Arvostelussa The Grand
12.02.2010 | Aihe: Pokerikirjat ja dvd:t
Nettipokeri.infon elokuva-arvostelussa The Grand. Siinä missä useimmat pokerielokuvat ovat tahattoman komedian aarrearkkuja The Grand yrittää olla hauska tarkoituksella.
The Grand
Pokerikomediaa The Grand ei ole liialla juonella pilattu: elokuvassa seurataan kuvitteellista, “Yhdysvaltojen vanhinta ja arvostetuinta” pokeriturnausta The Grandia, jossa voittaja kuittaa koko 10 miljoonan dollarin potin.
Juonen sijaan huumoria revitään turnaukseen osallistuvista värikkäistä hahmoista. Mukana on niin pienten eläinten surmaamisesta energiaa saava saksalainen uhkapeliaddikti, 74 kertaa naimisissa ollut ex-kasinomoguli ja koko joukko muita kummia tyyppejä.
Näitä outoja heppuja ja heputtaria näyttelee monista eri tv-sarjoista ja b-luokan elokuvista tuttu kaarti näyttelijöitä. Joukon ainoa varsinainen tähti on Woody “Natural Born Killers” Harrelson.
Koska kyse on pokerielokuvasta, mukana on tietysti myös monia tuttuja pelaajia. Ruudussa vilahtavat ainakin Antonio Esfandiari, Phil Laak, Phil Hellmuth, Doyle Brunson ja kumppanit. Useat pelaajat pääsevät jopa heittämään (vaihtelevalla menestyksellä) repliikin tai pari.
Pokeristeista suurimmat roolit on turnauksen tv-kommentaattoria näyttelevällä Phil Gordonilla ja ja kahden pelaajan isää näyttelevällä Gabe Kaplanilla. Molemmat suorituvat helpoista rooleistaan hyvin ja varsinkin Kaplan on hauska isänä, joka aikoinaan kasvatti lapsensa niin kilpailuhenkisesti, että perhelomalle Disneylandiin otettiin lapsista se, joka voitti tammiottelun ja häviäjä jätettiin kotiin.
Yllättävän ei-huono
Ei ole helppoa olla pokerista pitävä elokuvien ystävä (tai päinvastoin). Roundersin jälkeiset pokerielokuvat ovat vaihdelleet tolkuttoman huonosta (Lucky You) niin huonoon, että elokuvan näkeminen aiheuttaa väistämättä vakavia aivovammoja (Deal).
Näihin todella vaatimattomiin odotuksiin nähden The Grand on mainio suoritus – se nimittäin ei ole huono.
Osa The Grandin vitseistä on hyviä, osa huonoja ja osa siltä väliltä. Näyttelijät sopivat rooleihinsa enimmäkseen hyvin ja tempo on sopivan reipas. Kokonaisuus jää plussan puolelle ja The Grandin parissa viihtyy suuremmitta ongelmitta koko elokuvan 105 minuutin keston ajan.
The Grandia ei kannata rynnätä ostamaan (varsinkaan kun pidin elokuvasta selvästi enemmän kuin Rotten Tomatoesin kriitikot), mutta sanoisin että se kannattaa katsoa, jos siihen on mahdollisuus.