Loppupohdinnat

Edellisinä viikkoina artikkeleissa on pelattu turnaus läpi alusta loppuun. On siis vähintäänkin loogista, että tämä Nettipokeri.infon pitkäkestoinen sarja päättyy artikkeliin, jossa pohditaan sitä, mitä turnausten jälkeen kannattaa tehdä. Tuolloinhan ei kannata pyöritellä peukaloita, kirota edeltäviä tapahtumia tai katsoa telkkaa, vaan miettiä turnauksen tapahtumia ja sitä, mitä niistä voi oppia.

Turnauksen jälkeen

Kun viimeisetkin pelimerkit ovat siirtyneet vastustajille, ja turnaus päättyy, ei urakka vielä ole ohi. Olipa sijoitus mikä tahansa, on turnauksen jälkeen oiva hetki tutkailla sitä, mitä turnauksessa tuli tehtyä. Tällainen jälkianalyysi on tärkeä sijoitus tulevissa turnauksissa pärjäämiseen – juuri päättyneestä koitoksesta kaivetaan esiin tietoja ja tapahtumia, joita pohtimalla seuraavat turnaukset sujuvat jälleen astetta paremmin.

Monet skippaavat kaikenlaiset jälkianalyysit kokonaan. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä pelin pohtiminen ei ole välttämättä mitenkään mukavaa – ei varsinkaan jos mielessä kummittelee jokin turnauksessa tapahtunut pahemmanlaatuinen töppäys. Mitään syytä masennukseen ei kuitenkaan ole: vaikkapa 1500 pelaajan turnauksesta ulos lentää 1499 pelaajaa, joten kohtalotovereita riittää.

Kunhan kiusauksen jälkipohdintojen väliin jättämiseen on voittanut, voi analysointi alkaa. Pohtipa pelin jälkeen mitä tahansa, niin lähtökohta on aina tämä:

En pudonnut turnauksesta huonon onnen takia.

Okei, totta kai joskus mahdottoman huono tuuri lopettaa pelit. Analysoinnissa ei kuitenkaan kannata takertua tuuriin – “kävi huono tsägä” ei ole kovin hedelmällinen analyysi -, vaan pohtia peliä laajemmin esimerkiksi seuraavan kaavan mukaan.

Kysymyksiä turnauksen jälkeen

Jokaisella on oma tapansa analysoida pelejä. Seuraavassa kuitenkin kysymyksiä, jotka mahdollisesti kannattaa turnauksen jälkipohdintoihin ujuttaa.

Mitkä olivat ratkaisujaot ja mitä niissä tapahtui?
Turnauksissa pelataan satoja jakoja. Ne kuitenkin tiivistyvät jokaisen pelaajan osalta muutamiin kriittisiin jakoihin, joissa stäkki heilahti merkittävästi ylös- tai alaspäin. Nämä niin sanotut ratkaisujaot ovat usein paljon tärkeämpiä kuin se jako, jossa turnauksesta tuli lähtö. Turnausten viimeiset jaot ovat usein pakon sanelemia all-in tuuppauksia. Ratkaisujaoissa sen sijaan on pakkotoimenpiteiden sijaan tehty vapaaehtoisesti peliliikkeitä, joiden tulos on ollut merkittävissä määrin positiivinen tai negatiivinen.

Ensimmäinen tehtävä on tietysti paikallistaa ratkaisujaot. Ammattilaiset muistavat turnausten merkittävät jaot jopa vuosikymmeniä, aloittelijoilla on usein vaikeuksia muistaa niitä 10 minuutin kuluttua niiden päättymisestä. Muisti harjaantuu käytön myötä, eli kunhan vain tietoisesti yrittää muistella turnauksen jälkeen tärkeät jaot esiin, helpottuu puuha kerta kerralta.

Kun tärkeät jaot on paikallistanut, täytyy ne pilkkoa osiin: kuka teki mitä, miksi ja millä korteilla? Huolimatta siitä, oliko kyseisen ratkaisujaon tulos plussaa vai miinusta, voi pohtia mitä tuli tehtyä oikein ja mitä väärin. Olisiko pitänyt ymmärtää tehdä jotain muuta, vai tuliko toimittua kuten pitikin? Turnauksen tiimellyksessä unohtuu helposti pohtia kaikkia seikkoja, jotka eri peliratkaisuihin vaikuttavat. Turnauksen jälkeen on käytössä kaikki maailman aika, joten tärkeitä jakoja kelatessa kannattaa pohtia kaikkia muuttujia, joita suinkin osaa: positio, stäkit, tieto vastustajasta, kortit, turnauksen yleinen tilanne, oma henkinen tilanne, jne, jne. Ehkä jotain tietoa unohtui käyttää päätöstä tehdessä – jos näin kävi, ensi kerralla se ei enää unohdu.

