Miten vastustajan käsi selvitetään?

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Tämän ja kahden seuraavan viikon ajan Nettipokeri.infossa tutustutaan käsien lukemisen mielenkiintoiseen maailmaan. Projekti aloitetaan tutustumalla niihin peruskeinoihin, joilla vastustajan taskukortit päätellään. Ensi viikolla lähestytään samaa aihetta vastakkaisesta näkökulmasta, eli pohditaan miten oma käsi naamioidaan mahdollisimman tehokkaasti. Sarja päättyy kahden viikon kuluttua käytännön esimerkkeihin.

Mihin käsien lukemisella pyritään?

Mikään ei helpottaisi pokerin pelaamista enemmän, kuin vastustajan taskukorttien tietäminen. Jos huijaaminen jätetään pois laskuista, ainoa tapa saada jonkinlaista selkoa vastustajien kädestä on yrittää “lukea” sitä.

Käden lukeminen on prosessi, jossa tavoite ei ole täsmälleen arvata vastustajan kortteja, sillä pokerissa on useimmiten niin vähän tietoa tarjolla, että täsmällinen korttien päättely on yksinkertaisesti mahdotonta. Käytännössä pyritäänkin selvittämään ne kaikki mahdolliset kädet, jotka vastustajalla voi olla – kädenluvun tavoite on siis karsia vastustajalle mahdollisimman niukka käsiskaala eli range.

Kyse on eräänlaisesta hyvin vapaamuotoisesta päättelystä. Lähtötilanteessa, eli jaon alussa vastustajalla voi olla mitä tahansa. Jokainen tämän suorittama pelillinen toimenpide rajaa tiettyjä käsiä pois mahdollisten joukosta. Kun tähän vielä yhdistetään muu saatavilla oleva tieto, jää lopulta jäljelle tietyt kädet -mitä vähemmän sen parempi, joskus vastustajalle voi kuitenkin jäädä hyvin laaja skaala käsiä- ja jaossa etenemisen taktiikka suunnitellaan tämän päätellyn tiedon pohjalta.

Joskus lukuprosessin tuloksena esiin pulpahtava käsiskaala on hyvin polarisoitunut. Tällä hienolla sanalla tarkoitetaan, että vastustajalla on joko voittamaton huippukäsi tai puhdasta roskaa. Tällainen tulos on varsinkin hold’emissa hyvin tavallinen, eikä se ole virhe tai huono kädenlukua, kuten aloittelijat joskus luulevat. Joskus vaan on niin, että tiedon puutteen vuoksi vastustajan kädestä ei pysty sanomaan mitään tarkempaa. Tällaisessa tilanteessa ei auta kuin keksiä taktiikka, joka toimii mahdollisimman hyvin sekä heikkoa että vahvaa kättä vastaan (mistä lisää parin viikon kuluttua).

Työkaluvalikoima

Tapoja lukea vastustajan kättä on varmasti yhtä paljon kuin on pelaajiakin. Jokainen päättelee omalla tavallaan, mutta tässä joitain keskeisimpiä ajattelun apuvälineitä, joita pelaajat hyödyntävät.

Kuviontunnistus

Ihmisaivot ovat erinomainen kapistus tunnistamaan kuvioita erilaisessa tiedossa – me osaamme tunnistaa musiikin taustahälinästä, ihmiskasvot muusta valokuvassa näkyvästä ja niin edelleen. Samaa taitoa hyödynnetään myös pokerissa.

Pokerissa kuvioita etsitään vastustajan pelitaktiikoista, eli siitä miten ja millä käsillä tämä panostaa, maksaa tai luovuttaa. Vastustajan pelillisten päätösten tulkitseminen ja toistuvien kuvioiden etsiminen tämän pelitavoista on varmasti yleisin tapa yrittää lukea vastustajan kättä: jos vastustaja vaikuttaa check-reissaavan turnilla vain vahvoilla käsillä, on tällä oletettavasti vahva käsi kun tämä ensi kerran check-reissaa turnilla.

Esimerkkejä tunnistettavista kuvioista ovat:

• Mitkä kädet kelpaavat vastustajalle jakoon mukaan lähtemiseen?
• Millä käsillä vastustaja panostaa ja miten paljon?
• Miten ja millaisissa tilanteissa vastustaja bluffaa?
• Milloin ja millä käsillä vastustaja slouvaa / check-reissaa / on valmis menemään all-in?
• Miten vastustajan peli muuttuu eri positioissa tai kun mukana jaossa on useampi kuin kaksi pelaajaa?
• Ja niin edelleen…

Hahmontunnistuksen heikkous on, että ihmisaivot ovat siinä vähän liiankin hyvät, eli ne tuppaavat nähdä kuvioita sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole. Sitä ei kuitenkaan kannata murehtia: on parempi yrittää tulkita vastustajan pelikuvioita viimeisen päälle tarkasti kuin jättää tulkinnat tekemättä siinä pelossa että saattaa tehdä virheen.

Jos minä olisin vastustajani?

Usein on hyödyllistä istahtaa hetkeksi vastustajan housuihin ja pohtia, millä korteilla olisi itse pelannut tässä jaossa kuten vastustaja on pelannut.

Koska muut eivät pelaa täsmälleen kuten itse tulee pelattua, täytyy tässä ajattelutavassa yrittää eläytyä vastustajien pelityyliin. Tämä taas on ongelmallista, sillä varsinkin netissä pelatessa vastustajaa vastaan ei välttämättä ole tullut pelattua kovin montaa jakoa – tästä ei siis ole käytössä juurikaan tietoa. Tällaisessa tilanteessa auttavat pokerin perinteiset arkkityypit (vastustaja on tiukka/löysä ja passiivinen/aggressiivinen), sillä vaikka jokainen pelaaja onkin yksilö, tuppaavat samantyyliset pelaajat pelaamaan vastaavat tilanteet samalla tavalla.

Arkkityyppien hyödyntäminen auttaa löytämään oikeat kysymykset, joiden vastaukset taas johdattavat oikeisiin päätöksiin: “Jos olisin yhtä passiivinen kuin vastustajani, millä käsillä oikein innostuisin re-reissaamaan tässä? Ahaa, en millään minkä voitan, enkä millään minkä saan enää painettua pakkaan – siispä foldaan.”

Tähän samaan aiheeseen liittyen täytyy myös muistaa arvioida oman imagon ja omien korttien vaikutus vastustajan peliin. Jos lyöt pre-flop ja vastustaja tulee yli, riippuu se, paljonko vastustajan käsivalikoimaa voi kaventaa mm. siitä, oletko ollut pöydän löysin korottelija vai tiukin kyylääjä. Myös omien korttien vaikutus kannattaa muistaa, sillä omaa korttia ei tietenkään voi olla vastustajan kädessä – tällä ilmiselvältä vaikuttavalla asialla voi olla yllättävän pitkälle meneviä vaikutuksia.

Tellit

Kuviontunnistuksessa keskitytään siihen mitä vastustaja tekee. Tellit ovat tiedonmuruja joita saadaan siitä miten vastustaja toimii. Live-pelissä tellit voivat liittyä vaikkapa siihen, miten ja mitä vastustaja sanoo jaon aikana tai miltä tämä fyysisesti vaikuttaa. Netissä tellit puolestaan liittyvät siihen, miten nopeasti tai hitaasti vastustaja tekee päätöksensä. Molemmat tellit (live ja netti) ovat luonteeltaan erittäin epävarmoja.

Epävarmuuden johdosta tellien käyttö vaihtelee hyvin paljon pelaajittain: jotkut eivät hyödynnä niitä koskaan, jotkut käyttävät niitä kun päätös on aivan kiikun kaakun ja jotkut harvat hyödyntävät niitä jatkuvasti. Viimeksi mainittu ryhmä koostuu lähinnä pelaajista, joilla on vuosien tai jopa vuosikymmenten kokemus live-peleistä. Tällaiset pelaajat yleensä pyrkivät “jututtamaan” vastustajaansa ja tekemään päätöksensä vasta kun vastustaja on (toivottavasti) sanonut jotain ääneen.

