Settien metsästys – perusteet
13.10.2008 | Aihe: Jaarittelu
Tänään Nettipokeri.infossa on vuorossa aloittelijoiden pikaopas settien hakemiseen. Setit ovat tunnetusti erittäin tuottoisia käsiä, joten alkeiden on hyvä olla hallussa. Enemmän pelanneet voivat keskittyä tämän lukemisen sijaan pelaamiseen – tässä todellakin käydään alkeita läpi, edistyneempää tavaraa on luvassa ensi viikolla.
Holdemin hauskin käsi
Kolmoset, jotka muodostuvat omissa taskukorteissa olevasta parista ja yhdestä pöytäkortista, on yksi texas holdemin tuottoisimmista käsistä.
Tämä käsi, jota pokerikielessä kutsutaan nimellä setti, on erittäin vahva ja erittäin hämäävä käsi. Monet vahvat kädet, kuten vaikkapa väri, vaativat että pöytäkortit ovat tietynlaiset – vaikkapa värin tapauksessa pöytään vaaditaan kolme korttia samaa maata. Tällaiset pöytäkortit saattavat saada vastustajat epäileväisiksi, jolloin vahvallakin kädellä jäävät voitot saamatta. Setti ei vaadi pöytäkorteilta mitään erityistä, joten se tulee usein täytenä yllätyksenä – ja se jos mikä takaa hyvät tienestit.
Taskuparissa on setin alku
Jos pokeripelissä saa panostaa miten paljon tahansa -ts. pelataan no limit pokeria-, on pelaaminen pitkälti lisäkertomien miettimistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että nykyisen tilanteen lisäksi täytyy miettiä sitä, paljonko mahdollisesti voittaisi, jos jotain enemmän tai vähemmän epätodennäköistä tapahtuisi.
Malliesimerkki tällaisesta lisäkertoimilla pelaamisesta ovat pienet ja keskisuuret taskuparit, jotka eivät yksinään kelpaa isoista poteista pelaamiseen. Niiden luonne kuitenkin muuttuu täysin, jos pöytään flopissa kolahtaa sopiva apukortti – kädellä, joka vielä äsken oli heikohko ja vaikeasti pelattava, voi nyt kotiuttaa jättivoitot.
Kun taskuparit pelaa settien toivossa, häviää usein vähän (sen verran kuin flopin näkeminen maksoi) ja voittaa toisinaan paljon (epäonnisen vastustajan kaikki rahat). Settien metsästämisessä onkin kyse juuri siitä, että osaa pelata tilanteet siten, että harvat isot voitot kuittaavat korkojen kera jatkuvat pienet tappiot.
Taskupari paranee kolmosiksi (tai nelosiksi) varsin harvoin – todennäköisyys taskuparin paranemiseen flopissa on suurin piirtein 11%, eli jokaista settiä kohti floppi menee reilut kahdeksan kertaa ohi. Lisäksi pelkkä settiin osuminen ei takaa jättivoittoja – vastustajalla pitää myös olla hyvä käsi (kärkipari, ylipari, kaksi paria, jne), jotta hän heltyisi anteliaaksi. Kaiken tämän pohjalta on selvää, että setin osuessa sillä täytyisi olla mahdollista voittaa rutkasti, jotta tappiot tulisi kuitattua.
Flopin oikea hinta
Yllä on kyllästymiseen asti toisteltu, että tappiot täytyy kuitata voitoilla. Avain siihen on varmistaa, että jos setti napsahtaa kohdalle, potentiaaliset voitot ovat tarpeeksi suuret. Jos tilanne ei näytä otolliselta, taskupari joko pelataan muuten kuin settiä metsästäen tai foldataan.
Mikä sitten on otollinen tilanne? Tilanne on otollinen, jos siinä on mahdollisuus voittaa reilusti suhteessa siihen rahamäärään, joka kului flopin katsomiseen. Jos aina setin flopattuaan voittaisi maksimimäärän riittäisi, että sijoitetut rahat saisi takaisin kahdeksan kertaisina. Käytännössä seteillä täytyy kuitenkin olla enemmän voittopotentiaalia, sillä läheskään aina vastustajalta ei saa heruteltua kaikkia rahoja – niillä kerroilla kun kaiken saa, on siis voitettava vielä enemmän.
Käytännössä monet pitävät setin hakemisen maagisena lukuna kymmentä – jos sijoituksen parhaassa tapauksessa saa takaisin kymmenkertaisena, voi settiä lähteä hakemaan. Tämä tuskin on mikään lopullinen totuus -lukema voisi perustellusti olla lähempänä viittätoista-, mutta kertoo kuitenkin mittasuhteet joissa liikutaan.
Katsotaanpa esimerkit “hakeako vaiko ei” -tilanteista:
A) Sittarin keskivaiheessa kädessä 55, pelimerkkejä 1500. Vastustaja, jolla on enemmän merkkejä, panostaa 300. Maksuun käytetyt rahat saisi setin osuessa maksimissaan viisinkertaisina. Setin hakeminen ei kannata – viisi on reippaasti vähemmän kuin pelaamisen vaatima kerroin (teoreettinen kahdeksan tai käytännön 10-15), kädellä on tehtävä jotain muuta kuin maksettava.
B) Sittarin alussa kädessä 55, pelimerkkejä 1500. Vastustaja, jolla on enemmän merkkejä panostaa 60. Tämä on erinomainen tilanne hakea settiä – käytettävissä oleviin varoihin verrattuna pienen (1/25) panostuksen maksaminen voi poikia todella muhkean potin. Optimitilanteessa vastustajalla olisi kädessä jotain tyyliin AJ ja floppi olisi mallia AJ5.
Siitä miten floppi on järkevää katsoa lisää ensi kerralla. Nyrkkisääntönä kuitenkin, että heikkoja pelaajia vastaan mikä tahansa halpa tapa on ok – vaikka sitten limppaaminen ja maksaminen. Etevämpiä pelaajia vastaan on hyvä pelata hieman eri tavalla, mutta kuten sanottua, siitä lisää ensi kerralla.
Alkeet hallussa, ensi kerralla edistyneempää
Tämän artikkelin jälkeen settien alkeet ovat varmasti hallussa: jos ja kun settiä hakee, täytyy mahdollisen voiton olla vähintään kahdeksan- ja käytännössä yli kymmenkertainen flopin katsomiseen kulutettuun rahamäärään verrattuna.
Ensi kerralla siirrytään eteenpäin tästä perustason kuviosta. Silloin selviää mm. se, miten taskuparien tuomia voittoja voidaan kasvattaa pelaamalla vähemmän taskupareja ja se, miten setin hakeminen muutetaan voitetuksi jaoksi, vaikka settiä ei tulisikaan.