Keskittymisharjoituksia

Haluatko lukea lisää vinkkejä Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Huippuluokan nettipokerin- ja pokerinpelaajat kertovat usein haastatteluissa valmistautuvansa pelaamiseen kuntoilemalla ja tekemällä keskittymisharjoituksia. Jokainen tietysti tietää mitä kuntoilu on, ja miten hyvä kunto auttaa kestämään pokerin rasituksia, mutta mitä ihmettä ovat keskittymisharjoitukset ja mitä iloa niistä on? Se selviää seuraavassa.

Keskittymällä menestykseen

Keskittymisen merkitys pokerissa ei ole varmasti kenellekään epäselvä. Pokeripöydän ääressä tehdään paljon hyvin tärkeitä päätöksiä hyvin pienten tiedonmurusten varassa. Se, joka keskittyy tiukimmin, kerää noita tuiki tärkeitä tiedonmurusia tehokkaammin kuin muut pelaajat, mikä käytännössä näkyy hyvinä päätöksinä ja pulskistuvana pelikassana. Tai kuten aikansa paras pelaaja, kolminkertainen Hold’emin maailmanmestari Johnny Moss asian ilmaisi:”Kun kaksi samantasoista pelaajaa kohtaa, voittaa se, joka keskittyy paremmin.”

Kukaan meistä ei (valitettavasti) voi korvata aivojaan paremmilla. Siihen kuitenkin voi jossain määrin vaikuttaa, millaiset tehot tuosta enimmäkseen vedestä koostuvasta harmaasta mössöstä saa irti. Pokerin kannalta ilahduttavasti juuri keskittyminen on yksi niistä asioista, joita voi harjoittelemalla parantaa.

Kolme harjoitusta

Keskittymiskykyä parantavat harjoitukset ovat hyvin yksinkertaisia. Alkuvalmisteluina ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin etsiä rauhallinen istumapaikka (rauhallinen siksi, että harjoitukset ovat aivan tarpeeksi vaikeita ilman melua ja muita haittatekijöitäkin). Seuraavaksi asetutaan mukavaan, ryhdikkääseen istuma-asentoon, jossa voi viettää hieman aikaa ilman asennon jatkuvaa korjailua. Alkuvalmistelujen viimeisenä osana kieli painetaan kevyesti hampaiden taakse kitalakeen. Tämä mystiseltä kuulostava toimenpide estää suun kuivumisen keskittymisen aikana. Seuraavaksi valitaan harjoitus ja aloitetaan.

Harjoitus 1
Laita silmät kiinni. Hengitä rauhallisesti ja varsin syvään. Laske samalla mielessäsi numeroita alaspäin (200, 199, 198, jne.). Aloittelija voi aloittaa vaikka 150:stä, keskittymisen hyvin hanskaavat voivat laskea alas jopa tuhannesta. Kun pääset nollaan, on treeni ohi.

Harjoitus 2
Laita silmät kiinni. Hengitä rauhallisesti ja varsin syvään. Toista mielessäsi rauhalliseen tahtiin jotain pitkää sanaa. Tätä jatketaan, kunnes etukäteen valittu aika on täynnä, aloittelijalle hyvä aika on vaikkapa 5-10 minuuttia, kokeneella ketulla vaikkapa puoli tuntia, kovimmilla hepuilla jopa tunti. Ajan loppumisen merkiksi voi laittaa vaikka kännykän herättämään.

Harjoitus 3
Valitse parin metrin päästä jokin kohde (vaikkapa likatäplä tapetissa) ja keskity katselemaan sitä. Hengitä rauhallisesti, älä mieti mitään, katsele vain kohdetta. Ajat samat kuin Harjoituksessa 2.

Jos kaikki kolme harjoitusta vaikuttavat hyvin epädramaattisilta ja todella yksinkertaisilta, johtuu se siitä, että ne ovat juuri sitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että harjoitukset olisivat helppoja – itse asiassa ne ovat huomattavan vaikeita. Esimerkiksi harjoitus 1 sujuu useimmilta treenaajilta varsin kauan suurin piirtein näin: “199, 198, 197, vieläkin ketuttaa se bad beat, miten se tyyppi olikin niin tyhmä että maksoi? Ai niin, pitäis laskea. 196, 195, 194, ens kerran vien kyllä sen jäbän kaikki hillot … Missäköhän numerossa mä olin menossa?”

Hyödyllistä mutta ikävää

Aivojen harjoittamisen edut ovat kiistattomia ja suhteellisen pienestä treenistäkin on iloa. Tämän tietävät vaikkapa huippu-urheilijat, joiden harjoitusohjelmaan kuuluu fyysisen treenaamisen lisäksi erilaisia keskittymis- ja mielikuvaharjoitteita. Ehkä hurjimman tuloksen aivojen treenamisen iloista kaivoi esiin psykologi Richard Wiseman, joka havaitsi, että päänuppiaan treenaavaat ihmiset pärjäsivät elämässä usein selkeästi paremmin, kuin yhtä lahjakkaat, mutta treenamattomat heput. Pokerissa ero on luonnollisesti vielä suurempi kuin tavallisessa elämässä, sillä siinä hyvän ja huonon keskittymisen erot näkyvät suoraan – se pelaaja, joka huomasi että tietty vastustaja ei kippaa koskaan, häviää epäonnistuneisiin bluffeihin huomattavasti vähemmän rahaa kuin se, joka pelin seuraamisen sijaan antoi ajatusten harhailla.

Jos kerran keskittymisharjoituksista on niin paljon iloa, niin miksi kaikki eivät tee niitä? Syy on hyvin yksinkertainen: harjoitukset ovat varsin vaikeita ja omalla tavallaan tylsiä. Tämän johdosta niiden tekeminen vaatii enemmän itsekuria, kuin suurimmalta osalta ihmiskuntaa löytyy. Kyse on siis samasta asiasta kuin tavallisen kuntoilunkin kohdalla: treenit aloitetaan innostuneina, mutta kun homma osoittautuukin pitkää pinnaa vaativaksi ja näkyviä tuloksia ei saa heti, unohtuu treenailu nopeasti ja illat kuluvatkin telkkaa katsellen.

Oliko vinkki mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.