Pokeriohjeita menneisyydestä

Haluatko lukea lisää vinkkejä Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Tänään Nettipokeri.infossa on tarjolla jotain todella kummallista, nimittäin pokeriohjeita kaukaa menneisyydestä. Silkasta uteliaisuudesta kurkistetaan aina vuoteen 1975 saakka, jolloin Elvis vielä eli, Kung-Fu Fighting oli listojen ykköshitti ja Suomessa julkaistiin kirja nimeltä Korttipelit ja Pasianssit. Tuon kirjan nimettömäksi jäävä kirjoittaja jakaa pokeria käsittelevässä luvussa paljon ohjeita pokerihaiksi tulemiseen. Onko pokeri nykyisin tyystin toinen peli, vai ovatko 32 vuotta ohjeet yhä relevantteja? Se selviää seuraavassa.

Hold’em? Mitä se on?

Seuraavat ohjeet ovat suoraan Korttipelit & Pasianssit -kirjasta, jossa pokerin osalta käsitellään enimmäkseen hieman oudoilla fixed limit panostussäännöillä pelattua viiden kortin ostopokeria. Kirjasta löytyy myös säännöt “hai lou pokeriin”, seitsemän kortin avopokeriin (jossa kortit jaetaan panostuskierrosten välissä vähintäänkin oudosti: kaksi nurin, yksi avoimena. Seuraavaksi kaksi avoimena, yksi nurin ja lopuksi yksi avoimena) ja jokerin kanssa pelattuun pokeriin. Erityisen silmiin pistävää on, että mistään hold’em pokerin muodosta (texas hold’em, omaha) ei kirjassa sanota sanaakaan. Peliä ei ilmeisesti 70-luvun pohjolassa tunnettu vielä laisinkaan.

Seuraavassa opuksen yleisohjeita kaikkiin eri pokeripeleihin:

Pokeri ei ole pelkkää uhkapeliä

Pokeria, joka on kotoisin Englannista, pidetään epäoikeutetusti pelkkänä uhkapelinä. Tällainen käsitys on todella täysin väärä. Tuskin mikään muu peli – kenties mah jongia lukuun ottamatta – edellyttää hyvien tulosten saavuttamiseen niin paljon taitoa kuin pokeri. Hyvällä tai huonolla onnella ei oikeastaan ole juuri lainkaan merkitystä tässä pelissä, yhtä vähän kuin bridgessä tai jossakin muussa ns. taitopelissä.

Tässä yhteydessä ei suinkaan pidä ajatella yhtä ainoata jakoa eikä edes yhtä ainoata peli-iltaa. Siinä voi vielä onni vaikuttaa. On ajateltava kaikkia pelikertoja. Paras pelaaja voittaa pokerissa loppujen lopuksi aivan yhtä varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä.

Mikä sitten tekee pokerin vaikeaksi peliksi? Mitä vaaditaan hyvältä pokerinpelaajalta?

Ennen kaikkea vaaditaan kaikissa korttipeleissä tarpeellista “korttivainua”, jota on tavattoman vaikea määritellä tarkemmin, lisäksi hyvää harkintakykyä, itsekuria ja myös ns. psykologista pelisilmää.

Juuri viimeksi mainitulla ominaisuudella on suuri merkitys pokerissa. Toisaalta on kyettävä joustavasti vaihtelemaan omaa pelitapaansa, toisaalta on nopeasti päästävä selville vastustajan heikkouksista ja käytettävä niitä tehokkaasti hyväkseen. Nämä seikat ovat pokerissa tärkeämpiä kuin missään muussa pelissä.

Voisi sanoa niin, että pokerin pelaamisen taito on kyvyssä voittaa mahdollisimman paljon hvyillä korteilla ja hävitä mahdollisimman vähän huonoilla korteilla.

Psykologia

Paljon on kirjoitettu niistä menetelmistä, joita pokerinpelaajat käyttävät arvioidessaan vastustajiaan ja suorastaan “katsellessaan heidän sisimpäänsä”. Kysymyksessä on kuitenkin taito, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Sitä ei voi oppia. Pelaaja, joka jatkuvasti epäonnistuu vastustajan arvioinnissa, ei voi oppia arviointia myöskään kirjoista.

Ns. pokerinaaman merkitys yliarvioidaan hyvin yleisesti. Ne tunteet, joita kasvolihasten ja silmien liikkeet heijastavat, saattavat merkitä yhtä hyvin hyvää kuin huonoakin peliä.

Kärsivällisyys

On epäilemättä hyvin kyllästyttävää ja masentavaa saada pokerissa huonot kortit kerran toisensa jälkeen, mutta siihen on oltava aina varautunut. Käden arvo on joka kerta arvioitava uudelleen. Kärsimättömyys ja huonotuulisuus saattavat johtaa panoksen korottamiseen väärällä hetkellä. On opittava tarkastelemaan kaikkia pokeri-iltoja yhtenä kokonaisuutena. Jos joskus on onni myötä, ei sen vuoksi pidä hellittää varovaisuuttaan eikä ottaa suurempia riskejä kuin muutenkaan, jos haluaa säilyttää tai lisätä etumatkaansa muihin. Ennen kaikkea on opittava se, että peliin jo pantu panos ei saa vaikuttaa ratkaisuun – ainoastaan sen hetkinen tilanne. Jos pelaaja on ennen ostoa korottanut panosta melkoisesti ja osto epäonnistuu ja toinen pelaaja korottaa sitten panosta, niin tekee tietysti mieli “katsoa” vastustajan kortit, ettei entinen panos menisi hukkaan. Niin ei kuitenkaan pidä menetellä. Katsoa ei pidä muulloin kuin silloin, kun on varma, että omat kortit ovat pelin parhaat.

