Pokeri ja huijarit – osa 2

Haluatko lukea lisää vinkkejä Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Nettipokeri.infon sukellus pokerihuijaamisen maailmaan jatkuu artikkelin toisella osalla, jossa luodaan valoa ammattilaisten huijareiden synkkään maailmaan ja selvitetään miksi pokeri ei useimmiten ole ammattihuijareiden näkökulmasta houkutteleva peli.

Yhteistä tässä kakkososassa esitellyille huijausmetodeille on, että enää niiden toteuttamiseen ei riitä pelkkä sorminäppäryys. Näissä metodeissa tarvitaan teknisiä apuvälineitä, joista osa on erittäin kalliita ja vaikeasti saatavilla. Koska metodit ovat kalliita, niin huijauksiakin tehdään vain sellaisissa peleissä jossa ne kannattavat – toisin sanoen näitä keinoja käytetään vain peleissä, joissa blindeissa on monta nollaa perässä.

Korttien edistyneempi merkitseminen

Vain täydellinen hölmö yrittäisi merkitä ison rahan pelissä kortteja niitä raapaisemalla tai jollain muulla alkeellisella metodilla. Huijareita korttien merkitseminen kuitenkin kiinnostaa näissäkin tilanteissa, joten heillä on käyttöä jo ensimmäisen maailmansodan ajoista asti tiedustelupalvelujen agenttien tarvikevarastoon kuuluneille näkymättömille musteille.

Näkymätön muste on kortin pintaan siveltävä aine, jonka voi nähdä vain sopivien suodattimien avulla. Suodatin on käytännössä jonkinlaiset aurinkolasit, tai mikä parempaa, piilolinssit, joita käyttämällä vain huijari näkee korttiin tehdyt merkinnät. Musteelle on toki muitakin vaatimuksia, kuin vain se, etteivät muut näe sitä. Käytetyn musteen pitää olla mm. hajutonta, eikä se saa tuntua kortin pinnassa tahmealta tai liukkaalta.

Kortteja merkitsee kasinolla useimmiten samassa pöydässä pari pelaajaa, sillä yksi pelaaja ei tiheästi vaihtuvien jakajien vuoksi ehdi merkitä tarpeeksi kortteja ennen pakan vaihtumista. Merkinnät tehdään lähelle kortin keskustaa, sillä korttien reunan lähelle tehdyt merkinnät kuluvat herkästi pois kortteja sekoitettaessa. Aivan keskelle merkintöjä ei kuitenkaan tehdä, sillä pelaajat usein pitävät chippiään keskellä korttia.

Merkintöjen tekeminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä merkinnät täytyy pystyä tekemään huomaamattomasti. Käytännössä merkinnät sutaistaan kortteihin musteeseen kastetulla sormenpäällä. Mustetta naispuolinen huijari voi pitää vaikkapa käsilaukussaan ja miespuolinen tupakka-askissa. Oheisessa videossa karkea esimerkki näkymättömän musteen käytöstä.

[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/a_L7MKGztcE” height=”350″ width=”425″ /]

Merkkien väärentäminen

Väärennetyt pelimerkit ovat yksi kasinoiden painajaisista suurimmissa kasinokaupungeissa, kuten Las Vegasissa ja Macaussa. Pelimerkkien väärentäminen kiinnostaa rikollisia, sillä niitä on helpompi väärentää kuin rahaa, mutta ne ovat silti rahanarvoista tavaraa, joka vaihtuu kätevästi oikeaan käteiseen kasinon kassalla.

Pokerikin on houkuttava väärennettyjen merkkien käyttökohde, sillä pokerissa pelimerkit pidetään useimmiten nipuissa. Tällöin huonompilaatuinenkin väärennetty merkki kelpaa, sillä sen ei tarvitse näyttää vakuuttavalta kuin sivulta päin katsottuna. Vaikkapa voittoisassa all-in tilanteessa muutama ylimääräinen merkki omassa stäkissä takaa jo mukavat lisätienestit ja helpottaa oleellisesti jatkopelejä turnauksessa.

Eräänlainen esimerkki väärennettyjen merkkien käytöstä on nähty jopa pokerin korkeimmalla tasolla. Muutaman vuoden takaisessa WSOP:ssä yhden pelaajan stäkistä löytyi jotain todella outoa. Sieltä nimittäin paljastui kaksi kasinon myymälästä ostettua matkamuistomerkkiä. Kyseiset merkit näyttivät sivulta samalta kuin turnauksessa käytetyt 100$ chipit, joten pelaaja oli päättänyt lihottaa hieman stäkkiään matkamuistoilla.

Huijaava jakaja

Kasinotyöntekijät tienaavat ainakin Yhdysvalloissa kohtuullisen hyvin, mutta jatkuva jättirahojen häviämisen ja voittamisen tuijottelu voi alkaa koetella kenen tahansa rehellisyyttä. Tämän tietävät myös kasinot, jotka vahtaavat jakajiensa tekemisiä yhtä tarkasti kuin pelaajiakin.

