Nopea yleiskatsaus pre-flop -panostamistyyleihin
10.03.2008 | Aihe: Hold'em-strategiat
Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.
Kaikkien no limit pelien mielenkiintoisin osuus liittyy panostamiseen. Sopivan panostuskoon valinta ei ole helppoa, kun tiukassa tilanteessa täytyy pähkäillä mikä on liikaa, mikä liian vähän ja mikä olisi juuri sopivasti. Tällä kertaa Nettipokeri.infossa luodaan hyvin yleisluontoinen katsaus ennen floppia panostamiseen. Siihen, mikä on oikea tapa panostaa jaon tässä varhaisessa vaiheessa, löytyy ainakin kolme eri näkemystä.
Seuraavassa tätä aihetta katsotaan tällä kertaa näkökulmasta, jossa unohdetaan kokonaan kortit. Niillä toki on väliä ja sopivien pelikäsien valinta on tärkeä taito, mutta keskitytään tällä kertaa puhtaasti panostamiseen ja siihen, millä eri tyyleillä sopivan panostuskoon voi valita.
1. Vakiopanostus
Tavallisin ja helpoin tapa hoitaa pre-flop -panostaminen on panostaa aina sama summa, joka tavallisimmin on kolme kertaa iso blindi. Turnauksissa vakiopanostuksen koko voi riippua siitä, miten pitkällä turnauksessa ollaan: alussa voi panostaa kolme kertaa ison blindin, turnauksen hieman edettyä hieman vähemmän ja antejen tultua peliin potillisen.
Logiikka vakiosumman panostamisen takana on hyvin selkeä. Kun panostuksen kokoa ei vaihda, ei vastustajille anneta pisaraakaan ylimääräistä tietoa. Tämä on perusteltu tapa pelata peliä, jossa ylimääräisen tiedon antaminen vastustajille on kuolettava erhe.
Toinen, omalla tavallaan edellisen kanssa yhtä tärkeä etu on, että vakiomäärän panostaminen on helppoa. Vakiosumman lataaminen tiskiin pitää pelin yksinkertaisena, jolloin aloittelevakin pelaaja voi keskittyä panoskoon arpomisen sijaan jaon muihin, tärkeämpiin yksityiskohtiin.
Vaikka vakiopanostus onkin toimiva ratkaisu, kannattaa kuitenkin huomata, ettei se nollaa kaikkea tietoa omasta kädestä. Vastustajat voivat yhä tehdä monenlaisia päätelmiä vakiopanostajan pre-flop pelistä ja mm. pohtia, millä käsillä vakiopanostaja on valmis tulemaan peliin mistäkin positiosta.
2. Vaihteleva määrä, joka ei riipu korteista
Edellisestä hieman edistyneempi versio on panostaa erilaisia summia siten, että panostuksen koko ei riipu korteista. Tavallisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että panostuksen koko vaihtelee position mukaan. Tällöin varhaisista positioista panostetaan vähemmän, myöhäisemmistä enemmän.
Tässä pelitavassa, jota suosii ainakin osa amerikkalaisista turnauspelaajista, logiikka kulkee suurin piirtein seuraavasti: varhaisessa positiossa pelatessa on aina vaara, että jollain perässä tulevista on huippukortit. Jos panostan vähän, pääsen kädestä irti ongelmitta myöhäisen position pelaajan lyödessä lisää rahaa peliin – ihan millä tahansa vastustajat eivät lisää kuitenkaan lyö, sillä varhaisen position panostus on aina pelottava. Myöhäisessä positiossa taas on epätodennäköistä, että kellään on enää loistavia lappuja. Siispä panostan hieman enemmän, jotta kaikki joutuvat foldaamaan huonot ja puolihyvät korttinsa.
Korteista riippumattoman määrän panostamalla saavutetaan suurin piirtein samat edut kuin vakiomäärä panostamalla: tietovuoto vastustajille on minimaalinen. Edelliseen nähden bonuksena position mukaan vaihteleva panostuskoko on osaavan pelaajan käsissä hieman tarkempi ja monipuolisemmat jatkotoimenpiteet mahdollistava panostustapa.
3. Vaihteleva määrä
Edellisten kanssa täysin vastakkainen on tapa hoitaa pre-flop panostus on ladata joka kerta erilainen määrä. Tällä taktiikalla pöytään tyrkätään sen verran, kuin kyseisessä jaossa pohdiskelun jälkeen hyvältä tuntuu.
