Strategia: viiden kortin ostopokeri

Perinteisistä perinteisin pokeripeli on viiden kortin ostopokeri, eli se kaikille tuttu peli, jossa vaihdetaan jaon kuluessa kortteja. Yllättävän harva on kuitenkin pysähtynyt miettimään tuon pelin strategiaa. Tässä nopeat pikaohjeet, joilla omat ostopokerisuoritukset saa jonkinlaiseen kuosiin – oli tähtäimessä sitten nettipelit tai vaikka kavereiden haastaminen.

Mistä olikaan kyse?

Siltä varalta, että se on nykyisin suosittuja hold’em -tyyppisiä pelejä pelatessa unohtunut: viiden kortin ostopokerissa (englanniksi five card draw) pelaajille jaetaan viisi korttia. Korttien jakamista seuraa panostuskierros, jonka jälkeen pelaajat vaihtavat 0-5 korttia. Kun uudet kortit ovat kädessä, pelataan viimeinen panostuskierros.

Peliä pelataan limiittinä, pottilimiittinä ja no limiittinä. Ero näiden panostusmuotojen välillä on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa hold’emissa johtuen siitä, että viiden kortin ostopokerin poteilla on tapana pysyä verrattaen pieninä. Se johtuu paitsi pelin luonteesta, myös siitä, että viiden kortin ostopokerissa on vain kaksi panostuskierrosta – puolet vähemmän kuin texas hold’emissa.

Pikakurssi

Viiden kortin ostopokeri on hyvin omintakeinen peli, mutta siinä pärjää kuten kaikissa muissakin pokeripeleissä – pelaamalla tiukasti ja aggressiivisesti. Koko strategia-pikakurssin voikin tiivistää yhteen lauseeseen: lähde jakoon mukaan vain kunnon kädellä. Kunnon käsi tarkoittaa tässä tapauksessa tilanteesta (positiosta, edellisten pelaajien toimista) riippuen karkeasti sitä, että kädestä täytyy löytyä valmis yhdistelmä, joka on jätkäpari tai parempi.

Mutta hetkinen. Miksi pitäisi pelata valmiilla kädellä, kun ostopokerissahan saa vaihtaa kortteja? Ei kannata liiaksi lumoutua mahdollisuudesta korttien vaihtoon, sillä se käsi, joka oli johdossa ennen korttien vaihtoa, on useimmiten johdossa myös vaihdon jälkeen. Lisäksi kannattaa vielä huomata, että puhtaiden vetokäsien pelaamiselle on pottien suhteellisesta pienuudesta johtuen harvoin tarjolla suotuisia kertoimia.

Valmiin käden tarve selviää viimeistään, kun katsotaan mitä tapahtuu, kun pelaat jaon yhtä vastustajaa vastaan. Korttien vaihdossa tapahtuu väistämättä jokin seuraavasta neljästä asiasta:
A) Sinä parannat, vastustaja ei
B) Sinä parannat, vastustaja parantaa
C) Sinä et paranna, vastustaja ei paranna
D) Sinä et paranna, vastustaja parantaa

Neljästä vaihtoehdosta (jotka eivät tietenkään toteudu samoilla todennäköisyyksillä) kolme suosii pelaajaa, jolla oli paremmat kortit ennen vaihtoa. Jos ennen vaihtoa uskoo olevansa johdossa (kuten useimmiten uskoo), kannattaa siis panostaa: jos (kun) ylioptimistisen vastustajan korttien vaihto menee mönkään, ei tältä saa vaihdon jälkeen heruteltua paljoakaan lisärahaa. Kannattaa myös huomata, että varsinkaan korttien vaihtoon satsaavia pelaajia vastaan ei vaihdon jälkeen voi aina panostaa, vaikka uskoisikin olevan johdossa: jos esimerkiksi selkeästi suoraa tai väriä hakenut vastustaja sököttää, on turha panostaa kahdella parilla – pieleen menneeltä vedolta ei saisi kuitenkaan maksua, onnistuneelta vedolta tulee takaisin check-raise ja käsi on kipattava.

Mielenkiintoisin yllä listatuista neljästä vaihtoehdosta on B. Siinä toki joskus käy niin, että vastustaja parantaa niin reilusti, että tämä saa paremman käden. Huomattavasti tavallisempaa kuitenkin on, että molempien parannettua johdossa on edelleen pelaaja, jolla oli parempi käsi ennen vaihtoa. Tämä onkin viiden kortin ostopokerin optimaalinen tilanne: hyvän käden saanut pelaaja sokaistuu herkästi (“Vau, mun kutospari muuttuikin kolmeksi kutoseksi!”), jolloin hän on valmis häviämään rutkasti rahaa (“Perhana, vastustajan akkaparista olikin tullut kolme akkaa.”).

