Toisenlaisia ideoita pokeriin

Aina ei kannata olla laumasielu. Nettipokerin kovassa maailmassa pärjää parhaiten, kun välillä uskaltaa pelata täysin oman logiikan mukaisesti. Seuraavassa kolme esimerkkiä siitä, miten pokerin pelaajat ovat ajatelleet tuttuja tilanteita eri tavoin ja miksi poikkeava ajattelu voi kannattaa.

Miksi pitäisi ajatella toisin?

Jos ajattelet ja pelaat kuten kaikki muutkin, päädyt samaan tulokseen kuin kaikki muutkin. Se taas ei tietenkään ole toivottavaa. Tästä ikävästä tilanteesta voi murtautua ulos kahdella eri tavalla:

• Voit pelata samalla tyylillä, mutta paremmin kuin muut

tai

• Voit pelata eri tavalla kuin muut

Suurin osa pokeriartikkeleista keskittyy kohtaan yksi. Voiton syrjään pääse kiinni pelaamalla pääpiirteittäin samalla tyylillä kuin muutkin, kunhan vain on vastustajia parempi arvioimaan milloin täytyy foldata, panostaa ja niin edelleen.

Huomattavasti mielenkiintoisempaa -ja joskus myös palkitsevampaa- on lähestyä tuttuja tilanteita täysin eri tavalla kuin muut. Kuten donkkaamista käsitelleessä artikkelissa todettiin, pokerissa voivat hyvinkin erilaiset siirrot olla perusteltuja – sinällään kukaan tai mikään ei siis pakota pelaamaan millään tietyllä kaavalla.

Seuraavassa kolme esimerkkiä siitä, miten menestyneet pelaajat ovat ajatelleet hieman toisin kuin useimmat.

1. Layne Flackin käänteisvarastus

Jokaiselle vähänkin turnauksia pelanneelle on jossain vaiheessa opetettu, että buttonista on mukava ryövätä blindit. Kuuden WSOP ja yhden WPT-voiton Layne Flack ei kuitenkaan jaa tätä mielipidettä. Sen sijaan hän pelaa täsmälleen päin vastoin.

Flack ei (omien sanojensa mukaan) mielellään varasta buttonista. Hän kyllä varastelee kaikista muista positioista, mutta pelaa buttonista vain laatukäsiä.

Miksi Flack pelaa käänteisesti näissä tilanteissa? Siksi, että osa vastustajista ei millään pysty ymmärtämään tätä pelitapaa. He foldaavat herkästi muista positioista kuin buttonista tulleisiin korotuksiin ja toisaalta puolustavat blindeissa yliaggressiivisesti button-lyöntejä – he vain kerta toisensa jälkeen kieltäytyvät uskomasta, että buttonista korottaneella voi todellakin olla joka kerta laatukäsi. Se taas voi johtaa suurien pottien voittoon tilanteissa, jossa ei oikeastaan olisi pitänyt voittaa juuri mitään.

2. Mike Matusowin omaha high-low -pakkariidit

Mike “The Mouth” Matusow on värikäs ja kiistelty pelaaja. Matusowin omaha hi-lo -taitoja ei kuitenkaan käy epäileminen: Matusowilla on O8:sta yksi WSOP-ranneke, lukuisia finaalipöytäpaikkoja ja voittoja satojen tuhansien edestä.

Matusow väittää usein, että juuri omaha high-lowssa näennäisen outo, nurinkurinen peliliike on usein paikallaan. Esimerkiksi Matusowin nurinkurisesta ajattelusta käy ns. “pakkariidit” (pakkariidit = kun pelaaja maksaa ja vetää ohi paremmasta kädestä, oli tällä leikkisästi sanottuna pakkariidit, eli hän tiesi mitä pakasta on tulossa).

Matusowin mukaan moni näennäisen pelikelvoton käsi nousee omaha high-lowssa arvoon arvaamattomaan, kun jakoon osallistuu monta pelaajaa. Kehno, mutta jonkinlaista high-potentiaalia omaava käsi on jopa korotuksen arvoinen, kun edellä on nähty reippaasti aktiivisuutta.

