Arvostelu: Suuri Holdem Pokerikirja

Daniel Negreanun ja kumppaneiden kirjaa Suuri Hold’em Pokerikirja on toivottu Nettipokeri.infoon arvosteltavaksi. Tänään tuo toive toteutuu ja luvassa on poikkeuksellisen pitkä ja yksityiskohtainen arvio tästä mielipiteitä jakaneesta kirjasta.

Suuria sanoja Suuren Hold’em -kirjan tyyliin

Kaikki kunnon pokerikirjat alkavat suurilla sanoilla, joissa lupaillaan kirjan muuttavan lukijansa (pokeri)elämän. Suuri Hold’em Pokerikirja ei todellakaan ujostele tämän perinteen suhteen. Kustantajan alkupuheessa luvataan, että “Kirja, jota pitelet käsissäsi, tulee muuttamaan ikiajoiksi tavan, jolla suhtaudut no-limit hold’emiin. Oikeasti.” Perään kustantaja arvioi kirjan olevan yksi kolmesta tärkeimmästä pokerikirjasta kautta-aikojen ja Daniel Negreanu avaa oman esipuheensa näin: “Päättämällä hankkia tämän kirjan olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti pokeritietämyksesi valtavaa laajentumista.”

Huhhuh, etukäteishehkuttelu on hoidettu vähintäänkin mallikkaasti. Mutta onko suurille sanoille katetta? Se ei selviä kuin tarttumalla tähän n. 500 sivuiseen opukseen. Suuri Hold’em Pokerikirja on kuuden artikkelin kokoelma, joten on varmasti paikallaan tutkailla sisältöä luku kerrallaan.

Evelyn Ng: Strategia aloitteleville turnauspelaajille

Kirjan avaa Evelyn Ng, joka sattumoisin on kirjasta päävastuussa olevan Daniel Negreanun ex-tyttöystävä. Ng:n kappaleen aihe on aloittelijoille sopiva strategia no limit -turnauksiin.

Vajaat 50 sivua pitkä luku esittelee strategian, jossa tiukalla ja aggressiivisella pelillä pyritään siirtämään paineet vastustajalla. Kun sopiva pelikäsi saadaan, sillä lyödään paljon ennen floppia (5 x iso blindi), flopilla (potillinen), turnilla (potillinen) ja riverillä (reilut puoli pottia). Jos jossain vaiheessa ollaan laittamassa yli 25% pinkasta pottiin, unohdetaan kikkailu ja tuupataan koko hoito kerralla sisään.

Tämä on yksinkertaisuudessaankin tehokas taktiikka, joka toimii tiettyyn rajaan asti yllättävän hyvin – näin varsinkin jos vastustajat eivät ole tottuneet tällaista näkemään. Netissä sen sovellettavuutta rajoittaa se, että tällainen taktiikka on suunniteltu syvien pinkkojen live-turnauksiin, mutta kyllä tätä aloittelija voi netissäkin kokeilla – parempi tämäkin kuin aloittelijoiden normaali sekoilu.

Kaiken kaikkiaan Ng:n lyhyt luku tekee minkä lupaa: se esittelee aloittelijoille sopivan strategian turnauksiin hyvin tiiviissä, järjestelmällisessä ja helposti sisäistettävässä muodossa.

Todd Brunson: Voittaminen suurten panosten käteispeleissä

Seuraavaksi viestikapulan nappaa Todd Brunson, joka muistetaan paitsi Doyle Brunsonin poikana, myös erinomaisesta Seven card stud high-low -luvusta Super System 2 -kirjasta.

Brunsonin valitsema aihe on lupaava. Valitettavasti siinä onkin kaikki positiivinen, mitä tästä artikkelista voi sanoa: Brunsonin 60-sivuinen artikkeli on iso, lähinnä ilmiselvistä, moneen kertaan kuulluista pokerivinkeistä ja hajanaisista, satunnaisista ajtuksista koostuva sotku, jonka lukemalla ei taatusti saa kotiinviemisiksi suurten panosten käteispelistä muuta kuin tyhjän pankkitilin.

Jos luet Suuren Hold’em Pokerikirjan, suosittelen että suosiolla hyppäät koko tämän luvun yli.

Erick Lindgren: No-limit hold’emin pelaaminen verkossa

Brunsonin pohjakosketuksen jälkeen vuorossa kaikista television pokeriohjelmista tuttu Erick Lindgren. Lindgren käsittelee lupaavasti hold’emin nettipelejä, vähemmän lupaavasti artikkelilla on mittaa 38 sivua – ja sellaista neroa ei ole vielä syntynyt, joka 38 sivussa sanoisi jotain oleellista näin laajasta aiheesta.

