Riverillä herkuttelu
09.06.2008 | Aihe: Hold'em-strategiat
Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.
Loistava tilanne: jako on edennyt riverille saakka ja vastustajalla vaikuttaa olevan huonommat kortit. Mutta mikä on se sopiva panostuskoko, jolla vastustajalla tällaisessa tilanteessa lypsetään maksimimäärä rahaa? Nettipokeri.infon nyrkkisääntö on, että enemmän on parempi, ja tässä kerrotaan miksi näin.
Miten paljon on sopivasti?
Kuvitellaanpa seuraava tavallinen tilanne: Olet pelannut jaon riverille asti ja uskot olevasi johdossa. Nyt pitäisi panostaa määrä, joka takaa mahdollisimman hyvät voitot. Mikä olisi hyvä summa?
Kuten aina pokerissa, summan valinta riippuu suurin piirtein kaikesta, kuten omasta imagostasi, vastustajan maksutaipumuksista ja siitä, miten vahva käsi tällä on – pääsääntöisesti vahvalta kädeltä saa helpommin ison maksun kuin heikolta, vaikka poikkeustapauksiakin on.
Eräs kätevä tapa arvioida panoksen kokoa on miettiä jaon vaiheita ja sitä, miten todennäköisesti veikkaa vastustajan maksavan minkäkin kokoisen panostuksen. Tällä tyylillä jää tekemättä koko joukko liian pieniä panostuksia, mikä takaa pitkällä tähtäimellä paremmat tuotot.
Sanotaan vaikkapa, että potissa on 100 yksikköä (pelimerkkiä, dollaria, mitä tahansa) ja kädessäsi on todennäköisesti voittavat laput. Veikkaat, että vastustaja maksaa lähes varmasti vaatimattoman 30 yksikön panostuksen. Toisaalta kuitenkin epäilet että tämä saattaisi kuitenkin ehkä maksaa jopa potin kokoisen pamautuksen. Kumpi panostuskoko kannattaa valita?
Oletetaan, että “lähes varma” tarkoittaa 80% todennäköisyyttä maksulle ja “kuitenkin ehkä” 1/3 todennäköisyyttä sille, että vastustaja maksaa. Nyt panostusten tuoton voi laskea helposti kaavalla todennäköisyys * panoksen koko.
3 yksikön panostuksen tuotto = 0,8 * 30 = 24
10 yksikön panostuksen tuotto = 0,33 * 100 = 33,3
Jos arvio vastustajan maksuhalukkuudesta pitää paikkansa, kannattaa siis ehdottomasti pamauttaa 100. Näin siitä huolimatta, että pienempi panostus voi psykologisesti tuntua paremmalta, koska siihen saa useammin maksun – ja tuo vastustajan huono maksu tietysti tuntuu mahdollisimman makealta.
Samaan hengenvetoon on tosin sanottava, että liika on aina liikaa: mitään järjettömän suurta panostusta on turha tehdä, sillä magalomaaniseen panostukseen saa maksun vain huippukäsiltä. Ne eivät siis tuo rahaa vaan vievät sitä, sillä joko kukaan ei maksa tai vaihtoehtoisesti joku maksaa paremmilla lapuilla.
Lisäpuolustusta tukeville lyönneille
Jos nyt ylisuuret panostukset unohdetaan ja keskitytään tukeviin potin ja liki potin kokoisiin river-panostuksiin, niin niiden puolesta puhuu vielä muutama lisäseikka.
Tukeva river-panostus voi näyttää bluffilta
Monet pelaajat lyövät riverillä varsin vaatimattomasti, sillä he hermostuksissaan haluavat “varman” maksun hyvälle kädelleen. Jos he eivät saa maksua, tuntuu kuin hieno käsi olisi mennyt hukkaan, vaikka kuten ylhäältä nähtiin, se voikin olla pitkällä tähtäimellä parempi tapa pelata.
Paljon tällaisten pelaajien kanssa pelailevien silmissä tukeva river-lyönti haiskahtaa bluffilta – hehän ovat tottuneet siihen, että hyvällä kädellä panostetaan maltillisesti. Tämä johtaa, paradoksaalista kyllä, siihen, että tietyissä tilanteissa maksu saattaa tulla helpommin kunnon panostukselle kuin vaatimattomalle arvolyönnille. Netissä pelaa paljon pelaajia, jotka heittäisivät pienemmän lyönnin edessä kortit pakkaan, mutta innostuvat tekemään “sankarimaksun” kun riverillä lämää liki potillisen.