Vastustajien lukeminen

Avainasemassa viiden kortin ostopokerissa pärjäämisessä on paitsi järkevien aloituskäsien pelaaminen, myös vastustajien lukeminen. Varsinkin hold’emin jälkeen voi kuitenkin aluksi tuntua siltä, kuin pelissä ei olisi juuri mitään tietoa tarjolla. Pienellä harjoittelulla vastustajia kuitenkin oppii lukemaan. Tässä auttaa suuresti muutama tärkeä seikka. Ensinnäkin ostopokeria pelataan maksimissaan kuuden hengen pöydissä, joten jokainen vastustaja joutuu toimimaan suht tiheään. Lisäksi koska tarkkailtavia vihulaisia ei ole kovin montaa, voi jokaista seurata tarkasti. Kolmantena seikkana five card drawssa jaot menevät varsinkin pikkurahan peleissä yllättävän usein korttien näyttöön, joten pelissä on saatavilla varmaa tietoa vastustajien korteista.

Peliä tarkkaillessa oppii siitä varsin nopeasti huomaamaan usein toistuvia kaavoja. Mitä enemmän kaavoja huomaa ja mitä tarkemmin niiden toiminnan ymmärtää, sitä parempi. Esimerkkejä usein toistuvista tilanteista ovat vaikkapa:
Pelaaja limppaa, vaihtaa kolme korttia: vaatimaton pari
Pelaaja korottaa, vaihtaa kolme korttia: kuningas- tai ässäpari
Pelaaja korottaa, vaihtaa yhden kortin: kaksi paria tai kolmoset
Pelaaja sököttää blindista, vaihtaa yhden kortin: värin- tai suoranveto
Pelaaja limppaa, vaihtaa kaksi korttia: pari ja ässä

Viimeksi mainittu on sivun mennen sanoen hyvin tavallista pikkurahan peleissä ja pokerin hienouksiin perehtymättömien pelaajien kotipeleissä. Sitä ei kannata kuitenkaan missään nimessä harrastaa itse. Ensinnäkin siirron tunnistaa helposti. Toisekseen pienellä parilla pelaaminen on vaarallista, eikä ässän mukana retuuttaminen paranna tilannetta mitenkään: ässän jättäminen pienentää käden paranemisen todennäköisyyttä (ja käden todella pitäisi petraantua), minkä lisäksi kaikki tarkkaavaiset pelaajat tietävät, että jos käsi parantui, on tällä pelaajalla joko kolmoset tai kaksi paria joista toinen on ässäpari. Kikkeriksikään ässää on turha jättää, sillä toisin kuin hold’emissa, viiden kortin ostopokerissa apukortin ratkaisemat kädet ovat erittäin harvinaisia.

Five card drawta pelatessa kannattaa kiinnittää vielä tavallistakin tarkempaa huomiota siihen, mitä käsiä pelaajat näyttävät showdownissa. Tämän tiedon kun yhdistää siihen, miten pelaajat jaossa panostivat ja siihen montako korttia he vaihtoivat, saa pelaajista yllättävän nopeasti käyttökelpoista tietoa, mihin pohjata päätöksiä. Erityisen nopeasti showdowneja seuraamalla oppii sen, ketkä pöydässä ovat “toivotaan, toivotaan” -asenteella pelaavia, korttien vaihdossa käteensä 66A -tyylisiä ratkaisuja jättäviä toivevastustajia.

Lopuksi

Viiden kortin ostopokeria ei kannata väheksyä. Kunnon five card draw -matsi on korkeimmalla tasolla todellista psykologista ja strategista sodankäyntiä, jossa pärjäävät laserintarkasti vastustajiaan lukevat ja peliteoreettisen tarkasti bluffaavat pelaajat.

Kaikeksi onneksi matalammalla tasolla pärjää kuitenkin huomattavasti vähemmällä. Kunhan käyttää järkeään, aktiivisesti tarkkailee vastustajiaan ja muistaa “pelaa parempia käsiä” -säännön, on jo ottanut pitkän askelen kohti toimivaa five card draw -pelaamista.