Pari pientä chippi- ja korttitemppua

Haluatko lukea lisää vinkkejä Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Viime aikoina Nettipokeri.info on toiminut peraatteella “maanantaisin asiaa, keskiviikkoisin uutisia ja perjantaisin hömppää”. Tästä ei lipsuta tänäänkään, kun aiheena perjantain kunniaksi ovat erilaiset pelimerkeillä ja -korteilla tehtävät pienet ja tyylikkäät temput. Seuraavassa opetellaan kolme yksinkertaista temppua: miten pelimerkkejä plärätään kahdella eri tapaa ja miten taskukortit paljastetaan mahdollisimman tyylikkäästi.

Klassinen pläräys

Pelimerkeillä tehtävistä pienistä tempuista ensimmäisenä on tietysti opiskeltava se kaikista klassisin, shuffle (eli selvällä suomella “pläräys”). Pläräyksessä kaksi pientä nippua merkkejä sujautetaan toistensa sekaan siten, että tempun seurauksena syntyvässä yhdessä isossa nipussa joka toinen merkki on toisesta ja joka toinen merkki toisesta alkuperäisestä nipusta.

Tempussa on neljä osiota.

1. Kahta samankokoista pelimerkkinippua puristetaan yhteen.
2. Toista pelimerkkinippua nostetaan kevyesti alimman merkin sisäreunasta.
3. Heti äskeisen perään kättä nostetaan, jolloin merkit menevät limittäin.
4. Limittäin olevat merkit puristetaan yhdeksi siistiksi pinkaksi.

Tempun voi tehdä kahdella eri otteella.
a) Yleisempää keskisormitekniikka käytettäessä kahta nippua puristetaan yhteen toiselta reunalta etusormella ja peukalolla, toiselta reunalta pikkurillillä ja nimettömällä. Toista pelimerkkipinkkaa kohotetaan keskisormella.
b) Harvinaisempaa etusormitekniikkaa käytettäessä nippuja puristetaan yhteen toiselta reunalta peukalolla, toiselta nimettömällä ja keskisormella. Toista nippua kohotetaan etusormella.

Seuraava video demonstroi, miten tämä kaikki käytännössä toimii.

[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/w9-Y3ya0Mp8″ height=”350″ width=”425″ /]

Sekalaisia vinkkejä pläräyksen opetteluun:

• Aluksi ei kannata liioitella merkkien määrässä. Noin kuusi – kahdeksan merkkiä (eli kolme – neljä per pinkka) riittää hyvin.
• Useimmille tempun vaikea osuus on toisen pinkan pieni kohotus. Tämä onnistuu helpoiten, jos alusta ei ole täysin kova – kannattaa siis harjoitella esim. pöytäliinan päällä pelkän kovan pöydän sijaan.
• Pelimerkeillä on väliä: kohtuullisen kookkaat ja liukkaat merkit on helpoin pläräyttää. Pienet ja nihkeästi liukuvat vaikeita.

Pläräys ei ole aivan helpoin mahdollinen temppu opeteltavaksi, mutta temppujen kaikkien klassikoiden äitinä se on hyvä lähtökohta. Pläräyksen oppii parissa päivässä, jos sitä sitkeästi vaikkapa telkkaa katsoessa treenailee.

Doyle Brunson -pläräys

Kun perinteisen pläräyksen on opetellut, on sitä helppo lähteä jatkokehittelemään vaikkapa osittain samaa tekniikkaa käyttävällä, mutta hieman kehittyneemmällä doyle brunson -pläräyksellä. Tässä versiossa ei yhdistetä kahta samankokoista nippua, vaan siinä pläräytetään yhteen suuri ja pieni nippu yhdellä tyylikkäällä liikkeellä. Tempun virallinen nimi ei muuten ole doyle brunson -pläräys, mutta nimettäköön se nyt Brunsonin mukaan, sillä telkkarissa juuri Brunson näyttäisi tätä harrastavan eniten.

Brunson-pläräyksessä ei yhdistetä kahta yhtä korkeaa nivaskaa pelimerkkejä, vaan muutama merkki korkeaan pelimerkkinippuun. Temppu sujuu seuraavasti:

1. Muodosta pieni (vaikkapa kolme chippiä) ja suuri (vaikkapa 20) nippu merkkejä.
2. Aseta iso nippu eteesi ja pieni käteesi siten, että pidät merkeistä kiinni sormilla, mutta et peukalolla.
3. Vie pieni nippu merkkejä ison rinnalle siten, että molempien ylimmät merkit ovat samalla tasolla.
4. Purista nippuja kevyesti vastakkain.
5. Paina pienen nipun ulkoreunaa hieman alaspäin nippuja yhä yhteen pusertaen, näin merkit menevät lomittain kuin itsestään.
6. Nosta kättäsi aivan kuten tavallisessa pläräyksessä.
7. Paina limittäin olevat merkit siistiksi nipuksi.

