Settien metsästys – jatkoa

Viime viikolla Nettipokeri.infossa perehdyttiin yhdestä pöytäkortista ja kahdesta taskukortista muodostuvien kolmosten, eli settien metsästämiseen. Tällä kertaa jatketaan samasta aiheesta himpun verran syvällisemmin, eli katsotaan tyypillinen tilanne jossa tulee tehtyä virheitä ja lisäksi muistutetaan -taas kerran- aggressiivisuuden iloista.

1 + 2 = 3

Hold’emiin tutustuneiden, mutta pelissä vielä melko lailla lähtökuopissa olevien pelaajien ajatukset tuppaavat kulkemaan samaa rataa pienten ja keskisuurten parien suhteen. Tämä ajatuksenjuoksu on suurin piirtein seuraavanlainen:
1 = Pikkuparit on pirun vaikeita pelattavia.
2 = Jos flopilta saa kiinni kolmoset, ne ovatkin aivan mahtavia käsiä.
1 + 2 = Pelaan siis pareja kolmosten toivossa.

Tämä suoraviivainen päättely ei ole yhtään hassumpi lähtökohta settien metsästykseen. Sitä voi kuitenkin täsmentää monin tavoin. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen milloin setin metsästäminen ei kannata ja miten potin voi voittaa, vaikka settiä ei saisikaan.

Vähemmän on enemmän

Settien metsästäminen ei ole aivan niin suoraviivaista puuhaa kuin voisi kuvitella. Jotta seteillä kerätyt tulot maksimoituisivat, täytyy osata jättää pelaamatta tilanteet, jotka ovat pitkällä tähtäimellä tappiollisia.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

• A) floppi täytyy nähdä tarpeeksi halvalla (tästä enemmän artikkelin edellisessä osassa)
• B) setin täytyy tulla yllätyksenä vastustajalle.

Kohta B on varmasti varsin selkeä – sitä helpompi on voittaa reippaasti rahaa vastustajalta, mitä enemmän vihulainen arvioi tilanteen väärin. Kumpaakaan näistä kahdesta kohdasta ei kannata aliarvioida, vaikka ne helposti unohtuvatkin setin kiilto silmissä pelatessa.

Otetaanpa esimerkki tilanteesta, jossa monet lähtevät hakemaan settiä, mutta joka tarkemmin tutkailtuna on hieman ongelmallinen: Turnauksessa varhaisen position pelaaja limppaa, toinen pelaaja limppaa perään ja keskiposition pelaaja korottaa. Itse istut buttonissa 33 kädessäsi. Tämä tilanne on vaikea yllä mainittujen A ja B pointtien suhteen.

Halvalla näkemisen suhteen tilanteen ongelma on varsin selvä: oma maksu ei päätä panostuskierrosta, joten isossa tai pienessä blindissa istuva aggressiivinen pelaaja voi perustellusti töötätä lisää rahaa sisään voittaakseen mukavan potin tai isoon korotukseen otollinen tilanne voi olla juuri sellainen, jonka ensimmäinen limppari toivoi limppauksellaan saavan aikaan. Yhtä kaikki, mikään ei takaa, että flopin näkisi yhdellä maksulla.

Toinen tilanteeseen liittyvä ongelma ei ole läheskään yhtä itsestään selvä. Se liittyy siihen, että jos floppi tuo setin, on sen vahvuutta on erittäin vaikea salata. Oletetaan siis, että edellisestä ongelmasta huolimatta maksat ja saat toivomasi setin.

Tilanne kehittyy nyt todennäköisesti siten, että limppaaja-maksajat sököttävät ja pelaaja, joka korotti ennen floppia panostaa taas. Olet ensimmäisenä vuorossa panostuksen jälkeen ja tilanne on hieman ongelmallinen – teitpä mitä tahansa, kätesi vahvuus on varsin selvä, sillä tuskinpa maksaisit tai korottaisit olemattomilla käsillä, kun kaksi potentiaalisesti check-reissaavaa pelaajaa on vielä vuorossa.

Tätä käden vahvuuden paljastamisen ongelmaa ei tarvitse juuri huomioida jos vastustajat ovat täysiä tahvoja, mutta osaavia vastustajia vastaan se kannattaa ottaa tosissaan – koska käden vahvuus näkyy pitkään matkaan, on tulos useimmiten se, että vastustajat eivät laita enää rahaa pottiin (ainakaan perässä olevilla käsillä) ja voitat jaon. Suurehko voitto ei kuitenkaan ole niin suuri, että tällä tavalla pelaaminen olisi pitkällä tähtäimellä voitollista.

Taas kerran aggressiivisesti

Taskuparien tuottoa nostaa paitsi niiden pelaamisajankohdan tarkka seulonta, myös niiden pelaaminen aggressiivisesti. Toisin sanoen turhan limppailun ja makselun sijaan niillä kannattaa usein ottaa aloite omiin käsiin.

Aggressiivisuuden etu näkyy suoraan esimerkistä, jossa näkee mitä tapahtuu kun passiivinen ja aggressiivinen pelaaja kohtaa:
Late Limppaaja saa käteensä 66 ja Alpo Aggro 33.
Late aloittaa jaon limppaamalla, Alpo korottaa, muut luovuttavat ja Late maksaa.
Floppi tulee AQ7
Late ei osunut settiinsä, joten hän sököttää. Alpo panostaa ja Late foldaa paremman kätensä.

Aggressiivisella pelitavalla siis varmistetaan, että potti voitetaan paitsi silloin kun osutaan settiin, myös silloin kun vastustaja ei floppaa mitään erityistä herkkua.

Siitä, milloin ja miksi kannattaa pelata hyvin aggressiivisesti ja milloin ei, tulee varmasti myöhemmin kokonainen artikkeli, mutta nyrkkisääntönä aggressiivinen pelaaminen on valttia erityisesti short handed -pöydissä ja sitä kannattaa suosia myös kaikilla käsillä, jotka ovat flopista riippuen joko kohtuullisen kehnoja tai aivan loistavia – tällaisia ovat esim. 98s -tyyliset kädet. Nämä kädet on helppo pelata flopin jälkeen, sillä jos floppi ei tuonut toivottuja apuja ja vastustaja ei luovuttanut jatkolyöntiin, tietää että on jäljessä ja enempää ei jakoon tule sijoitettua.

Muistilista

Settien metsästäminen on ehdottomasti kannattavaa puuhaa, kunhan muistaa kaiken tarvittavan: jaossa on oltava voitettavissa reippaasti rahaa suhteessa flopin näkemisen hintaan ja oman käden täytyy olla sen verran yllättävä, ettei vastustaja tiedä mikä iski, ennen kuin hän on jo luopunut kaikista pelimerkeistään.