Limiitti hold’em: rahapeleistä turnauksiin

19.03.2007 | Aihe: Pokeriturnaukset

Vaikka pikasilmäyksen perusteella voisi toisin luulla, ei pokeri ole turnausten osalta pelkkää no limitiä. Pokerisivut toki mielellään mainostavat jättimäisiä no limit koitoksiaan, mutta valikoimista löytyy myös mm. erityisen mielenkiintoisia limiittiturnauksia. Hyppy rahapeleistä turnauksiin on limiittipeleissä varsin lyhyt, joten limiittiturnaukset voivat olla viihdyttävä ja tuottoisa lisä perinteiselle käteispeleissä jauhamiselle.

Miksi turnauksia?

No limit turnaukset dominoivat suosiossa niin pahasti limiittiturnauksia, että aluksi täytyy oikein perustella parilla sanalla sitä, että miksi ihmeessä limiittikoitoksiin pitäisi edes osallistua.

Ensimmäinen hyvä syy on turnausten tarjoama viihde. Limiittiturnaukset alkavat varsin leppoisasti, mutta kun niissä meno alkaa kovenemaan, niin se todella kovenee. Loppukähinöiden lähetessä limiittiturnauket ovat omalla tavallaan jopa no limit turnauksia jännittävämpiä. Yhden siistin all-in siirron sijaan limiittiturnauksessa rahat joutuu lapioimaan ratkaisuhetkellä pottiin kilpaa vastustajan kanssa korotus kerrallaan, mikä usein luo herkullisia jännitysnäytelmiä – ja tunnelma on vähintäänkin katossa, kun vastustajan pinna pettää ja tämä foldaa työnnettyään ensin pottiin enemmistön rahoistaan.

Toinen syy pelata limiittiturnauksia on se, johon jo johdantotekstissäkin viitattiin: limiittiturnaukset ja -rahapelit muistuttavat toisiaan, joten turnauksiin on helppo siirtyä. Miten paljon ne sitten oikein muistuttavat toisiaan? T.J. Cloutier, mies jonka palkintokaapista löytyy enemmän merkittävien turnausten voittopystejä kuin keltään muulta, on joskus tokaissut että “limiitti hold’emissä rahapelit ja turnaukset muistuttavat enemmän toisiaan kuin missään muussa pokerin muodossa”. Jos rahapelien strategia on tuttu Sklanskyn kirjasta tai muualta, voi turnauksissa pärjätä yllättävän vähällä vaivalla.

Pelitaktiikan säätö turnauksia varten

Limiittiturnaukset ja -rahapelit siis muistuttavat toisiaan. Erityisen selkeää tämä on turnauksen alussa, jolloin peli useimmiten muistuttaa kohtuullisen löysässä rahapelipöydässä vääntämistä. Käteispelien puolelta tutut hold’em strategiat soveltuvat turnauksen tähän tilanteeseen sellaisinaan. Jos peliä haluaa hieman hienosäätää, niin pelata voi ehkä hieman tiukemmin kuin käteispelissä pelaisi.

Kunhan turnaus etenee, täytyy sen erityispiirteet alkaa huomioida omassa pelissä. Tärkein yksittäinen asia, joka pitää pelitaktiikassa muuttaa turnauksissa pärjätäkseen, on se, että vetokäsien pelaamista tulee vähentää. Turnauksessa vetokäden pelaaminen ei usein ole järkevää, vaikka pottikerroin olisikin suosiollinen. Syy tähän on se, että tasojen noustua vetokäden pelaaminen voi maksaa varsin tuhdin osan omasta stäkistä tai jopa kaikki rahat. Jos vetokäsi ei tällaisessa tilanteessa osu (kuten se ei useimmiten osu), menee turnaus kadonneiden pelimerkkien myötä joko pahasti kuralle tai pahimmillaan se on omalta kohdalta ohi kokonaan. Foldaamalla vetokäden takaa sen, että käyttöön jää varmasti pelimerkkejä, jotka voi sijoittaa myöhemmin johonkin toiseen, todennäköisemmin tuottoisaan voimainkoitokseen. Kukaan ei tietenkään pakota kokonaan luopumaan vetokäsistä, mutta kannattaa varmistaa, että a) vedon mennessä pieleen jää käyttöön vielä järkevä määrä pelimerkkejä ja b) veto on erittäin laadukas, esim. värin- JA suoranveto, ei joko tai.