Pokerivaisto eli intuitio

Jos joskus pokeria pelatessa vaan jotenkin tunnet takaraivossa, että nyt asia on tietyllä tavalla, niin onneksi olkoon – takaraivossasi kolkuttelee pokerivaisto. Kokemuksen myötä kehittyvä pokerivaisto on hyödyllinen kapistus, esimerkiksi Doyle Brunson on sanonut että vaistoa kannattaisi noudattaa aina.

Brunsonin vaistot ovat varmasti vähän eri tasoa kuin meidän tavallisten kuolevaisten, mutta sitä ei kannata jättää huomioimatta. Pokerivaisto, intuitio, miksi sitä haluaakaan kutsua, ei ole mitään höpönlöpöä tai henkimaailman juttua. Intuitio on alitajuista, sanatonta oppimista, jonka varassa voi tehdä yllättävänkin tarkkoja päätöksiä. Pokerin, rahapelien ja intuition suhteesta lisää tässä lyhyessä Tiede-lehden artikkelissa.

Tärkeät tiedonmurut

Käsien luvussa tehdään osin erittäin pitkälle meneviä johtopäätöksiä varsin vähien tietojen varassa. Jos vastustaja vaikkapa korottaa UTG:stä, tulee siitä pääteltyä kaikenlaista, vaikka kyseisen vastustajan ei olisi koskaan aiemmin nähnyt UTG:stä korottavan.

Koska tietoa on tarjolla niin vähän kuin on, on erittäin tärkeää seurata niitäkin jakoja, joissa ei itse pelaa ja samalla tehdä muistiinpanoja. Seuraamalla vain jakoja, joissa itsekin pelaa, menee ylivoimainen enemmistö tiedosta ohi silmien.

Erityisen tärkeää on olla hereillä, kun jako menee showdowniin asti. Suurin osa pokerissa kerättävästä tiedosta on hyvin epävarmaa ja spekulatiivista. Showdownissa pelaajat näyttävät korttinsa, joten tarjolla on kerrankin täysin varmaa informaatiota. Kun showdownissa näytetyt kädet yhdistää siihen, mitä jaossa aiemmin tapahtui, saa vastustajien pelitavasta konkreettista informaatiota. Tässäkin konkreettisuudessa on tosin ongelmansa: mikään ei takaa, että tämä oli kortit näyttäneen pelaajan tyypillinen tapa pelata tällainen jako – ehkä hän juuri tässä jaossa kokeili itselleen poikkeuksellisen käden pelaamista tai poikkeuksellista pelitapaa.

Lopuksi

Käsien lukeminen on osaksi tiedettä, osaksi eräänlaista fiilistelyä. Tiedepuolta edustaa vastustajien pelikuvioiden tunnistaminen – jos vastustaja vaikkapa korottaa erittäin harvoin, niin korotukseen kelpaavat laput voi päätellä kohtuullisen tarkasti. Fiilistelypuolta taas on kaikki muu, kuten vastustajan näkökulmasta ajattelu, tellien tulkinta ja niin edelleen.

Olipa koko prosessi enemmän tai vähemmän mystinen, niin se ei kuitenkaan ole epäselvää, että käsien lukeminen on pokerin keskeisimpiä taitoja. Joissain peleissä (syvien stäkkien käteispeli) siitä on enemmän hyötyä kuin toisissa (supernopea sittari), mutta intiaanipokeria lukuun ottamatta tarkka kädenlukutaito merkitsee hyvin voivaa pelitiliä pelissä kuin pelissä.

Jatkoa seuraa

Ensi viikolla tutustutaan siihen, miten omasta kädestä tehdään mahdollisimman näkymätön. Sen perään katsotaan käytännön esimerkkejä koko prosessista.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.