Mutta miksi Matusow oikein korttaa tilanteessa, jossa liki kaikkien muiden mielestä paras vaihtoehto on heittää kortit pakkaan? Matusowin mukaan näin kannattaa tehdä siksi, että solidit pelaajat innostuvat osallistumaan porukalla jakoihin, kun heillä on normaalilla O8-ajattelulla mitattuna erinomainen käsi (A + kaksi tai kolme pientä korttia). Jos puoli pöytää on jaossa mukana, ovat melko varmasti kaikki ässät ja nippu pieniä kortteja jaettu pelaajille, jotka ovat ikään kuin saaneet toistensa outit. Pakka on siis painottunut suurin kortteihin (muihin sellaisiin kuin ässiin), jolloin suhteellisen roskaisa high-käsi on vahvoilla – se joko floppaa hyvän osuman tai vie potin jatkolyönnillä, kun pöytään tulee kortteja joihin ei kukaan muukaan ei osu.

Tämä Matusowin mielenkiintoinen ajatus muistuttaa etäisesti sitä, mitä blackjackin korttienlaskijat tekevät.

3. Gobboboyn yllätyslyönti

Kun floppi on mallia XXY (eli pöytään tulee pari) ja ensimmäisenä vuorossa olevalla on tripsit tuova X-kädessään, ei hän useimmiten panosta. Suoraviivaisen panostuksen sijaan useimmat yrittävät kieroilla tavalla tai toisella, minkä he olettavat tuovan vahvalle kädelle maksimipalautuksen.

Vahvalla kädellä kieroilu -tässä tapauksessa sököttäminen- on toki mukavaa, mutta kannattavaa se ei välttämättä ole. Ongelma on, että jos vastustaja panostaa, tietää hän maksun tai korotuksen jälkeen välittömästi missä mennään. Ja jos vastustaja ei panosta (varovainen pelaaja ei välttämättä panostaisi tässä edes parilla), niin sepä vasta ikävää onkin.

Mielenkiintoinen, yllättävän harvoin nähty vaihtoehto olisikin lyödä alle – jopa donkata. Alle lyömisellä on monta mielenkiintoista seurausta. Tärkeimpänä se pakottaa vastustajan luovuttamaan tai pelaamaan isosta potista. Ja usein seuraus ei suinkaan ole tuo luovutus, vaan isosta potista pelaaminen. Vastustaja joutuu nyt bluffaamaan enemmän voittaakseen, tai jos hänellä on pari kiinni, pelaamaan parillaan isommasta potista kuin mitä hän olisi ilman alle lyöntiä pelannut.

Mutta miksi kukaan pelaisi isosta potista allelyönnin jälkeen? Siksi että se on “väärin” – useimmat eivät vaan lyö vahvalla kädellä alle. Esimerkin tästä voi (jälleen kerran – ilmeisen hyödyllinen kirja) lukaista Gus Hansenin Every Hand Revealed -kirjassa. Vastaavassa tilanteessa Hansenin vastustaja Jimmy “Gobboboy” Fricke lyö tripseillään alle. Hansen menee tästä niin hämilleen, että poistaa tripsit välittömästi Gobboboyn oletetusta käsivalikoimasta. Se taas tuo Gobboboylle huomattavasti tukevamman voiton, kuin mitä hän olisi saanut pelaamalla jaon perinteisesti sököttämällä.

Hyvin toimii – tiettyyn rajaan asti

Näiden kolmen esimerkin pitäisi paljastaa, että oikein käytettynä erilaisella tai jopa niin sanotusti “väärällä” ajattelulla on pokerissa paikkansa. Kun syvään piintynyttä pelitapaa rikkoo sopivasti, saattaa se yllättää vastustajan täydellisesti. Erityisen haavoittuvaisia tällaisissa tilanteissa ovat omasta mielestään hyvät vastustajat – aloittelijoita vastaan tällaisia kuvioita on turha kokeilla.

Pakollinen varoitus vielä: Ennen kuin normaalia pelitapaa lähtee rikkomaan, täytyy ymmärtää, että kaikella on rajansa. Piintyneet taktiikat ovat piintyneitä taktiikoita, koska useimmiten ne toimivat. Lisäksi kaikki yllättävä siirto ei läheskään aina ole sama asia kuin hyvä siirto – kun isossa blindissa pelaajalla on vain hitunen merkkejä jäljellä, olisi yllättävää kipata pienestä blindista. Järkevää se ei silti olisi.