Short stack -strategia osa 2: ylös pohjalta

Nettipokeri.infon edellisessä short stack artikkelissa ihmeteltiin mitä tehdä, kun pelimerkkejä on nenän edessä vain muruset alkuperäisestä määrästä. Tällä kertaa tutkaillaan millaisia siirtoja voi harkita, kun pelimerkkejä on hieman enemmän, mutta yhä niin vähän, että normaali pelaaminen on haave vain.

Pakolliset alkusanat

Ennen varsinaista asiaa vielä pari sanaa vähillä pelimerkkimäärillä pelaamisesta.

Pienillä merkkimäärillä on kriittisen tärkeää muistaa jatkuvasti tarkkailla pöydän yleistä tilannetta ja blindeja. Toisten pelaajien stäkkien kehitys voi vaikuttaa hyvin ratkaisevasti siihen, keneltä voi rahaa ryövätä ja keneltä ei – pelaaja, jota oli aiemmin kiva sorsia, voi merkkejä voitettuaan tai hävittyään ollakin tilanteessa, jossa tätä ei voi enää töniä. Lisäksi blindien kohoaminen voi muuttaa omaa tilannetta askelen huonompaan suuntaan, vaikka pelimerkit eivät omistajaa merkittävästi vaihtaisikaan. Blindien tarkkailu on erityisen tärkeää, sillä vihaisempaa vaihdetta pitää osata heittää silmään heti, kun pelin kohonnut hinta sitä vaatii.

Toinen seikka, joka täytyy pitää mielessä on, että monimutkaisemmat short stack siirrot toimivat vasta, kun blindit ovat kohonneet sen verran, että niillä on oikeasti merkitystä. Jos heti pelin alussa käy ohraisesti ja käteen jää satanen muiden tuhansia pelimerkkejä vastaan, on aika turha kuvitella että 10/20 blindeja ryöväilemällä nousisi peliin mukaan – tai että niitä ylipäätään pystyisi ryöväämään.

Näiden varmasti selkeiden reunaehtojen jälkeen itse asiaan. Tällä kertaa esittelyssä on kaksi hyväksi havaittua short stack -strategiaa (tai pikemminkin taktiikkaa): korotuspuijaus ja maksurysäytys.

Korotuspuijaus

Yksi parhaiten pienillä pelimerkkimäärillä toimivista siirroista on korotuspuijaukseksi nimeämäni raise – call – all-in -taktiikka.

Korotuspuijaus toimii pääpiirteissään seuraavasti:
Vähillä merkeillä pelaava sankarimme päättää, että nyt on (käsikorttien tai jonkin muun seikan takia) oikea hetki iskeä. Kukaan edellä ei ole korottanut tai maksanut, joten sankarimme tekee minimireissun. Jos kukaan ei korota ennen omaa vuoroa flopin jälkeen, laittaa tämä all-in, oli pöydässä tai kädessä ihan mitä tahansa.

Korotuspuijauksen tarkoitus on siis yksinkertaisesti säikäyttää vastustaja(t) ulos jaosta flopin jälkeen. Tällaisella taktikoinnilla on ainakin neljä etua suoraan all-in siirtoon verrattuna.

1) Muiden foldatessa flopin jälkeen voittaa sillä vähintään yhden blindin verran enemmän.

2) Harva lähtee tärppimään tuuriaan ennen floppia tehdyn all-inin kanssa. Jos siis laittaa suoraan kaiken peliin, on mahdollisella maksajalla useimmiten todella kilpailukykyinen käsi. Toisaalta pienellä pelimerkkimäärällä pelaavalla ei välttämättä ole aikaa odotella itselleen huippukortteja, joten all-inin maksaja on useimmiten jaon todennäköinen voittaja. Jos kuitenkin all-inin sijaan tekee minimikorotuksen, voi epäilyttävästä kädestä yhä luopua jos joku re-reissaa.

3) Pöydän parhaat pelaajatkin, eli ne joilta on normaalisti hyvin vaikea ryövätä rahaa, saattavat säikähtää minimikorotusta. Hyvin pieni korotus vaikuttaa heidän silmissään epäilyttävältä ja he saattavat epäillä minimikorotuksen tekijän yrittävän ansapeliä huippukädellä. Tämän ansiosta he voivat flopin jälkeen luopua kohtuullisen hyvistäkin käsistä.