Panostusmäärän vaihteleminen eroaa logiikaltaan selkeästi kahdesta yllä listatusta panostustavasta. Siinä missä vakiokokoisten panosten tarkoitus on pitää oma peli mahdollisimman virheettömänä, on panostuskokoa vaihtelemalla tarkoitus joko hyödyntää jo olemassa olevia virheitä vastustajien pelissä tai houkutella heidät tekemään niitä.
Virheiden hyödyntäminen tai vastustajien houkutteleminen niihin (vaikkapa pelokkaan näköinen pieni panostus huippukorteilla aggressiivista vastustajaa vastaan, joka toivottavasti nyt korottaa reilusti) voi kuulostaa hyvältä ajatukselta. Se onkin sitä, mutta samalla täytyy huomata, että vaihtelevalla panostuskoolla voi tulla tehtyä virheitä, joihin vastustajat voivat tarttua.
Virheiden välttelyyn on monta tapaa, mutta helpoin on pelata sen verran sekaisin, että vastustajat eivät pysy kärryillä – välillä limpata huippukäsillä, välillä heittää samoilla korteilla ylisuuri panostus ja välillä ihan kiusallaan pelata niillä täysin normaalisti. Pahinta mitä voi tehdä on pelata kuin aloittelija, joka luulee keksineensä nerokkaan pelitavan: panostaa vähän tai limpata suitteri-konnektoreilla ja pienillä pareilla, normaalisti kuvakorttiyhdistelmillä (AQ, KQ, jne) tai monstereilla ja normaalia enemmän kiusallisilla käsillä (esim. TT, JJ). Tämä ei itse asiassa edes ole pelin sekoittamista, vaan hyvin suoraviivaista ja kaavamaista pelaamista. Tarkkaavaisimmat vastustajat purkavat näin yksinkertaisen panostuskaavan nopeasti, mistä eteenpäin peli onkin sitten yhtä murhaa.
Vaihteleva panostusmäärä voi olla erittäin tehokas ase, mutta sen käyttö vaatii huomattavan määrän taitoa. Tämän panostustyylin käyttäjän täytyy osata pelata niin taitavasti sekaisin, etteivät vastustajat pysy kuvioissa kärryillä. Ja sen arviointiin, milloin vastustajat ovat tai eivät ole kärryillä ja milloin peliä on tullut sekoitettua tarpeeksi ja milloin liikaa silkasta sekoittamisen riemusta, tarvitaan poikkeuksellisen tarkkaa pelisilmää.
Ei yhtä oikeaa tapaa
Kuten jo näistä kolmesta esimerkkityylistä ja niiden perusteluista voi päätellä, ei no limit holdemissa ole yhtä oikeaa tapaa panostaa ennen floppia.
Parasta onkin testata kaikkia eri tyylejä ja miettiä sitä, mikä niistä sopii parhaiten omaan pelitapaan. Pahitteeksi ei ole myöskään opetella hyödyntämään paria niistä sen verran hyvin, että tyyliä voi tarpeen mukaan vaihtaa – eri pelitilanteisiin (netissä/livenä, pöytä täynnä piin kovia harrastajia / täysiä aloittelijoita, sittari / isompi turnaus jne) kun ei välttämättä parhaiten sovi oma vakiotyyli.
Tällä kertaa vilkaistiin nopeasti, mitkä ovat tavalliset tavat valita panostuskoko no limit hold’em -jakoon mukaan tultaessa. Ensi kerralla tutkaillaan huomattavasti mielenkiintoisempaa aihetta, eli tilanteita, joissa suurinta osaa pelaajakunnasta edustavien vakiosummien panostajien kannattaa muuttaa panostustapaansa ainakin hetkeksi.
Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.
4 Kommenttia
-
Juu, kiinnostava aihe, joka toivottavasti etenee floppiin, turniin ja riveriin.
Jos preflop kuitenkin edessä on ollut muutama limppaaja, ja potissa on on jo useampi blindi, niin mitenpä sitten tuo 3BB vakiokorotus toimii. Onko järkevää korottaa esim. 3BB + 1BB/limppari. Oukei riippuu varmaan korteista,… hmmm..vai riippuuko…?
-
Juu, hyvä artikkeli ja hyvä näkökulma korteista irrallaan. Mun kokemuksen mukaan jo NL25 ja NL50 tasoilta tällä on hurjasti merkitystä. Paistejahan löytyy ihan joka tasolta mutta kyllä ihan tosissaan harrastavia on jo tuolla NL25 ihan reilusti. Tämmösiä vastaan kun pääsee pelaamaan syvillä stäkeillä on tolla panostamisella erittäin suurta merkitystä ja siihen sisältyy luonnollisesti valtava määrä informaatiota mutta myös monitasoisia psykologisia elementtejä. Mut on katkaistu muutamankin kerran aikasemmin kun pelasin pelkkää ABC-pokeria tätä betsaamista ja sen infoa hyväksi käyttäen. Sittemmin olen katkonut muita samoin.
Betsaamisen tavat ja määrät liittyy ERITTÄIN oleelliseti omaan table-imageen. Kalemiettinen toisteli Pyysinginkin kirjasta tuttua mantraa, jossa isoilla käsillä pyritään pelaamaan isoja potteja. Tässä lauseessa on paljon viisautta mutta se on kovin yksinkertaistettu totuus. Se mikä on iso tai potentiaalinen käsi riippuu niin mahdottoman monesta seikasta, joissa vastustajien löysyydellä ja aggressiivisuudella sekä pelaajien stäkeillä on oma suuri roolinsa. Cashissa mä en esimerkiksi tykkää juuri katsoa floppia kalleilla tai akoilla mutta mä voin niin tehdä jos mun positio tai pelaajien löysyys sitä vaatii. AK:oon taas on hienoa ottaa floppi varsinkin jos se on suited ja jos jengiä on pelissä paljon. Positiosta ton vois toisaalta re-reissata pf:kin ja pyrkiä näin viemään potin silkalla ässähailla.
Se miten pottiin rahaa saadaan millaisessakin pöydässä on oma juttunsa. Millainen imago on Herolla ja millainen muilla vaikuttaa tähänkin oleellisesti. Mä en itse tykkää pelata isoja potteja muuta kuin seurassa josta mulla on riidit. Musta on myös huomattavasti helpompaa hallita pöydän tapahtumia tiukalla ja aggressiivisella imagolla. Todellisuudessa voikin alun jälkeen pelata pelkistetysti sanottuna ihan vaan hyvän betsausfrekvenssin ja position mukaan ja unohtaa pf-käsien arvot. Silloin kun stäkit on syviä on mukava pelata yhtä tai kahta vastaan, jotka kertoo betsauksellaan kätensä isoksi pariksi tai peräti ässiksi (limp-raise). Tämmöinen tilanne kun tulee eteen saatan hyvinkin klikata positiosta sen kippinappulan sijasta call-nappia. Siinä kun 56s tai 33 osuu floppiin perkeleesti, niin tietää että on palkkapäivä.
Mun kokemuksen mukaan oman kätensä paljastaminen betsaamalla on vaarallista touhua. Artikkelin neuvot ovat hyviä ja käytän niitä nykyisin jossain määrin kaikkia. Ensimmäinen näistä tavoista on helpoin ja sisältää vähiten varianssia. Toisaalta sitä myös kunnioitetaan helposti kun se on melko helppo vastustajien nähdä, joskaan ei ymmärtää sen taustalla olevaa ajattelua.
-
Hmm, kai pääpiirteittäin asiallinen yleiskatsaus, mutta jäin hieman kaipaamaan korotuksen koon mukauttamista stack:ien mukaan. Itse käytän yleensä vakio kokoa (paitsi 3-beteissä 4x + 1 limpparia kohden), mutta jos blindeissa on esim. shortstackkeja niin teen yleensä hieman pienemmän korotuksen jättääkseni enemmän pelivaraa flopin jälkeen. Samoin eristyskorotuksissa.
Ihan hyvä artikkeli taas maanantain strategiaosastoon. Sen verran täytyy kyllä lisätä, että panostuksen on liityttävä omiin kortteihin. Niillä käsillä, millä haluaa pelata isoja potteja, on rahaa saatava mahdollisimman paljon pottiin jo ennen floppia. Toisilla, pienempien pottien käsillä, pre-flop potin kokoa mieluiten säätäisi pienempään suuntaan.
Tottakai peliä on tällöin sekoitettava riittävästi, mutta niinhän se aina muutenkin on.