Kuten niukasta sivumäärästä voi jo päätellä, Lindgrenin tavoite ei ole opettaa ketään pelaamaan voittavaa hold’emia netissä. Sen sijaan se on lähinnä johdatus siihen, miten live-pelejä pelanneen kannattaa suhtautua nettipeleihin. Tämä on sinällään arvokas tavoite (ja siinä Lindgren onnistuu kohtuullisesti), mutta suomalaisesta näkökulmasta luvulla ei ole paljoa käyttöä – me suomalaiset kun vähintään 95% tapauksista aloitamme netistä ja sieltä välillä käymme livepeleissä (jos käymme).

Paul Wasicka: Vajaan pöydän no-limit hold’em -käteispelit

Vauhdikkaat ja aggressiiviset short handed -käteispelit ovat kasvattaneet tasaisesti suosiotaan viime vuosien ajan. Tähän trendikkääseen aiheeseen tarttuu Paul Wasicka, joka on paitsi WSOP:n pääturnauksen kakkonen vuodelta 2006, myös tunnetusti erinomainen pelaaja.

Wasicka ei edes yritä vähällä sivumäärällä (vain 25 sivua!) tarjota syväluotaavaa, kaikkivoipaa strategiaa short handed -peleihin. Sen sijaan Wasicka keskittyy antamaan muutamia käytännöllisiä pelivinkkejä ja tarjoamaan eräänlaisen johdannon pienemmän ringin peleihin pelaajille, jotka ovat tottuneet pelaamaan täyden pöydän käteispeliä.

Kaiken kaikkiaan Wasickan luvussa ei ole mitään sen kummempaa vikaa, jos muistaa ja ymmärtää, että se todellakin on vain tarkoitettu olemaan johdatus täydestä pöydästä short handediin. On turha kuvitella, että artikkelin n. tusinan sivun pituisen strategiaosion lukemalla mentäisiin dominoimaan käteispelejä – se ei todellakaan onnistu.

Lopuksi vielä pisteet Wasickalle kirjan erikoisimmasta ohjeesta: Jos tilttailet liikaa, pelaa vaikka kahvilassa – tällaisella julkisella paikalla ei voi räyhätä ja möykätä, joten joudut pitämään malttisi.

David Williams: Pelin muuntelu

David Williamsia värikkäämpää pokerihahmoa on vaikea keksiä. Williams aloitti korttipeliuransa Magic: The Gathering -pelillä, josta siirtyi hold’emiin, kun sai pelikiellon huijattuaan MtG-turnauksessa. Pelinvaihto kannatti, hold’emista Williams on nakuttanut jo kuusi miljoonaa taalaa kahisevaa. Pelillisten ansioiden lisäksi Williams tunnetaan mm. siitä, että Playboy-malli -tyttöystävä jätti Williamsin, kun selvisi että tämä nuorena miehenä esiintyi pornovideolla äitinsä ikäisten naisten kanssa ja … no, kaikkea tuskin tarvitsee tässä kertoa.

Kaiken tämän lisäksi Williams on ehtinyt myös kirjoittaa pelin muuntelua käsittelevän artikkelin. Edeltävien lukujen tyyliin myös Williamsin artikkeli on lyhyt (68 sivua). Kaikeksi onneksi lyhyys on tällä kertaa artikkelin ainoa huono puoli.

Williams lähestyy pelin muuntelua hyvin loogisesti. Ensin hän perustelee miksi ennakoimattomuus kannattaa ja perään tutkii erilaisia pelin muunteluun liittyviä tilanteita, kuten miten esimerkiksi ansoitetaan tietynlaisia pelaajia tai miten pelin muuntelu kannattaa tietynlaisia pelaajia vastaan – jos kannattaa. Luvussa on paljon mielenkiintoisia huomioita, kuten miten muut pelaajat peliä muuttelevaan pelaajaan suhtautuvat tai mitä tapahtuu, kun kaksi “alfaurosta” (pöydän peliä määräilevää pelaajaa) joutuu samaan pöytään.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin pätevä, joskin hieman sekava luku. Jos pelin muuntelu ja tuon muuntelun vaikutukset eivät ole tuttu juttu, on Williamsin artikkeli lukemisen arvoinen.

Daniel Negreanu: Small-ball

Viiden artikkelin lämmittelyn jälkeen päästään lopulta itse asiaan. Melkein puolet kirjan tilasta haukkaa Daniel Negreanun artikkeli, jossa hän esittelee small-ball strategian no limit -turnauksiin.

Etukäteisodotukset ovat jälleen korkealla. Vaikka Negreanun (netti) käteispelitaitoja on viime aikoina kyseenalaistettu, on hän täysin kiistatta turnauspelaamisen mestari. Jos unohdetaan Jamie Goldin jackpot vuoden 2006 WSOP:n pääturnauksessa, Negreanu on itse asiassa kautta aikojen eniten rahaa pokeriturnauksista voittanut pelaaja – siinäpä vasta meriitti!

