Pottikertoimet osa 1: Outit

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Pokeri on peli, jossa netissä on periaatteessa mahdollista menestyä tuntematta pelin matematiikkaa. Jos kuitenkin aikoo kuitenkin pärjätä muutenkin kuin huippulöysissä peleissä erittäin huonoja pelaajia vastaan, mikä varmaan on jokaisen tavoite, vaatii menestyksekäs pokeri pottikertoimien tuntemusta.

Pottikertoimet (pot odds) on yksinkertaisesti sanottuna matemaattinen tapa määritellä, kannattaako jossain jaossa pysytellä mukana, jos ei päätöksentekohetkellä usko omaavansa pelin parasta kättä. Koska tällaisia tilanteita tulee varsin usein – floppi parantaa kättä n. kerran kolmesta – on helppo ymmärtää, miksi pottikertoimet ovat niin tärkeä osa pokeria.

Pottikertoimien laskeminen muodostuu kahdesta osasta, jotka ovat varsinaisen pottikertoimen laskeminen ja sitä edeltävä outtien laskeminen. Outtien laskeminen on hieman työläämpää, joten tässä pottikertoimia käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa keskitytään vain ja ainoastaan siihen.

Outit

Outti on pakassa lymyävä kortti, joka pöytään osuessaan antaa pelaajalle voittokäden. Jotta pelaaja jolla on heikko käsi voisi tehdä perusteltuja päätöksiä foldaamisen, maksamisen ja korottamisen välillä, on hänen tiedettävä outtiensa määrä.

Esimerkki 1:
Mikolla on kädessään AJ herttaa.
Pekalla on kädessään KQ pataa.
Floppi on K82, korteista kaksi on herttaa. Tällä hetkellä Pekka johtaa kurkoparillaan, mutta Mikolla on monta outtia. Tarkasti sanottuna niitä on 12: yhdeksän jäljellä olevaa herttaa + kolme jäljellä olevaa ässää.

Pottikertoimia varten pelaajan täytyy laskea, mikä on turhien korttien ja outtien suhde. Suhde on tärkeä, sillä se on matemaattinen tapa ilmaista millä todennäköisyydellä käsi paranee kun seuraava kortti jaetaan pöytään (suhdeluvun voi myös muuttaa prosenteiksi).

Suhteen laskeminen on hyvin yksinkertaista: lasketaan montako tuntematonta korttia pelissä on, vähennetään siitä outtien määrä ja esitetään lopputulos suhdelukuna tyyliin “ei toivotut kortit : outit”. Tämä saattaa aluksi kuulostaa hankalalta, mutta ei todellakaan ole sitä, mikä selviää seuraavassa esimerkissä.

Esimerkki 2:
Mikolla on kädessään AJ herttaa.
Pekalla on kädessään KQ pataa.
Floppi on K82, korteista kaksi on herttaa.
Pakassa on 52 korttia, joista viisi on Mikolle näkyvissä (hänen käsikorttinsa ja floppikortit). Tuntemattomasta 47:stä kortista 12 on Mikolle outteja. Huonojen korttien ja outtien suhde on siis 35:12 tai supistettuna n. 3:1.

Suhteen laskemista nopeuttaa, kun muistaa että flopin jälkeen Texas Hold’emissä on 47 tuntematonta korttia.

Oikeat ja kuvitteelliset outit

Outtien laskeminen on siis helppo laskutoimitus, mutta se vaatii paljon muutakin kuin matematiikkaa. Outtien oikea laskeminen nimittäin vaatii kokemuksen tuomaa pelisilmää.

Pelisilmää outtien laskemisessa vaatii kuvitteellisten outtien ansan välttäminen. Kuvitteelliset outit ovat kortteja, joilla pelaaja luulee saavansa voittokäden, mutta jotka tosiasiassa tuovatkin sen hänen vastustajalleen.

Esimerkki 3:
Mikolla on kädessään AK herttaa.
Pekalla on kädessään KT.
Floppi on QJ9, korteista kaksi on herttaa. Pekka korottaa ja on Mikon vuoro. Mikko olettaa, että ison sokkopanoksen paikalta peliin tulleella Pekalla on akkapari heikolla apukortilla.