Utaliaisuus onkin monien pelaajien suurin vika. Tietenkin pokerissa hämätään, “bluffataan”, mutta sittenkin vähemmän kuin kuvitellaan. Panoksen korottaja uskoo yleensä, että hänen kätensä riittää pelin voittamiseen. Jos pelaaja katsoo vain varmistaakseen, että toisella on todella riittävän hyvä peli, on hän tuomittu häviämään jatkuvasti. Sen sijaan pitää luonnollisesti katsoa, jos on pätevä syy uskoa, että vastustaja hämää juuri sillä kertaa.

Hämääminen (bluffi)

Pelaaja hämää, kun hän korottaa panosta, vaikkei hän uskokaan omaa kättään pelin parhaaksi. Taitava pelaaja oppii vähitellen, milloin sopii hämätä, milloin ei, ja millä tavalla on hämättävä. Monet pelaajat selittävät, ettei suinkaan ole haitaksi, vaikka hämäys paljastuisikin. Toiset pelaajat tulevat sen jälkeen innokkaiksi katsomaan, ja vastaavat korotuksiin seuraavissa peleissä, jolloin hämääjällä todella on hyvä käsi. Tämän teorian paikkansapitävyys ei kuitenkaan ole täysin kiistämätön.

Hyvin suoritettu hämäys voi onnistua ensimmäisen kerran, ja toistamiseen sitä voi kokeilla samaan vastustajaan parin kolmen kuukauden kuluttua, mutta ei sen useammin. Tästä esimerkki: Pelaaja on tunnettu siitä, ettei hän korota panosta ennen ostoa vahvoillakaan korteilla. Hän ei korota ensimmäisellä kierroksella, mutta korottaa melkoisesti seuraavalla vuorollaan. Hän ei osta ainoatakaan uutta korttia. Jos tiedetään hänen pelaavan tällä tavoin, kun hänellä on sarja (suora, toim. huom.) kädessään, saattaa hänen hämäyksensä onnistua silloin tällöin. Mutta jos hänen hämäyksensä paljastuu kerran, ei hänen pidä yrittää sitä uudelleen pitkiin aikoihin.

Melkein aina on peliseurueessa joku, joka aina katsoo. Hän tosin menettää jatkuvasti panoksiaan – mutta niin menettää sekin, joka yrittää hämätä tällaista pelaajaa. Niin kauan kuin vastustajat haluavat jatkuvasti katsoa, ei ole mitään syytä kokeilla hämäämistä. Vasta sen jälkeen kun vastustaja kyllästyy katsomaan, menetettyään korotukseen vastatun summan kyllin usein, voi jälleen kokeilla hämäystä – mutta hämääminen on lopetettava heti, kun se on kerrankin paljastettu.

Pelitekniikan muuttaminen

Olipa kysymyksessä kyky nähdä vastustajan sisimpään tai ei, on varauduttava siihen, että ennen pitkää yksi tai useammat pelaajat oppivat nopeasti arvioimaan toisen pelin arvon. Sen vuoksi on pelitekniikkaa vaihdeltava. Ei suinkaan tarvitse menetellä harkitsemattomasti pelitekniikkaansa muunnellessaan. […] Hyvälle pokerinpelaajalle on ominaista, että kun hänellä on hyvät kortit kädessään, hän yrittää tietysti saada pelikassan (potin, toim. huom.) kasvamaan mahdollisimman suureksi. Usein hän ei avaa hyvilläkään korteilla, jos pelikassa on pieni. Vaikkei kukaan muukaan avaa, ei hän silti ole menettänyt paljon, mutta jos joku toinen avaa, pääsee hän sitten korottamaan panosta reippaasti.

Yhteenveto 2007

Vanhoista pokeriohjeista ja -vinkeistä löytyy tietysti muutamia vähintäänkin kummia kohtia: Eikö psykologiaa voi todellakaan opettaa? Mikä olikaan oikea bluffitiheys? Kaiken kaikkiaan voi kuitenkin sanoa, että yllättävän hyvin ohjeet pitävät paikkansa, kun otetaan huomioon, että 1975 netissä pelatusta pokerista (tai netistä ylipäätään) tuskin osattiin vielä edes haaveilla. Erityisen huomion arvoista on, että jo 70-luvun puolivälissä kirjoitetun opuksen kirjoittaja ymmärtää, miten ratkaisevaa taidon merkitys on pokerissa. Joillekin se on pahasti epäselvää vielä yli 30 vuotta myöhemmin…

Oliko vinkki mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.