Semi-bluffi, osa 2: puolustus

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Nettipokeri houkuttaa kikkailemaan, joten on luonnollisestikin ensiarvoisen tärkeää tietää, miten kikkailijoita vastaan oikein toimitaan. Tällä kertaa katsotaankin, miten epäiltyyn semi-bluffaajaan laitetaan vähän herran pelkoa. Koska semi-bluffia vastaan puolustaminen on yllättävän vaikeaa, vaatii kyseistä siirtoa vastaan pelaaminen tarkkaa pelisilmää ja kylmiä hermoja.

Puolustaminen teoriassa

Paras kriteeri mille tahansa siirrolle, minkä pokerissa teet on tämä:
Pelaat jonkin tilanteen oikein, kun pelaat sen aivan kuten olisit pelannut, jos olisit nähnyt kaikki kortit.

Tämän pienen teoreeman pohjalta on helppo päätellä, mikä teoriassa on oikea tapa toimia semi-bluffia vastaan, eli vaikkapa kun vastustajasi korottaa vetokädellään ylipariasi vastaan. Tilanteessa on tutusti kolme mahdollisuutta toimia: foldaus, maksu ja korotus. Näitä vaihtoehtoja tarkasteltaessa tulos on seuraava:

• Foldaus on väärin.
  Sinulla on juuri nyt vahvempi käsi, joten luovuttaminen olisi hyvien korttien hassausta.
• Maksaminen on väärin.
  Sinulla on valmis käsi, vastustajallasi vain vetokäsi. Jos siis maksat, annat vastujalle mahdollisuuden hankkia parhaan käden.
• Korottaminen on oikein.
  Jos sinulla kerran on valmis käsi ja vastustajalla vetokäsi, haluat voittaa potin heti. Se taas on mahdollista vain korottamalla.

Teoreettisella tasolla semi-bluffia vastaan puolustaminen on siis hyvin simppeliä: leikataan kaverin vedätysyritykseltä siivet heti alkuunsa korottamalla takaisin. Korotuksesi jälkeen vastustaja tekee virheen, jos maksaa lyöntisi (riippuen tietysti hieman korotuksesi suuruudesta).

Semi-bluffi-puolustus käytännössä

Siinä missä teoria on yksinkertaista, on käytäntö vaikeaa. Vaikeus kumpuaa siitä simppelistä tosiseikasta, että kun semi-bluffia vastaan lähtee puolustamaan, täytyy vastustajan ajatukset lukea oikein. Eikä vain oikein vaan oikein.

Edes tieto siitä, että nyt vastustaja todennäköisesti semi-bluffaa, ei riitä. Lisäksi täytyy nimittäin olla hyvä haju siitä, mikä kortti vastustajaa mahdollisesti auttaa ja mikä ei: oletetaan, että vastustajasi korottaa ja epäilet semibluffia, joten korotat takaisin. Vihollinen maksaa ja seuraava kortti napsahtaa pöytään. Nyt on kriittistä tietää, auttoiko kortti vastustajaasi vai ei. Jos se ei auttanut, teet virheen jos et korota, sillä olisi tietenkin väärin tarjota ilmaista korttia huonommalla kädellä pelaavalle vastustajalle. Toisaalta jos juuri tuo kyseinen kortti auttoi vastustajaa, olet pulassa jos korotat – lahjoitat vain rahaa paremmilla korteilla pelaavan vastustajan taskuihin ja tulet todennäköisesti häviämään todella reilusti.

Mietitäänpä lisäksi mitä tapahtuu, jos luet vastustajan käden ja aikeet aivan päin seiniä, kuten jokaiselle ammattilaisia myöten aina joskus tapahtuu. Vastustajalla onkin kolmoset ylipariasi vastaan, vaikka epäilet tämän korottavan värinvedolla. Nyt foldaamalla häviät vain, mitä olet pottiin jo laittanut, joten kyseessä ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto. Maksu on väärin – huonommalla kädellä parempaa vastaan maksamisessa kun ei tunnetusti ole hirveästi mieltä, varsinkin kun tällaisessa tilanteessa pottikertoimet tuskin ovat kovin suotuisat. Korottamalla häviät lisää, mutta saatat myös voittaa potin, mikäli vastustaja on ujoa sorttia. Itse asiassa jos korotat, teet nyt itse tietämättäsi semi-bluffin!

Kun yhdistetään foldaamisen, maksamisen ja korottamisen hyödyt ja haitat oikein ja väärin luetuissa tilanteissa, tullaan seuraavaan tulokseen:

• Foldaaminen ei ole epäiltyä semi-bluffia vastaan koskaan kovin väärin ja on silloin tällöin aivan oikein.
• Maksaminen on aina väärin!
• Korottaminen on välillä oikein, välillä hieman väärin.

Yllä oleva voidaan tiivistää sanomalla, että epäiltyä semi-bluffia vastaan kannattaa joko foldata tai korottaa, ei maksaa vaikka se kovasti houkuttelevalta voikin vaikuttaa.

Foldaamisen ja korottamisen väliltä valitsemiseen vaikuttaa tietysti se, miten hyvä on oma käsi (eli miten vähän vastustajalla on outteja) sekä miten vahvasti uskoo lukeneensa tilanteen oikein. Lisäksi on huomioitava potin koko: pienestä potista on turha lähteä kamppailemaan kovin verisesti, sillä virheen sattuessa menetykset ovat suuret. Vaikkapa turnauksen alkupäässä on hullua lähteä kiistelemään pienestä potista huikeilla korotuksilla, sillä jos tilanne tuli luettua väärin, laskevat omat mahdollisuudet pärjätä skaboissa selkeästi, kun oma stäkki hupenee reilunlaisesti.

Potin kokoon liittyy myös se ainoa poikkeus sääntöön korotuksen tai foldaamisen ylivoimaisuudesta: jos potti on todella iso, voi maksu olla järkevää. Iso potti aiheuttaa sen luokan psykologisen reaktion, että semi-bluffannut vastustaja maksaa kuitenkin, vaikka korottaisit vastaan – oli tämän samaat pottikertoimet mitä hyvänsä. Jättipotin ollessa kyseessä voi siis tyytyä maksamaan. Tämä on kuitenkin selkeä poikkeus, suurimman osan aikaa oikea nappula klikattavaksi on joko fold tai raise.

Lopuksi

Semi-bluffia vastaan pelaaminen on selkeästi niitä tilanteita, joissa pokerin ei-matemaattiset taidot ovat puhdasta kultaa. Ymmärrys siitä, millaisilla korteilla vastustajasi usein pelaa, miten floppi on tätä mahdollisesti auttanut ja miten tämä minkäkinlaisissa tilanteissa toimii, on rahanarvoista tietoa, joka auttaa tekemään oikeita siirtoja oikeissa tilanteissa.

Jos selkeää kuvaa ei vastustajasta ole, eikä potti ole mitenkään erityisen merkittävä, kannattaa siis epäillyn semi-bluffin edessä niellä ylpeytensä ja foldata. Vaikka vastakorotus onkin teoriassa paras vaihtoehto, kannattaa sen käyttö jättää niihin tilanteisiin, joissa oikeasti tietää mitä on tekemässä.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.