Jos Mikon oletus Pekan akkaparista huonolla kikkerillä pitäisi paikkansa, jäisi hänelle outeiksi kaikki hertat (9), ässät (3), kuninkaat (3) ja kympit (3, ei neljä, koska yksi kympeistä on herttaa, jolloin se on jo laskettu värin tuovaksi outiksi), yhteensä 18 korttia. Tällöin ei-toivottujen korttien ja outtien suhde olisi 29:18, eli karkeasti 1,6:1. Oletus on kuitenkin väärä, sillä Pekalla on jo suora. Mikolle jääkin outeiksi vain yhdeksän herttaa ja kympit, jolloin outtien suhde onkin 35:12, eli n. 3:1.

Esimerkki 4:
Mikolla on kädessään 36 (ilmeisesti checki ison sokkopanoksen paikalta…).
Pekalla on käädessään AK herttaa.
Floppi on A45, nelonen ja vitonen ovat herttaa. Mikko voi oikein tulkita, että vastustajalla on ässäpari, jolloin outeiksi jäisi suoran veto. Nopeasti voisi laskea, että kahdeksan korttia (kaikki kakkoset ja seiskat) muodostaisivat suoran, jolla Mikko voittaisi. Tosiasiassa kortteja on kuitenkin vain kuusi – kutonen tai seiska herttaa ei käy, sillä ne antaisivat Pekalle värin. Mikon outtien suhde on siis 41:6, eli karkeasti 7:1, ei 5:1 kuten se kahden lisäkortin kanssa olisi.

Ero esimerkin suhteiden 7:1 ja 5:1 välillä ei näytä suuren suurelta, mutta todellisuudessa se on juuri sitä. Näin suuri ero voi merkitä – ja usein merkitseekin – eroa foldaamisen ja maksamisen välillä.

Outtien laskemisen tarkkuudesta

Vain hieman liioitellen voisi sanoa, että outtien laskeminen vähintään yhtä paljon taidetta kuin se on tiedettä. Siinä pokerivaistolla ja kyvyllä lukea vastustajien peliä on melkeinpä suurempi merkitys kuin suhdeluvun laskemisella, joka sinällään on vain nopea päässälasku.

Outteja laskiessa ongelma on myös aika, jota erityisesti nettipokerissa on erittäin rajoitetusti. Periaatteessa hyvin nopeasti tulisi kyetä arvioimaan vastustajien käden laatu, laskemaan omien outtien määrä ja tekemään vielä näiden tietojen perusteella päätöksiä.

Kovin monen vastustajan kättä ei pikavauhtia voi arvioida, joten aluksi kannattaa pelata varman päälle ja arvioida itselleen hieman vähemmän outteja, kuin ensinäkemältä niitä tuntuisi olevan. Ainakaan yläkanttiin ei omia outteja kannata arvioida, ennen kuin tietää mitä tekee.

Outit ja pottikertoimet

Se, mihin tätä outtien laskemista oikein tarvitaan, selviää artikkelisarjan toisessa osassa. Ennen kuin sen lukaisee, kannattaa opetella laskemaan omat outit. Harjoittelu todella kannattaa, sillä aluksi outtien laskeminen aiheuttaa “umm .. öö” tyylistä pohtimista, mutta viikon harjoittelulla outtien määrä pamahtaa päähän vauhtia jota on vaikea uskoa todeksi.

Jotta outtien laskeskelu ei varsinkaan aluksi sotkisi peliä, on erityisen hyödyllistä harjoitella sitä foldaamisen jälkeen. Kun painaa mieleensä mitkä omat foldatut kortit olivat, voi flopista tutkailla montako outtia kädellä olisi ollut. Tällaisella treenillä outtien laskeminen nopeutuu paljon lyhyessä ajassa, minkä lisäksi treenistä on muutakin iloa: siinä oppii myös huomaamaan, miten epätoivoista huonoilla korteilla oikeasti on pelata.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.