Negreanu esittelee (tai ainakin sanoo esittelevänsä) artikkelissaan strategian, jolla on miljoonansa irroittanut. Kyseessä on hyvin mielenkiintoinen pelitapa, joka nojaa pitkälti käyttäjänsä taitoon lukea pelitilanteet ja vastustajan kädet oikein tarpeeksi suurella prosentilla – kyseessä on siis melko tarkalleen päinvastainen pelitapa kirjan alussa Evelyn Ng:n toimesta esiteltyyn nähden, siinähän vastustajan korttien päättelyä yritettiin pitkälti välttää.

Small-ball pelitavassa pelataan paljon käsiä (positiosta) ja yritetään ryövätä potteja erilaisilla menetelmillä. Potteja myös hävitään paljon, mutta oikea-aikaisten ja oikean kokoisten (pienten) panostusten ansiosta kokonaisuudessa jäädään voitolle. Voitolle jäädään myös siksi, että pelivalikoimaan kuuluvilla epämääräisillä käsillä saadaan epätodennäköisiä huippukäsiä, joilla parhaassa tapauksessa napataan liian innokkaasti omaan käteensä uskovalta vastustajalta koko pinkka.

Pelitavan rajoitus tällaisen nettipelaajan vinkkelistä on, että se nojaa pitkälti lisäkertoimiin ja vaatii syvät pinkat pelaajilta toimiakseen. Luvun lukuisat esimerkit ovat tilanteista, joissa pelataan n. 75bb – 200bb syvillä pinkoilla – matalimmat esimerkit ovat siis samalta tasolta, kuin mistä monet nettiturnaukset alkavat. Lisäksi vastustajien taitotason täytyy olla sitä luokkaa, että he “ymmärtävät” luopua esim. yliparista kun sankari esittää osuneensa turnilla oletettuun vetoonsa.

Tästä huolimatta ei pidä erehtyä luulemaan, etteikö luvusta olisi mitään iloa nettipelaajille. Siinä käydään läpi monta nettiturnauksistakin tuttua tilannetta, joissa small-ball-tyyli toimii huomattavasti paremmin kuin monien nettipelaajien vakiovastaus kaikkeen, eli aggressiivisuus. Moni lukija varmasti löytää luvusta ja sen lukuisista esimerkkikäsistä paljon ahaa-elämyksiä herättäviä kohtia, joissa on tullut pelattua turhan riskialttiisti ja aggressiivisesti, kun järkevämpää olisikin voinut ollut pelata passiivisesti ja esimerkiksi antaa vastustajan hoitaa panostaminen (Negreanu heittää tällaisesta tilanteesta uuden suosikkisanontani: “Miksi työntää itse, kun aasi hoitaa vetämisen?”).

Negreanun aihe on vaikea, mutta hän suoriutuu sen esittelystä hyvin. Jos lukua voi jostain moittia, niin jälleen kerran lyhyydestä: näin monimutkaiselle ja paljolti pelin lukemiseen perustuvalle strategialle 200 sivua ei ole ainakaan liikaa tilaa.

Yhteenveto

Hyvän kuvan kirjan saamasta värikkäästä vastaanotosta saa lukemalla Amazonista lukijoiden arvioita kirjasta. Eräs arvostelijoista heittää, että Negreanun lukua lukuun ottamatta loppukirjaa voi käyttää vessapaperina. Ei nyt ehkä ihan niin, mutta väitteessä on kieltämättä totuuden siemen ja vähän enemmänkin.

Kirjassa on pari lukua, jotka voivat kiinnostaa tietynlaisia pelaajia: Ng:n luku on hyvä puhtaille aloittelijoille, Wasickan luku short handed -peleistä kiinnostuneelle ja Williamsin luku pelin muuntelusta kiinnostuneille. Sitten on Negreanun luku joka on kirjan paras ja loput … no, niillä ei tee kauheasti.

Negreanun luku on selkeästi muita parempi ja varmasti kiinnostaa monia turnauspelaajia. Ihmettelenkin, että miksi muut aiheet ovat ylipäätään mukana: jos kirjasta olisi esipuheen hehkutusten mukaisesti haluttu tehdä klassikko, olisi kannattanut leikata kaikki muu pois ja laajentaa Negreanun luku koko kirjan 500 sivun mittaiseksi.

Mistä sitä saa?

Kuten yltä voi päätellä, suosittelen vähintäänkin selaamaan kirjan ja punnitsemaan tarkkaan, tarvitseeko sitä omaan kirjahyllyyn. Jos päätös on tämän jälkeen positiivinen, kirjaa saa ainakin sen suomalaisen kustantajan Readme.fi:n (jolle kiitos arvostelukappaleesta) nettikaupasta, netin kirjakaupoista kuten Adlibriksestä ja tietysti kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista.