Short handed strategia 2: bluffaaminen

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Kommentteja, kritiikkiä ja ylipäätään mielipiteitä herättänyt putki short handed -artikkeleita saa tänään Nettipokeri.infossa päätöksensä ainakin toistaiseksi. Kolmannessa ja viimeisessä osassa tutkaillaan mm. sitä, miten potteja viedään korteilla, joiden ei usko kestävän showdownissa, eli suomeksi sanottuna bluffaamalla.

Bluffaamisen matematiikka

Bluffaaminen jos mikä vaatii hyvää psykologista pelisilmää. Ennen psykologiaan tutustumista kuitenkin pikakelauksena se, miten bluffaamisen logiikka toimii.

Matemaattisesti ottaen bluffin täytyy onnistua niin usein, että sillä voitetut rahat kuittaavat tappiot niiltä kerroilta, joissa puuha epäonnistuu. Jos vaikkapa turnissa potissa on yhteensä neljä isoa betsiä ja vastustaja sököttää, kannattaa yrittää bluffata, jos bluffin uskoo nyt onnistuvan kerran tai useammin jokaista neljää epäonnistumista kohden:
Neljä epäonnistumista maksaa -4 betsiä.
Yksi onnistuminen tuottaa +4 betsiä.
Lopputulos: +-0

Jo tästä pienestä johdannosta on helppo havaita bluffaamisen selkeä ongelma: bluffin onnistumistodennäköisyyden arvioiminen ei todellakaan ole mitään täsmällistä tiedettä. Asiaa onneksi helpottaa se, että jos vastustajalla ei satu olemaan huippukättä ja kortteja on vielä tulossa, niin potin voi vielä voittaa kädellä, joka kehittyy jaon parhaaksi. Ja voipa joskus bluffatessa oma käsi tosiasiassa olla jaon paraskin. Yleensä ottaen parhaaseen tulokseen kuitenkin pääsee, kun miettii huolella ketä ja miten oikein on bluffaamassa.

Ylipäätään bluffaaminen on hyvin tärkeää. Jos jokaisen jaon voittaisi se pelaaja, jonka kortit siihen oikeuttavat, voittaisivat pitkällä tähtäimellä kaikki pelaajat tasamäärän jakoja. Se, miten tärkeää on viedä potteja huonoilla korteilla, korostuu erityisesti tiukoissa short handed pöydissä: näissä pöydissä jatkuvalla ryöväilyllä voi viedä täysin suhteettoman suuren määrän potteja. Vastaavasti löysässä ja aggressiivisessa pöydässä omille hyville korteille saa niin hyvän palautuksen, ettei bluffata tarvitse (tai edes voi) kuin aniharvoin.

Kuka, missä, miten, häh?

Kuten yltä selvisi, bluffin täytyy onnistua tietyllä todennäköisyydellä, jotta sitä kannattaa yrittää. Tässä kohti alkaa pelaaminen vaatimaan mekaanisen työskentelyn lisäksi jo pelisilmää. Osa pelaajista heittää korttinsa pois kevyestä töytäisystäkin, osa taas ei malta millään luopua lapuistaan ennen showdownia. Edellinen pelaajatyyppi on tietysti hyvä bluffaamisen kohde ja jälkimmäinen mahdollisimman huono. Jos joku ei heitä korttejaan koskaan pois, viedään tältä rahat paremmilla korteilla ja unohdetaan bluffaaminen – yksinkertainen ohje, joka tuntuu aika monilta shortin pelaajilta unohtuvan.

Short handed pelissä on paljon mahdollisuuksia lukea vastustajia. Kaikki pelaavat paljon jakoja räväkkää tahtia, joten pelaajien tekemisistä on hyvä päätellä milloin heitä voi bluffata. Tavallisimmat heikot pelaajat ovat varmasti kippaaja ja kurkkaaja. Kippaaja heittää ennen floppia kortit pois, jos joku korottaa. Kippari on mainio vierustoveri, sillä tämä luopuu isosta blindistaan ilman taistelua kerta toisensa jälkeen. Kurkkaaja puolestaan maksaa pre-flop korotukset, käy katsomassa flopin (ja mahdollisesti turnin) ja luovuttaa, kun ei saanut sitä vahvaa kättä jota toivoi. Koska tuon käden saa kovin harvoin, on kurkkaajakin hyvä bluffin kohde.

Kuten aina, short handed peleihin on kippaajien ja kurkkaajien kiusaamisen lisäksi hyvin vaikea antaa ohjeita – kaikki pelaajat poikkeavat toisistaan. Tärkää on kuitenkin oikeasti miettiä mitä pelaajat tekevät. Vaikkapa aina floppiin korottava pelaaja voi taipua yllättävän helposti, kun itse vain lyö lisää löylyä ja jatkaa korotuslinjalla turnissakin. Erityisen tärkeää on seurata sitä, ketkä “osaavat” luopua suuristakin poteista. Tällaisia pelaajia, jotka vielä riverissä heittävät kohtuullisen hyvänkin käden menemään pelottavan kortin osuttua pöytään, kannattaa aina kiusata otollisella hetkellä: kun pienellä panostuksella on luvassa suht’ iso potti, on tulos pitkällä tähtäimellä plus-merkkinen, vaikka bluffi ei onnistuisi läheskään joka kerta.

Kun pottia lähtee hakemaan, kannattaa muistaa edellisestä artikkelista aloitteen käsite. Sillä, joka panosti edellisellä panostuskierroksella ja joka lyö rahaa taas pöytään, on helppo uskoa olevan hyvä käsi. Myös pöytäkortit voivat auttaa potin viemisessä: muut kippaavat sitä helpommin, mitä vaarallisemman näköinen pöytä on. Omaa imagoakaan ei kannata unohtaa – jos on vaikkapa jäänyt useamman kerran putkeen kiinni varastelupuuhista, ei kannata uskoa, että omilla korotuksilla olisi niiden normaalia pelotteluarvoa.

Doyle Brunson sanoi, että pokerissa on joskus oikein pakotettava itsensä korottamaan. Se jos mikä on totta short handed peleissä.

Sekalaisia huomioita

Vielä loppuun muutama sekalainen huomio short handedistä.

Setti tappaa. Kolmoset ovat varsinkin aggressiivisessa short handed pelissä, jossa kukaan ei usko ketään ja kaikki tykkäävät korottaa, varsinainen joukkotuhoase, joka tekee sileää jälkeä. Jos näin vahvan käden saa kiinni, on siitä otettava täysi ilo irti, vaikka miten pelottaisi muiden re-reissatessa.

Mutkikkuus on plussaa. Yleensä varsinkin fixed limit -ohjeissa kehoitetaan välttämään turhaa kikkailua. Short handedissä pelaajilla on kuitenkin niin hyvä areena tutkailla toistensa toimia, että pieni kikkailu on vain suositeltavaa.

Ehkä hupaisimman esimerkin siitä, miten turha suoraviivaisuus tappaa, tarjoaa kerran pöytääni osunut pelaaja, joka korotti aina. Heppu korotti ennen floppia, flopin jälkeen, turnissa, riverissä. Jos joku muu uskalsi korottaa, heppu lämäsi lisää välittömästi ja vaikka cappasi potin. Suoraviivainen taktiikka toimi muutaman jaon ajan hyvin – muut hätkähtivät tyypin aggressiivisuutta ja kippailivat. Ongelma kuitenkin oli, että tämä super-hyper-aggressiivinen kaveri teki saman kaikissa jaoissa. Ei siis aikaakaan kun muut pääsivät juonesta kiinni ja puolta tusinaa jakoa myöhemmin korottelijan rahat olivat muiden taskuissa. Mutkikkuus on siis plussaa, mutta rajansa silläkin – väärin ajoitettuissa, liian pitkälle menevissä, monimutkaisissa “bluffaan check-raisella ja lyömällä lisää turnissa” -juonissa sekoamalla pystyy häviämään yllättävän paljon rahaa yllättävän nopeasti.

Muutkin kikkailevat. Kannattaa muistaa, että short handedissä muutkin pelaajat käyttävät kaiken maailman kikkapelejä varsin usein. Vaikkapa korotuksen maksamista miettiessä täytyy muistaa, että joku toinen voi hyvinkin olla hakemassa check-raisea. Samoin vastaan voi tulla yllättävän hurjia bluffeja, tyyliin check-raise turnissa ilman mitään järkevää kättä. Näissä tilanteissa ei auta kuin pitää pää kylmänä, toimia parhaaksi katsomallaan tavalla ja muistaa, että kyseessä on peli, jossa kaikki tekevät virheitä. Täydellisesti ei siis tarvitse pelata, riittää kun mokailee vähemmän kuin muut.

Lopuksi

Kaksiosaiseksi tarkoitetusta short handed -katsauksesta kasvoi kolmiosainen kolossi, joka ei ole mikään pokerikirjallisuuden klassikko – itse asiassa tässä vaiheessa tuntuu, että enemmän jäi sanomatta kuin tuli sanottua. Eiköhän tämän sekavan kolmiosaisen paketin ja Ristijätkän ja Jarno V:n kommentit lukaisemalla kuitenkin saa jonkinlaisen otteen siihen, mistä hommassa on kysymys. Ja kannattaa oikeasti muistaa, että jos jossain pelimuodossa pystyy tahkoamaan rahaa huonompiensa kustannuksella, niin short handedissä. Kannattaa siis kokeilla, vaikka artikkelisarja olisikin jättänyt vain onton olon.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.