Toinen hieman vastaava, turnauspelejä varten tehtävä muutos koskee foldaamisherkkyyttä. Varsinkin pienten panosten pelejä takovat limiittipelaajat ovat oppineet, että kortteja ei kannata heittää liian herkästi pois – yllättävänkin river-korotuksen voi maksaa, jos vähääkään epäilee bluffia. Tämä on rahapeleissä aivan oikein. Turnauksissa maksaminen on kuitenkin usein kallista ja pelimerkkejä vähän, joten niissä on välillä pakko säästää rahansa ja foldata, vaikka vastaavilla korteilla rahapelissä maksaisikin. Tällaisen “vaikean” foldin voi joutua tekemään vaikkapa parilla, joka on flopin jälkeen taatusti ollut johdossa, mutta jota isompi kortti on turnissa tai riverissä pöytään osuessaan aiheuttanut innostusta mielikuvituksettomassa vastustajassa. Turnauksissa pelaaminen voi parhaimmillaan jopa parantaa rahapelitaitoja – koska kipin ja maksun välillä tasapainoilu on turnauksessa usein todella riipovaa (oikealla kipillä säästää rahaa seuraavaa hyvää kättä varten, väärällä häviää koko potin), tulee tilannetta ja koko maksamisen logiikkaa ylipäätään taatusti pohdittua joka ikisellä aivosolulla.

Kahta edellistä ohjetta, vetokäsien välttely ja tiukat kipit, juontavat juurensa siitä tosiseikasta, että toisin kuin rahapeleissä, turnauksissa pelaamisen hinta kohoaa tasaisesti ja lisärahaa ei voi tuoda pöytään. Nuo ilkeät, kohoavat blindit ja tasot vaikuttavat myös muuhun pelaamiseen siten, että ennemmin tai myöhemmin omaa peliä on pakko löysätä. Varsinkin kun kohoavat blindit yhdistyvät pöydän kutistuvaan pelaajamäärään, on peliä pakko alkaa avaamaan reilustikin, tai aina ahnaat sokkopanokset korjaavat rahat mukaansa laatukäsiä odotellessa. Harva näky on surullisempi, kuin tämän asian huomiotta jättänyt, turnaukseen osallistunut rahapelien taitaja – tällainen pelaaja voi hukata tuhdinkin chip leadin liian tiukalla pelaamisella ja romahtaa ulos, kun periaatteessa huonommat, mutta turnauksia paremmin ymmärtävät vastustajat heittävät agressiivisen vaihteen silmään lopun lähestyessä.

Pelin avaamisessa on avuksi, jos muita pelaajia on tarkkaillut sen verran, että tietää keneltä rahaa voi ryövätä ja keneltä ei. Tällöin voi ryöväillä aina välillä rahat anteliailta pelitovereilta ja ryöväilyillä rahoittaa tiukkikset pudottavien laatukäsien odottelu. Limiittiturnauksessa ryöväily ei ole sen kummempaa puuhaa kuin muissakaaan turnauksissa, joskin korotuksia täytyy usein tehdä enemmän kuin yksi. Varastustilanne on optimaalinen, kun itse on ensimmäinen korottaja ja vastassa on joko toivottoman tiukka pelaaja (joka ei uskalla pelata juuri millään korteilla) tai aina riemastuttava “floppi on kiva kaveri” -tyylin heppu (joka maksaa nähdäkseen flopin, mutta foldaa sen jälkeen ne 2/3 kerroista kun ei saakaan paria). Ryöväillessä kannattaa pysyä tarkkana, sillä epäonnistuneeseen ryöväysyritykseen saa limiittiturnauksen myöhäisessä vaiheessa sujahtamaan yllättävän paljon pelimerkkejä. Kannattaa siis olla valmis vetämään hätäjarrusta, jos ryöväysyritys näyttää suistuvan raiteilta.

Lopuksi

Jos limiitti hold’em on rahapelien puolella edes jotenkin hallussa, ei matka limiittiturnauksissa pärjäämiseen ole pitkä. Se on itse asiassa jopa lyhyempi kuin yllä kuvattujen vinkkien yksinkertaisuudesta voisi päätellä – joko pelaajat eivät vaivaudu pohtimaan limiittiturnasten strategioita tai turnaukset eivät kiinnosta keskivertoja ja sitä parempia limiittipelaajia. Oli miten oli, esimerkiksi Partyn halvoissa sittareissa “Congratulations, you are the champion of this tournament!” -tekstien näkeminen ei vaadi mitään sen kummempaa, kuin että pelaa perusvarmaa limiittipeliä ja välttelee liikojen vetokäsien pelaamista.



Kommentoi