Kirja-arvostelu: The Theory of Poker (Sklansky)

Pokerikirjoja listattaessa mainitaan lähes aina yksi ja sama kirja pelin tärkeimmäksi tietolähteeksi. Tuo kirja on David Sklanskyn The Theory of Poker. Tämä häkellyttävän rumiin, kirkkaan keltaisiin kuoriin kätketty ohuehko (300 sivua) teos on vuosien saatossa toiminut oppikirjana useammille pokeriammattilaisille kuin mikään muu kirja.

Vaikka The Theory of Poker onkin usein hehkutettu kirja, tulee tässä siitä vielä yksi arvostelu. Arvostelu on mielestäni tarpeen, sillä pokerikirjoja arvosteltaessa ei aina käsitellä kahta Nettipokeri.infon näkökulmasta tärkeää pointtia, eli:

Sopiiko kirja nettipokerin pelaajille?
Kun The Theory of Poker alunperin kirjoitettiin, ei nettipokeri ollut vielä edes pilke keksijänsä näkökulmassa. Ei siis ole mitenkään välttämöntä, että kirjan opit soveltuisivat virtuaalipöytiin.

Minkä tasoisille pelaajille kirja sopii?
Ammattilaiset hehkuttavat The Theory of Pokeria, mutta se ei takaa, että se olisi automaattisesti hyvä ostos myös peliuran alkupäässä tallustaville.

Alkujaarittelut riittävät, kirja-arvostelu alkakoon.

Tiukkaa Teoriaa

Heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen on selvää, että Theory of Poker ei ole mikään helppo kirja. Poissa ovat käsitaulukot, yksinkertaiset vinkit yksittäisiin tilanteisiin ja muu valmiiksi pureskeltu materiaali. Tällaisen helposti lähestyttävän sisällön sijaan The Theory of Poker lataa nimensä mukaisesti lukijan eteen pokerin teoriaa. Yksiselitteisten peliohjeiden sijaan kirjassa yritetään hahmotella ohjeita ja sääntöjä, joiden pohjalta lukijan pitäisäisi pystyä tekemään oikeita päätöksiä tilanteessa kuin tilanteessa.

Tällaisen teoreettisen lähestymistavan ongelmat ja edut ovat selvät. Huonona puolena laajojen teorioiden oppiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin yksinkertaisten “myöhäisestä positiosta korota reilusti kädellä xyz” -tyylisten ohjeiden sisäistäminen. Toisaalta taas teoriat sisäistämällä pärjää kaikissa tilanteissa, joihin pokerissa – siis pokerissa yleensä, oli peli mikä hyvänsä – törmää. Ja sellaista osaamista ei mikään määrä yksittäisiä vinkkejä voi taata.

Tärkein säännöistä on kirjan esittelemä, usein lainattu pokerin teoreema, joka on kaikissa tilanteissa pätevä voitokkaan pelaamisen johtoajatus. Vapaasti käännettynä teoreema kuuluu seuraavasti:

Aina kun pelaat jaon eri tavalla, kuin olisit pelannut sen jos olisit nähnyt kaikkien pelaajien kortit, vastajasi hyötyvät siitä. Aina kun pelaat jaon samalla tavoin, kuin olisit pelannut sen jos olisit nähnyt kaikkien pelaajien kortit, hyödyt siitä itse.

Teoreema siis korostaa sitä, miten pokeri vaatii rutkasti psykologista pelisilmää ja hieman matematiikkaa: psykologiaa jotta voi päätellä mitä muilla pelaajilla on, matematiikkaa jotta voi tämän jälkeen päätellä onko jokin maksu- tai korotuspäätös oikein.

Pokerin teoreeman johdattamana The Theory of Poker pureutuu kaikkiin pokerin osa-alueisiin: pottikertoimiin, semibluffeihin, bluffeihin, slouvaamiseen, korottamiseen, semibluffeja vastaan puolustamiseen ja muuhun tarpeelliseen. Mitään tärkeää ei kirja jätä käsittelemättä. Sklansky pilkkoo osa-alueet vielä pienempiin osiin, ja tutkailee niitä rautaisella logiikalla varustettuna. Lopputulos on erittäin tiivistä ja tasokasta tekstiä. Materiaalia on niin paljon ja se on niin laadukasta, että Theory of Pokerin täysin sisäistävä lukija voisi saman tien alkaa ammattilaiseksi – tosin aika harvassa ovat ne ihmemiehet jotka tämän lukupaketin kerralla sisäistävät.

