Johnny Moss – old-school legenda

Vahvat ehdokkaat kaikkien aikojen parhaiksi pokerin pelaajiksi ovat Johnny Moss, Stu Ungar ja Doyle Brunson. Kahteen muuhun ehdokkaaseen verrattuna Johnny Moss on hieman tuntemattomampi, mutta ei hätää. Tänään tuo tuntemattomuus korjataan ainakin Nettipokeri.infon lukijoiden osalta, kun kurkistamme Mossin erikoiseen ja vauhdikkaaseen uraan uhkapelien parissa.

Varhaiset vuodet

Johnny Moss syntyi 1907 siellä, missä suurimmat uhkapelaajat tapaavat syntyä: Texasissa. Nuori Johnny sai ensikosketuksensa uhkapeleihin ja pokeriin jo teini-ikäisenä, kun hän toimi paikallisen uhkapelipaikan vahtina. Johnnyn tehtävä oli yrittää bongata pelipöydistä huijareita, joista tuohon aikaan ei ollut puutetta – uhkapelit olivat tuolloin, kuten suurimman osan Mossin eliniästä, 100% laitonta puuhaa. Korttipelit vetivät siis puoleensa paitsi innokkaita pelaajia, myös paatuneita huijareita. Pelaajien vahtiminen opetti Mossille paljon pokerista, ihmisluonteesta ja huijaamisesta, mistä oli myöhemmin rutkasti hyötyä.

Lisää ikää saatuaan Johnny siirtyi vahdin työstä pelaamaan. Paikalliset pelit kävivät nopeaälyiselle Mossille nopeasti pieniksi, joten hän lähti kiertelemään ympäri Yhdysvaltoja parempien pelien perässä. Uhkapelit olivat edelleen laittomia suurimmassa osassa parhaista pelikaupungeista, joten pelaajien täytyi paitsi varoa huijareita, myös pitää huoli omasta hengestään. Jälkimmäisen syyn takia Moss ei koskaan peitellyt sitä tosiseikkaa, että kantoi lähes aina mukanaan asetta. Pelien luonteesta kertoo yksi Mossin kylmimmistä lainauksista. Pokerin hurjaa historiaa tutkinut toimittaja kysyi Mossilta, oliko tämä koskaan surmannut ketään. Mossin vastaus:”En tiedä kuoliko se.”

Pelit olivat paitsi väkivaltaisia ja vaarallisia, myös erittäin tuottoisia osaavalle pelaajalle. Moss, jota pidettiin ajan mittapuulla suhteellisen rehellisenä pelaajana, tienasi jo 1930-luvulla hurjia summia. Hyvä esimerkki voittojen koosta on, että vuonna 1939 Dallasissa asunut Moss voitti paikalliselta äkkirikkaalta öljyparonilta päivässä 250.000$, mikä nykyrahaksi muutettuna on yli 3.500.000$. Samaan voittoon liittyy myös tarina, joka kertoo uhkapelaajien ailahtelevaisesta elämästä: Voittonsa jälkeen Moss pyysi vaimoaan etsimään hienon talon, jonka he voisivat voittorahoilla ostaa. Vaimo etsi sopivaa taloa pari viikkoa, kunnes löysi sen ja ilmoitti löydöstään Johnnylle. “Olisit ollut nopeampi” totesi Johnny – hän oli jo ehtinyt hävitä rahat viimeistä senttiä myöten. Pelit sujuivat kuitenkin pääasiallisesti erittäin tuottoisasti ja hieman myöhemmin Moss iski todelliseen kultasuoneen pelissä, joka teki hänestä elävän legendan.

Mieletön heads-up

Nick “The Greek” Dandolos oli aikansa suurimpia uhkapelaajia, joka tienasi omaisuuksia lyömällä vetoa urheilusta ja hevosista. Kaikista uhkapeleistä pitänyt Dandolos oli vuonna 1949 hyvässä noususuhdanteessa ja etsi ympäri Yhdysvaltoja aina vain suurempia ja suurempia pelejä. Suurten pelien perässä The Greek saapui lopulta Benny Binionin Horseshoe-kasinolle. Binion tiesi, että vain yksi pelaaja pystyy pelaamaan niin suurista rahoista kuin mistä Nick The Greek halusi pelata, joten hän hankki tämän paikalle. Binion valitsi vastustajan oikein: Nick The Greekin ja Johnny Mossin kohtaamisesta tuli välittömästi pokerihistoriaa.