Pelaajat eivät usein maksaisi vähääkään
Hold’emissa riverillä on usein tilanne, jossa pelaajalla on joko käsi jolla ei voi maksaa mitään tai jolla voi maksaa kunnolla. Edelliseen kastiin kuuluvat esimerkiksi monien pelaajien mielikuvitukselliset vetokädet, joilla he eivät voi riverillä enää maksaa penniäkään käsien mentyä huti. Toisaalta jos vastustajalla on järkevä valmis käsi jolla tämä on maksanut jo flopilla ja mahdollisesti turnilla, niin kyllä maksu irtoaa oikealle panostukselle vielä riverilläkin.
Lisäksi kannattaa vielä huomioida, että vaikka ei olisikaan aivan varma johtoasemasta, voi panostaminen silti olla voittoisaa. Sanotaan vaikkapa, että potissa on taas 100 yksikköä, uskot olevasi johdossa ja että vastustaja maksaa todennäköisesti kunnon panostuksen jos olet johdossa. Prosenteiksi muutettuna tämä voisi tarkoittaa vaikkapa, että johdat 80% todennäköisyydellä ja vastustaja maksaa tukevan lyönnin 50% todennäköisyydellä.
Tällaisessa tilanteessa potillisen panostuksen lopputulos on:
Parempi käsi ja vastustaja maksaa = 0,5 * 0,8 * 100 = +40
Parempi käsi ja vastustaja ei maksa = 0,5 * 0,8 * 100 = +0
Huonompi käsi ja vastustaja maksaa / korottaa = 0,2 * -100 = -20
—
Yhteensä +20, eli selkeästi enemmän kuin checkaamalla.
Varo joko/tai-miinaa
Panosti riverillä sitten tukevammin tai laihemmin, kannattaa varoa klassista joko/tai-miinaa. Se on tilanne, jossa vastustajalla on joko täysin kelvoton käsi tai todellinen mahtihanska. Tällaisessa tilanteessa ei ole järkeä panostaa vastustajan sökötettyä, ennemmin kannattaa tyytyä katsomaan showdown.
Kuvitellaan vaikkapa, että sinulla on kaksi paria, mutta poikkeuksellisen vaarallisen näköinen pöytä tarjoaa kaiken maailman mahdollisuuksia hittikäsiin. Vastustaja tuskin nyt maksaa panostustasi millään heikommalla kädellä, mutta maksaa tai korottaa kyllä paremmalla. Tässä tilanteessa vastustajan checkin jälkeen panostamalla voi jäädä vain tappiolle (jos oletetaan että vastustaja ei foldaa omaa kättään panostukseen).
Jos panostat tällaisessa tilanteessa, toteutuu jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista:
- Jos vastustajalla on heikko käsi, tämä foldaa ja panostus tuottaa tasan 0$ (olisit voittanut jaon ilman panostustakin).
- Jos vastustajalla on hyvä käsi, tämä maksaa / korottaa ja häviät panostuksen verran.
Joko/tai-miinojen tunnistaminen on viisauden alku. Liiallisuuksiin ei kannata kuitenkaan mennä: vaikka riverillä tulisi pöytään kolmas kortti samaa maata, ei se tarkoita että vastustajalla välttämättä olisi joko väri tai maksukelvoton käsi.
Lopuksi
Yllä oiotaan monta mutkaa matkasta, joista ehkä tärkeimpänä se, miten paljon tuo “tukeva” liki potillisen lyönti on. Jos kaikki on jaon aiemmissa vaiheissa mennyt putkeen, tuo potillinen on rahassa mitattuna vähemmän jos oma käsi ei ole A-luokkaa ja enemmän jos kädessä on monsterit – kuten pottien koon hallinnan johdannossa nähtiin, potin koko voi riverillä heitellä todella paljon sen mukaan miten jaossa on aiemmin panostettu.
Tarinan opetus on kuitenkin varmasti selvä: jos vaikuttaa siltä, että vastustaja on valmis maksamaan huonommalla kädellään, niin ei kannata tyytyä liian vaatimattomaan saaliiseen – ennemmin kannattaa tähdätä juuri siihen summaan, jonka vastustaja saattaa innostua maksamaan. Vaikka vaatimattomampaan panostukseen voikin saada maksun hieman todennäköisemmin, ovat tukevat panostukset useimmiten pitkällä tähtäimellä tuottoisampia.
Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.