Oudot esimerkit ja nettipokerin puute

The Theory of Poker tarjoilee kohtuullisen niukasti esimerkkejä tekstinsä tueksi. Ja silloinkin kun se niitä tarjoilee, vaikuttavat ne aluksi hieman kummallisilta: Texas Hold’emin lisäksi esimerkeissä vilahtelee sellaisia pelejä kuin Seven Card Stud ja Razz, joista varsinkaan viimeksi mainittua ei nykyään juuri pelailla, kuin korkeintaan HORSE-pelien osana.

Hätäinen lukija voi pitää esimerkkien valintaa kummallisena – miksi kaikki esimerkit eivät ole hold’emistä, kun sitä kaikki pelaavat kuitenkin? Vastaus on, että kirja yrittää hahmotella mahdollisimman monissa tilanteissa päteviä ohjeita. Näin ollen asian ymmärtävälle lukijalle on täysin sama, onko vaikkapa bluffaamista koskeva esimerkki Hold’emistä, Five Card Studista vai Razzista – bluffaamisessa kun on pohjimmiltaan, eli kirjan nimen mukaisella teoreettisella tasolla, aina kyse samasta asiasta.

Samaan tapaan ei pätkän vertaa haittaa myöskään se, että uusissakaan painoksissa ei The Theory of Poker mainitse nettipokeria sanallakaan – nettipokeri kun on pokeria, piste. Siinä siis pätevät samat teoriat ja ohjeet kuin kaikissa muissakin pokerin muodoissa. Lukijan täytyy “vain” osata soveltaa kirjassa esiteltyjä teorioita nettipokeriin sopivalla tavalla.

Loppuarvio

Yllä esiteltiin Sklanskyn pokerin teoreema, tässä tulee Nettipokeri.infon pokerikirjojen ostamisen teoreema: kirja kannattaa ostaa vain, jos se parantaa ostajansa peliä niin paljon, että kirjan hinnan tienaa takaisin sen lukemisen myötä opituilla uusilla taidoilla. Onko Theory of Pokerin ostaminen järkevää tämän teoreeman mukaan? Vastaus on jyrkkä ehkä.

Ehkä? Miten yllä hehkutetun kirjan, joka sisällöltään ei ole rautaa vaan timanttia, ostamista ei muka voi suositella aina ja kaikille? Siksi, että Theory of Poker kannattaa ostaa vain, jos pokeria haluaa opiskella tosissaan. Siis todella tosissaan. Se ei ole mitään valmiiksi pureskeltua pullamössöä, vaan hyvin tiukkaa asiaa, joka vaatii lukijaltaan valmiutta todella opiskella ja pohtia lukemaansa. Kovaa vaatimustasoa vain lisää se, että kirja todellakin on teoriaa – se ei sisällä ensimmäistäkään hauskaa kevennystä tai yksinkertaista “pelaa näin ja voita” -vinkkiä. Kokonaisuus on sitä luokkaa, että yhdellä istumalla The Theory of Pokerin kaikkia opetuksia ei sisäistäisi Stephen Hawkingkaan. Ei ihme, että jotkut ammattilaiset mainitsevat haastatteluissa lukeneensa kirjan yli 20 kertaa.

Tätä taustaa vasten on selvää, että vähemmän vakavasti pokeriin suhtautuville sopii paremmin jokin kevyempi teos, kuten Pokerin Käsikirja. On parempi lukea helpompi kirja ja oppia siitä jotain, kuin hankkia The Theory of Poker, selailla sitä hetki hämmentynyt ilme kasvoilla ja laittaa kirja hyllyyn pölyttymään.

Jos olet varma motivaatioistasi ja The Theory of Pokerin ostat, niin varaudu siihen, että sitä ei sisäistetä yhdellä kertaa. Kirjan teoriat täytyy opiskella pala palalta ja jättää reilusti aikaa luetun pohtimiselle. Helppoa ei The Theory Of Poker:n sisäistäminen ole, mutta tosissaan urakkaan panostavat palkitaan kyllä lopulta.