Seuraava, valitettavan heikkolaatuinen video demonstroi puuhaa.

[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/cKpYZnPWYw4″ height=”350″ width=”425″ /]

Tämä puolittain ilmassa tehtävä pläräys on huomattavasti helpompi kuin miltä se näyttää. Kunhan vain edellisen, perinteisen pläräyksen opettelee ensin, ei tämän oppimisen pitäisi olla kovinkaan haasteellista.

Korttien paljastaminen tyylillä

Pelimerkkien kanssa kikkailu on huomattavasti tavallisempaa, kuin korttien kanssa puuhastelu. Opetellaanpa kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi vielä yksi korttitemppukin. Tässä tempussa omat taskukortit paljastetaan tyylitellen “ampumalla” ne kädestä pöytään siten, että laput pyörähtävät ilmassa ympäri ja putoavat pöytään kuvapuoli ylöspäin. Tällaista tyylittelyä kannattaa erityisesti suosia, kun paljastaa oman huippukätensä voitonvarmalle vastustajalleen…

Korttien ampuminen on erittäin yksinkertaista puuhaa. Kortit otetaan käteen siten, että ne ovat puristuksissa keskisormen ja peukalon tyven välissä. Tästä asetelmasta kättä puristetaan niin, että kortit taipuvat koveriksi. Kun nyt kortit päästää irti keskisormen puolelta, hyppäävät ne pöydälle oikein päin. Seuraava video kertaa tempun todella yksityiskohtaisesti.

[kml_flashembed movie=”http://www.youtube.com/v/TTaf1M8fRTA” height=”350″ width=”425″ /]

Sekalaisia vinkkejä tempun opetteluun:

• Pelikorttien laadulla ei ole mitään väliä. Temppua voi treenata parhailla muovikorteilla tai surkeimmilla pahvikarahkoilla, molemmat singahtavat pöytään yhtä tyylikkäästi.
• Jos kortit eivät meinaa kääntyä ympäri ilmassa, kallista ampumakättä hieman sisäänpäin. Kun homma alkaa tästä helpommasta asennosta sujumaan, voi kättä kääntää pikkuhiljaa lähemmäksi vaakatasoa.
• Ahkera treenaaja oppii tämän tempun yhdeltä istumalta: jos aloitat harjoittelun WPT-jakson alussa, on puuha pääpiirteittäin hanskassa suurin piirtein siinä vaiheessa, kun telkassa siirrytään heads upiin.

Kun tämä tyylikäs paljastelu on hallussa, kannattaa vielä hioa hieman tyyliseikkoja. Toisin sanoen kortit kannattaa opetella virittämään ampuma-asentoon mahdollisimman nopeasti ja vain yhtä kättä käyttäen – temppu kun menettää aika ratkaisevasti tehojaan, jos pelipöydässä kortit joutuu virittämään ampumavalmiiksi keskittyneesti äheltäen.

Lopuksi

Chippi- ja korttikikoilla ei periaatteessa ole kerrassaan mitään merkittävää järkevää käyttöä. Pelimerkeillä leikittely tarjoaa kuitenkin ajanvietettä pöydässä, kun itse on foldannut, ja jo temppujen opettelu voi olla hauskaa puuhaa. Kannattaa siis harkita parin yksinkertaisen tempun opettelua, jos ne vähääkään kiinnostavat.

Yllä esitellyt kolme temppua ovat kaikki helppoja, eivätkä niiden tekeminen esimerkiksi vaadi tavallisuudesta poikkeavaa näppäryyttä tai pianistin sormikoordinaatiota. Ne oppii yksinkertaisesti sitkeällä yrityksellä, tarpeeksi kauan treenatessa aivot vain jossain vaiheessa sanovat *kliks, nyt hiffasin* ja temput alkavat sujumaan kuin itsestään.

Siinäpä taas täyslaidallinen hömppää, maanantaina vakavaa asiaa no limit rahapeleistä.

Oliko vinkki mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.