Käytännössä tilanne on katastrofaalinen, jos jakaja innostuu huiputtamaan. Kotipeleissä kukin jakaa vain vuorollaan, mutta kasinolla jakaja hoitaa kaikki jaot. Lisäksi harva osaa epäillä jakajaa mistään kummallisesta. Jos jakaja siis innostuu hyödyntämään vaikkapa jotain ensimmäisessä artikkelissa ohimennen mainittuja sekoitustemppuja, voi tämä jakaa aina halutessaan pöydässä pelaavalle parilleen voittokortit. Huijaavaa kasinojakajaa on käytännössä lähes mahdotonta havaita.

Korkean tekonologian kikat

Kehittyvä teknologia johtaa väistämättä jatkuvaan kilpavarusteluun huijareiden ja kasinoiden välillä. Hyvä esimerkki tästä on kameroiden lisääntynyt käyttö – nykyisin millään kasinolla (edes Helsingissä) voi tuskin käydä edes vessassa ilman että on jatkuvasti kameroiden valvovan silmän alla. Vastaavasti myös huijarit ovat keksineet tapoja hyödyntää kameroita.

Kuukausi takaperin Englannissa paljastui muutaman pokerihuijarin liiga, jolle vilppi oli tuottanut yli 600.000 dollaria. Kyseinen jengi piilotti parin pelaajan vaatteisiin erittäin pienet kamerat, jotka lähettivät kuvaa kasinon ulkopuolelle parkkeerattuun pakettiautoon. Jutun idea oli, että huijarit pitivät käsiään pöydällä jakajan jakaessa, olivat hihoihin sijoitetut kamerat niin lähellä pöydän pintaa, että ne kuvasivat jaetut kortit. Kortteja tutkittiin pakettiauton perälle sijoitetussa tietokeskuksessa, jossa lappujen selvittyä ne viestitettiin pöydässä istuvien pelaajien erityisen huomaamattomiin korvanappeihin.

Kuten sanottua, tämänkin huijauksen yrittäjät jäivät kiinni. Koko tarinan kertoo esimerkiksi Harrow Times -sanomalehti.

Pelaan kasinolla, joudunko huijatuksi?

Nyt kun peräti kahden artikkelin verran on esitelty erilaisia huijausmetodeja, on varmaan aika pohtia sitä, kannattaako huijatuksi joutumista oikeasti pelätä. Lyhyt vastaus on, että eipä juurikaan. Huijareita on kuitenkin häviävän pieni määrä tavallisiin, rehellisiin pelaajiin verrattuna, joten samaan pöytään vilunkimiesten kanssa joutuminen on äärettömän epätodennäköistä.

Tärkeä syy pokerin suhteelliseen turvallisuuten on se, että suurin osa huijausmetodeista vaatii todella suuren määrän taitoa, harjoittelua ja rahaa onnistuakseen sulavasti. Tällaiset huijarit taas eivät mielellään satsaa pokeriin (eivätkä pokerissakaan taatusti muihin kuin suurten panosten peleihin) sillä siinä voitetaan moniin muihin kasinopeleihin verrattuna vähän rahaa suhteessa käytettyihin panoksiin. Huijarit taas haluavat voittaa paljon rahaa suhteessa satsauksiinsa, sillä välineistön hankkiminen ei yleensä jätä heidän käyttöönsä kovin tuhtia bankrollia.

Paljon pokeria houkuttelevampi peli huijareille on esimerkiksi ruletti. Tässä kasinohuijareiden perinteisessä suosikkipelissä rahansa saa voittaessaan takaisin 37 kertaisesti. Harva siis pelata pokeria, kun ruletissa pelimerkkiä oikealla hetkellä siirtämällä (ruletin yleisin huijausmetodi on siirtää panos voittavaan ruutuun tuloksen jo selvittyä) tienaa parissa minuutissa saman minkä pokeripöydässä koko iltana? Useat alansa parhaina pidetyt kasinohuijarit ovatkin sanoneet, että eivät pidä pokeria vaivan arvoisena pelinä huijattavaksi. Kautta aikojen menestyksekkäin kasinohuijarikin, Dennis Nirkach, huijasi vuosien saatossa yli 16.000.000 taalaa pelissä joka on mahdollisimman kaukana pokerista, eli hedelmäpeleissä.

Käytännössä riittää, jos pokerista huijaamisesta tietää yksinkertaiset ensimmäisessä artikkelissa esitellyt perusmetodit, joita joku reikäpää voisi periaatteessa jossain kotipelissä vaikka yrittää. Kaikki loppu aiheeseen tutustuminen on vain jännien huijaustarinoiden lukemista – niitä muuten löytyy mm. sellaisista kirjoista kuin Graham Sharpe: Gambling’s Strangest Moments (sisältää mm. yllä mainitun Nirkachin tarina ja paljon muita (huijaus)tarinoita kaikista mahdollisista rahapeleistä) ja ammattihuijari Richard Marcusin kirjoista, joiden sisällöstä osa tosin on selkeää fantasiaa.

Oliko vinkki mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.