4) Jos floppi osuu jollekin, voi tämän korottaessa vielä luopua omista lapuista – ainakin jos on aivan täysin varma, että all-in ei enää auta voittamaan pottia.

Enemmän pelimerkkejä voittava ja reilummin informaatiota tilanteesta tarjoava all-in flopin jälkeen on siis monella tapaa parempi siirto, kuin suora all-in. Silläkin on kuitenkin huonot puolensa.

Ensimmäinen huono puoli on, että korotuspuijaus vaatii suoraa all-iniä enemmän pelimerkkejä toimiakseen. Flopin jälkeinen all-in ei ole kovin uskottava, jos jo ensimmäisen korotuksen aikaan korottajan chippimäärän perusteella on päivänselvää, että tämä laittaa joka tapauksessa all-in myöhemmin. Korotuspuijauksesta tulee myös kohtuullisen nopeasti varsin ennalta arvattava siirto. Tällöin vastustajan on flopin osuessa helppo sököttää, maksaa all-in bluffi ja ahnaasti kahmia pelimerkit kätösiinsä. Tämän johdosta on tarpeen yhä hieman sekoittaa pelityyliä ja yrittää valita kynimiskohteiksi heikkoja pelaajia.

Maksurysäytys

Pelityylin sekoittamisessa voi auttaa korotuspuijauksen pikkuserkku, maksurysäytys. Tällä kertaa homma toimii niin päin, että short stackissa pelatessasi maksat jonkun toisen pelaajan (mielellään pienehkön) korotuksen ja maksun jälkeen laitat all-in ennen kuin vastustaja ehtii sitä kuuluisaa kissaa sanoa.

Homma on hyvä aloittaa maksamalla blindista. Tästä on kolme etua: rahaa on jo muutenkin potissa joten voi hyvin maksaa, tästä positiosta pääsee flopin jälkeen toimimaan ennen vastustajaa ja blindissa olevalla pelaajalla voi vieläpä olla kädessään melkein mitä tahansa.

Se, että maksaa vastustajan korotuksen ja laittaa flopin jälkeen heti all-in ennen kuin vastustaja voi toimia on arvatenkin huomattavasti riskialttiimpi siirto kuin korotuspuijaus. Puuhan onnistumisessa auttaa kuitenkin suuresti se, että blindissa olevalla pelaajalla voi olla kädessään melkein mitä tahansa. Tällöin all-in korotusta vastaan on tavallista pelottavampi lähteä, kun ei voi edes normaalilla (epä)varmuudella tietää, miten hyvin tai huonosti periaatteessa vaarattoman näköinen floppi on blindista käsin pelaavalle osunut.

Muiden hyvien puoliensa lisäksi maksurysäytys antaa myös kuvan siitä, että pelaaja suojelee agressiivisesti blindejaan, minkä ansiosta pitkäkynnet saattavat jättää ne rauhaan.

Loppusanat short stack taktiikoista

Näiden kahden yksinkertaisen artikkelin pohjalta toivottavasti syntyy jo aavistus siitä, miten yllättävän suuri taktiikkakirjo on käytössään vähänkin pelimerkkejä omaavalla pelaajalla. Taktiikkakirjoa vain lisää se, että samoja taktiikoita voi käyttää tuplanarutukseen: jos vastustajat selvästi epäilevät, että olet korotuspuijausta käyttämällä pyyhkäissyt pelimerkit omiin taskuihin olemattomilla korteilla, voi ensi kerran huippukortit saatuaan pelata jälleen täsmälleen samalla tavalla – tällöin ansaa rakennellut vastustaja herkästi lankeaakin itse ansaan.

Tämän artikkelin yhteyteen piti tulla pieni tarina siitä, miten pienen stäkin kanssa pelataan live-turnauksessa. Se jää kuitenkin tällä kertaa väliin, sillä onnistuin näköjään kadottamaan valokuvat tapahtumasta. Sanotaan kuitenkin pikavinkkinä, että minimoidakseen short stäkkiin joutumisen todennäköisyyden ei vahingossa kannata katsoa omaavansa salettiväriä (risti) ja kääntää sitten showdownissa omaksi (ja muiden) suureksi hämmästykseksi esiin pataässää ja ristikasia…