Milloin noutaja korjasi?
Tämä on edellistä huomattavasti yksinkertaisempi kysymys, mutta siitä huolimatta sen pohdiskelu voi auttaa havaitsemaan isoja aukkoja omassa pelissä. Jos kysymykseen “milloin turnaus päättyi?” huomaa usein vastaavansa samalla tapaa (“vähän ensimmäisen tauon jälkeen”, “juuri ennen rahasijoja”, jne), on pelissä jotain vikaa. Kenties peli menee jossain vaiheessa lukkoon, ja merkit katoavat juuri ennen rahoja. Kenties pelin alussa ei tule koskaan haalittua tarpeeksi aggressiivisesti merkkejä, jolloin peli loppuu ensimmäisen tauon jälkeisiin tasojen nousuihin. Oli miten oli, jos turnaukset loppuvat isolla prosentilla suht samoihin aikoihin, on edessä ikävää oman pelin pohdiskelua. Parhaimmillaan se voi kuitenkin avata pelin takalukon ja nostaa tulokset aivan eri näköisiksi.

Mikä jäi kaivelemaan?
Ratkaisujakojen lisäksi kannattaa muutenkin miettiä, mikä turnauksessa jäi kaivelemaan. Ehkä tuli pelattua liian passiivisesti tai liian aggressiivisesti. Ehkä tuli taivuttua liian herkästi aggressiivisen painostuksen alla, ehkä ei tullut hyödynnettyä jonkun ilmiselvästi liian varovaista peliä.

Olipa kyseessä millainen vika hyvänsä, niin -jälleen kerran- sen paikallistaminen ja korjaaminen helpottavat pelaamista jatkossa.

Mikä onnistui?
Pelien jälkianalyysin tarkoitus ei missään tapauksessa ole velloa omissa epäonnistumisissa, huonosti sujuneissa jaoissa ja voivotella elämän kurjuutta. Moisen negatiivisen toiminnan sijaan täytyy omasta pelistä ehdottomasti poimia myös onnistumiset ja onnitella itseä siitä, että hei, nämä hommathan sujuvat kuin vettä vaan.

Oikein menneiden asioiden pohtiminen on tärkeää, koska sen avulla vahvuuksiaan oppii hyödyntämään entistä järjestelmällisemmin. Jos pelin dominointi onnistui ison stäkin avulla, tulee ensi kerralla samaa yritettyä entistä itsevarmemmin ja todennäköisesti vielä paremmalla tuloksella. Jos tuli huomattua, että vaistot olivat useimmiten oikeassa käsiä arvioitaessa, voi ensi kerralla vaistoihinsa luottaa vielä enemmän ja peli sujunee entistä hienommin.

Optimaalisessa tapauksessa vahvuuksia havaittuaan voi koko pelityyliä muuttaa siten, että pelatessa pääsee hyödyntämään enemmän vahvuuksiaan ja välttämään itselle vaikeita tilanteita.

Kilauta kaverille

Jos se suinkin on mahdollista, kannattaa jälkianalyysissä hyödyntää useampia aivoja kuin vain omia. Kaveripiiristä löytyviä pokerinpelaajia kannattaa ehdottomasti jututtaa, sillä muiden pelaajien ajatukset voivat parhaimmillaan antaa rutkasti uutta pohdittavaa.

Tiettyjä asioita, kuten turnauksesta jääneitä yleisiä fiiliksiä (“olin liian aggressiivinen”) on tietysti vähän (tai erittäin) vaikea pohtia tuttujen kanssa, mutta esimerkiksi ratkaisujakoja on helppo käydä läpi. Niistä voi kuvata kaiken informaation joka itsellä oli käytössä ja kysäistä, mitä kaveri olisi kyseisessä tilanteessa tehnyt. Parhaimmillaan kaverin vastaus voi antaa todellisen ahaa-elämyksen, vähintäänkin se pakottaa pohtimaan tilannetta toisesta näkökulmasta.

Lopuksi

Turnausten tapahtumien pohtiminen jälkikäteen voi tuntua ikävältä, tylsältä ja turhalta. Hyvin sujuneita jakoja on kyllä mukava kelailla vaikka maailman loppuun saakka, mutta omien virheiden – varsinkin usein tapahtuvien sellaisten – havainnointi voi olla hyvinkin epämiellyttävää toimintaa. Jos hyvät sijoitukset kiinnostavat, on se kuitenkin lähes pakollista toimintaa. Kun virheet ja vahvuudet tunnistaa, osaa edellisiä välttää ja jälkimmäisiä hyödyntää, jolloin isot rahat ovat seuraavassa turnauksessa jälleen entistä lähempänä.

Jos aihe tuntuu vieraalta, voi hyvästä loppuanalyysistä voi katsoa konkreettisen esimerkin foorumilta tämän ketjun kolmanneksi viimeisestä viestistä. Kyseisessä viestissä AaiiGee purkaa pelaamansa turnauksen mallikelpoisesti osiin, pohtii osuvasti ratkaisujaan ja epäilemättä pelaa ensi kerralla vielä paremmin.