Nick The Greek ja Johnny Moss kohtasivat kaksinpelissä, jonka veroista ei oltu ennen nähty. Miehet pelasivat joka ikinen päivä ja aina panoksin, jotka saivat tavalliset kasinovieraat haukkomaan henkeään. Ja vieraat todella pääsivät haukkomaan henkeään: omalla alallaan legendaarinen kasinojohtaja Binion ei sijoittanut miesten pelipöytää piiloon takahuoneeseen, vaan keskelle kasinoa, mistä jokainen vieras sen varmasti huomasi. Nickin ja Mossin heads-up venyi lopulta peräti viiden kuukauden mittaiseksi pokerimaratoniksi, jonka lopputuloksesta ei ole varmaa tietoa. Selvää kuitenkin on, että Moss voitti ja ja paljon. Tavallisin arvaus sijoittaa Mossin voitot noin neljään miljoonaan dollariin, joka nykyrahassa olisi laskutavasta riippuen vähintään 33.000.000$.

Nick The Greek, mies joka joutui villisti vaihtelevan uhkapeliuransa takia nousemaan ryysyistä rikkauksiin yli 70 kertaa, tuskin kovin syvästi masentui tappiostaan. Tai kuten Nick itse tapasi sanoa: “Parasta elämässä on uhkapelata ja voittaa. Toiseksi parasta on uhkapelata.”

Mossille jättipelin voitot tulivat tarpeeseen. Kuten aikansa muutkin pokeriammattilaiset, Moss oli kaikkien alojen uhkapelaaja, jolle kelpasivat muutkin pelit kuin pokeri. Amarillo Slimin tyyliin Moss löi vetoa melkein mistä tahansa, pelasi golfia rahasta ja piti suuresti craps-noppapelistä. Viimeksi mainittuun harrastukseen Moss omien sanojensa mukaan hävisi kahdeksan miljoonaa dollaria, ennen kuin malttoi lopettaa.

Turnauspelaaja

Mossin pelit käteispöydissä olivat legendaarisia, mutta ei hän turnauksiakaan kaihtanut. Kunhan ne ensin keksittiin, sopivat turnaukset hyvin Mossille, jonka keskittymiskyky ja kestävyys pelipöydissä olivat omaa luokkaansa. Turnauspelaajana suurin sulka Mossin hattuun olivat hänen kolme WSOP:n pääturnauksen voittoa, jotka tulivat 1970, 1971 ja 1974. Ensimmäinen voitoista tuli aivan ensimmäinessä WSOP:ssä, jossa voittajaa ei ratkaissut peliesitys suoraan, vaan pelaajien keskinäinen äänestys. Tätä voittoa ei kuitenkaan kannata väheksyä: WSOP:n yhteydessä pelattiin tuolloin viisi enemmän tai vähemmän virallista koitosta, joista Moss voitti kaikki. Pääturnausten ohella Moss voitti kaikkiaan kuusi muuta WSOP-turnausta.

1970-luvulle sijoittuneiden turnauspelaamisen huippuvuosiensa aikana Moss toimi myös pahamaineisen Flamingo -kasinon pokerihuoneen pomona, mihin liittyy hauska tarina. Tuohon aikaan talon osuutta potista ei ollut pakko kertoa julkisesti, joten Moss ohjeisti jakajia keräämään kylmästi suurimman osan potista talteen, kun pöydissä oli vähemmän asiantuntevia pelaajia. Mossin vehkeilyyn kyllästyttyään peliviranomaiset ohjeistivat myöhemmin, että talon osuus täytyy selkeästi kertoa pelin yhteydessä. Vastauksena Moss pystytti pöytien viereen kyltin, jossa luki “Rake 0 – 100%”. Se, että Moss ylipäätään päätyi korttihuoneen pomoksi oli jo saavutus sinänsä – hänet oli ajettu ulos Vegasista 1950-luvulla huijaamisesta syytettynä.

Pokeriuraansa Moss jatkoi aina kuolemaansa, vuoteen 1995 saakka. Moss oli kova pelaaja myös vanhoilla päivillään, mistä kertoo jo se, että viimeisen WSOP-turnauksen voittonsa Moss nappasi 81-vuotiaana. Pokerin Hall of Fameen Moss otettiin 1979 ja elinaikanaan häntä usein tituleerattiin parhaaksi pokerinpelaajaksi kautta aikojen. Nykyisistä ammattilaisista mm. Doyle Brunson arvostaa suuresti Mossia ja pitää tätä yhtenä kolmesta parhaasta pelaajasta kautta aikojen.