Satelliitti-turnaukset

Satelliitit, eli karsintaturnaukset joista palkintona kuitataan rahan sijaan pääsy johonkin tyyriiseen turnaukseen, jakavat mielipiteet rajusti. Joidenkin mielestä satelliitit ovat turhimpia kinkereitä joita nettipokeri ja pokerisivut tyrkyttävät, toisten mielestä ne taas ovat kannattavimpia kaikista koitoksista. Yksi asia on kuitenkin varma: satelliitissa menestyminen vaatii erilaisen taktiikan kuin tavallisessa turnauksessa pärjääminen.

Satelliitit vs. tavalliset turnaukset

Jos pokeriturnauksissa pelaamalla aikoo saavuttaa minkäänlaista taloudellista menestystä, on oikea strategia simppeli: niissä täytyy aina tavoitella voittoa. Tämä yksinkertainen periaate johtuu siitä, että turnausten palkintorakenne käytännössä aina suosii voimakkaasti aivan terävimpään kärkeen sijoittumista. Tällöin kannattaa ennemmin pelata rohkeasti ja ulos lentämisenkin uhallakin jahdata kärkisijoja kuin hyytyä ylivarmalla pelillä rahasijojen häntäpäähän.

Satelliittiturnauksissa tavallisten turnausten perusoppi ei kuitenkaan tietyissa tilanteissa täysin päde. Se ei päde silloin, kun satelliitissa on jaossa useampi kuin yksi jatkopaikka, sillä tällöin ykkössija menettää merkityksensä. Tavoite ei enää olekaan voittaa, vaan sijoittua mille tahansa niistä sijoista, jotka tuovat himoitun jatkopaikan. Hieman yliyksinkertaistetusti sanoen voikin tiivistää, että normaalissa turnauksessa tavoite on kahmia pelimerkkejä ja satelliitissa pysyä mukana.

Turnauksen rakenne

Satelliitti, jossa on jaossa useita jatkopaikkoja, on alussa pitkälti kuin mikä tahansa turnaus. Mukana on todennäköisesti värikäs kirjo kaikentasoisia pelaajia, joiden taso saattaa keskimäärin olla hieman normaalia matalampi – satelliitit kun houkuttelevat paljon heikkoja pelaajia kokeilemaan onneaan pikkurahalla.

Aivan turnauksen alussa kannattaa ottaa rauhallisesti vastustajia tarkkaillen, tosin kuten aina, hyvät kädet ja puupäiden tunaroinnit täytyy hyödyntää kun paikka aukeaa. Kun todella heikot pelaajat ja äärimmäisellä “tulos tai ulos” tyylillä pelaavat kamikaze-tyypit ovat suurimmaksi osaksi joko kasvattaneet kauhean stäkin tai (mikä todennäköisempää) pelanneet itsenä ulos, on hyvä aika alkaa itse pelaamaan rohkeammin. Tässä vaiheessa muista pelaajista on todennäköisesti vähintään kohtuullinen kuva, joten on hyvä hetki alkaa pelaamaan kontrolloidun agressiivisesti ja ottamaan harkittuja riskejä oman stäkin kasvattamiseksi. Vähintään kohtuullinen kasvu on toivottavaa, sillä pelimerkit tulevat todella tarpeeseen turnauksen loppuvaiheessa.

Jossain vaiheessa palkintosijoja lähestyttäessä peli sitten hyytyy kuin tiiliseinään törmäävä pikajuoksija. Tässä vaiheessa stäkin on oltava kunnossa, sillä isoja potteja ei pöydästä enää herkästi irtoa – kun palkinnot voi jo melkein haistaa, harva pelaaja on valmis ottamaan minkäänlaisia riskejä ja peli muuttuu kuivemmaksi kuin Gobin aavikko. Paineetkin ovat nyt maksimaaliset, kun kenties tuntien ahertamisen jälkeen palkkio on jo lähes käden ulottuvilla.

Tämä vaihe pelistä eroaa tavallisesta turnauksesta kuin yö päivästä. Jokainen pelaaja on nyt huomannut, että sinnittelemällä ja odottamalla muutaman pelaajan putoamista jatkopaikka on hyppysissä. Tämä tilanne vaikuttaa eri pelaajiin eri tavalla. Jotkut menevät täysin lukkoon eivätkä uskalla tehdä juuri mitään, vaan vain foldaavat jatkuvasti siinä toivossa, että pystyisivät näin sinnittelemään palkkiosijoille. Joukosta voi löytyä myös jäykkiksiä, jotka menettävät kaiken luovuutensa ja pelaavat suorasukaisella “jos mulla on isot kortit niin korotan, muuten foldaan ja flopista eteenpäin en pelaa kuin varmoilla voittajilla” -tyyliin. Sekä jäykkikset että lukkoon menevät vastustajat ovat miellyttäviä pelikavereita, sillä heiltä saa ryöstettyä blindeja ja pieniä potteja varsin tasaiseen tahtiin. Blindien varastaminen on tässä vaiheessa peliä käytännössä pakollista – ne pitäisi saada ryövättyä kerran kierroksessa, jotta oma asema pysyisi vakaana.

Pelaajien tyylin lisäksi kannattaa myös arvioida heidän pelimerkkimääriään. Pelaaja jolla on huikea nippu merkkejä ja käytännössä varma paikka palkintosijoilla tuskin kauheasti pahastuu jos tältä ryövää blindit aina silloin tällöin. Vastaavasti pienen stäkin omistaja taas ei useimmiten uskalla riskeerata vähiä merkkejään laittamalla kampoihin, mutta voi rysäyttää all-in, jos sattuu omaamaan kelpo kortit.

Blindien ryövääminen vaatii hermoja ja arvostelukykyä. Jos blindeja on hakemassa kehnohkolla kädellä ja joku re-reissaa, kannattaa asiasta vetää tiukat johtopäätökset, kipata ja myöntää tappio ennemmin kuin hävitä turhaan reilu kasa pelimerkkejä ja joutua pahaan pulaan. Nyt ei todellakaan ole oikea aika ottaa kovia riskejä.

Pelasipa tässä vaiheessa mitä tahansa, niin oma lukkoonmeno ei kuitenkaan ole vaihtoehto – jos itsensä antaa passivoitua, pääsee seuraamaan miten buttoni kiertää ympäri pöytää yllättävän vinhaa vauhtia vieden pelimerkit mennessään. Tällainen hidas kuolema on suunnattomasti suurempi häpeä kuin turnauksesta ulos lentäminen aktiivsen pelaamisen seurauksena.

Yhteenveto

Vaikka satelliitit voivatkin pikasilmäyksellä vaikuttaa yksinkertaisilta tapahtumilta, ovat ne omasta mielestäni strategisilta vaatimuksiltaan yksi monimutkaisimmista ja näin ollen mielenkiintoisimmista turnausmuodoista – satelliiteissa esimerkiksi ajoituksen (Milloin otan riskejä? Milloin varmistelen? Milloin ja keneltä varastelen blindit?) ja sulavien pelityylin vaihdosten täytyy olla hallussa, jos niissä aikoo säännöllisesti pärjätä.

Kaikki tämä taas tarkoittaa sitä, että jos satelliittipelaamista opiskelee tosissaan, saa niissä muihin pelaajiin nähden todellisen etulyöntiaseman. Pitkällä tähtäimellä satelliitit voivatkin muodostua niitä aktiivisesti opiskelevalle pelaajalle edulliseksi väyläksi rahakkaisiin turnauksiin.