkejä, mutta eipä järkevästi pelaamalla niitä tule hävittyäkään.

Jos pieni jekkuilu kiinnostaa, niin tällaisia pelaajia voi sopivassa tilanteessa re-reissata. Kovin varovaisesti pelaava tiukkis luulee, että sinulla on aivan huippukortit (he tietävät, että sinä tiedät, että he ovat tiukkoja – sinulla siis täytyy olla jotain uskomatonta, kun kerran korotat) ja kippaa. Varalta kädessä on hyvä olla tärppikortit tyyliin 87s, jotta jos tiukkis maksaakin, voi tuurilla flopista vielä kerätä jotain, minkä avulla jako pelastuu.

Petolinnut

Pokeriturnauksissa menestykseen auttaa hyvä itsetunto. Kun vakaasti uskoo, että on niin hyvä pelaaja, että ansaitsee sijoittua kunnon rahoille, sujuu peli hyvin, kun jokaista päätöstä ei tarvitse epäillä ja katua. Hyvä itsetunto ei kuitenkaan tarkoita liioiteltua “Olen paras pelaaja, jonka tämä pokerisivu on ikinä nähnyt. Vaviskaa!” -tyylistä asennetta. Itsetunto ei saa olla liian vahva, sillä turnauksessa pitää osata rehellisesti tunnistaa itselle vaikeat vastustajat.

Vaikeita vastustajia on kahta laatua. On ensinnäkin olemassa pelaajia, jotka vaan yksinkertaisesti pelaavat paremmin, piste. Lisäksi on pelaajia, jotka eivät välttämättä ole parempia, mutta joiden pelityyli sopii mahdollisimman huonosti yhteen oman pelityylin kanssa. Molempia tapauksia vastaan on vaikea pelata: tuloksena on pahimmillaan vain tukku virhearviointeja ja hävittyjä jakoja – takkiin tulee ja raskaasti.

Pokeriturnauksissa nämä pelaajat on tärkeä bongata, sillä parempia vastustajia vastaan ei ole pakko pelata! Turnauksen alkuvaiheessa blindit eivät vielä paina päälle, joten ei haittaa mitään, vaikka pari jakoa kippaisi hieman ylitiukan oloisesti, kun vastaan on asettumassa tuo poikkeuksellisen paha vastustaja. On joka suhteessa parempi kipata kohtuullisen hyväkin käsi, ja antaa ikävän vastustajan viedä blindit, kuin lähteä pelaamaan, epävarmana sohia kun ei tiedä missä mennään ja lopuksi hävitä jako.

Ei siis ole mikään häpeä kipata, jos ikävä vastustaja osuu samaan jakoon. Toki se voi tuntua aika kiusalliselta ja epä-macholta (sitä se onkin), mutta kun turnauksen alkuvaiheessa välttelee tällaisia “voin voittaa vähän tai hävitä kaiken” -tyylisiä tilanteita, kohenee turnausmenestys oleellisesti.

Lopuksi

Jos tästä pitkästä ja sekavasta sepustuksesta jää jotain mieleen, niin tämä:
Turnauksen alkuvaiheissa on tarkoitus pelata tiukasti, ilman liiallista riskinottoa. Tarkoitus kuitenkaan ei ole istua peukalo takapuolessa sormi foldaus-napilla, vaan kun paikka aukeaa, isketään. Kuollutta rahaa on jaossa vain rajallinen määrä aikaa, joten sitä on syytä kerätä, kun se on vielä mahdollista.

Turnauksen alkuvaiheessa tehdään tärkeää taustatyötä, jonka tarkoitus on auttaa hyvään vauhtiin turnauksen keskivaiheita varten. Keskivaiheeseen siirryttäessä peli muuttuu oleellisesti, kun suurin osa huonoista pelaajista on pudonnut pois ja alati kohoavat blindit alkavat ahdistamaan yhä tiukemmin. Kun tähän vaikeaan keskivaiheeseen on varustautunut hyvällä pöytäimagolla ja heikkojen pelaajien kustannuksella kerätyillä lisächipeillä, on rahoille pääsy astetta helpompaa.

Seuraavalla kerralla ihmetellään tuota aina niin haastavaa, mutta samalla hauskaa keskivaihetta, jossa riskinotto todella alkaa. Keskivaiheessakaan ei vielä voi voittaa mitään, mutta siinä voi sentään hävitä tavoilla, jotka ovat inhottavuudessaan lähes käsittämättömiä.