ICM käytännössä

Viime viikolla aloitettiin erään nettipokerin sanahirviön, eli Independent Chip Modelin (ICM) käsittely. Tällä kertaa kurkataan nopeasti ICM:n käytännön puoli ja se, miten turnausmerkkien todellinen arvo vaikuttaa päätöksiin.

Esimerkki

Edellisessä artikkelissa havaittiin, että ICM kertoo melko uskottavan arvion siitä, minkä arvoisia pokeriturnauksen pelimerkit missäkin tilanteessa ovat. Tämä tieto merkkien todellisesta arvosta on hyödyllinen esimerkiksi sittarin ratkaisuvaiheiden taktiikoita pohdittaessa.

Ilman jonkinlaista tietoa merkkien arvokasta vaikkapa maksun ja kipin välillä olisi erinomaisen kiperä. ICM:n avulla päätös on astetta helpompi. Tutkaillaanpa vaikka tilannetta, jossa esimerkkipelaajamme Teppo pelaa normaalissa sittarissa. Voittorahaa on jaossa kolmelle parhaalle 50$ / 30$ / 20$. Blindit ovat 100 / 200.

Tilanne on seuraava (pelimerkkiä / niiden arvo ICM:n mukaan):
Teppo 3000 (31$)
Pomomies 5000 (38$)
Pelaaja A 1000 (16$)
Pelaaja B 1000 (16$)

Pomomies laittaa all-in. Teppo istuu ysipari kädessään isossa blindissa ja yrittää päättää mitä pitäisi tehdä.

Ratkaisussa helpottaa, jos tietää, että ICM:n mukaan Tepon vaihtoehtojen arvot ovat seuraavat:
Fold = jäljelle jää 2800 merkkiä, joiden arvo on n. 30$
Maksu = joko voitto ja 41$ arvoinen pinkka tai tappio ja 0$

Teppo arvioi, että aggressiivisesti pelannut pomomies lataisi tässä all-in ihan millä tahansa korteilla. PokerStovea käyttäen voidaan laskea, että satunnaista kättä vastaan 99 vie pitkässä juoksussa merkeistä n. 72%.

Maksamalla tulos olisi pitkällä tähtäimellä siis:
voitto + tappio = tulos
eli
0,72 * 41$ + 0,28 * 0 = 29,52$

Tulos olisi siis maksamalla (n. 29,52$) pitkässä juoksussa hieman huonompi kuin foldaamalla (n. 30,24$). Teppo heittää kortit pakkaan.

(Huom. Teppo voisi myös tilannetta pohtimalla millä prosentilla merkkejä pitää tilanteessa haalia, että maksu kannattaa. Tuo prosentti löytyy kaavalla “tilanne maksamatta / tilanne voiton jälkeen” eli tässä tapauksessa 30/41 = 73%, mistä ysipari jää hitusen perään. Kymppipari riittäisi selkeästi.)

Taidot selkäytimeen

Teppo -esimerkin kaltaisia kuvitteellisia, mutta usein toistuvia skenaarioita kannattaa pohdiskella. Vaikka kukaan ei päässään laske edellistä esimerkkiä ja sen johtopäätöstä, silti parhaimmillaan tällaisten skenaarioiden pyörittely paljastaa yhtä jos toista siitä, miten niitä kannattaa tositilanteissa lähestyä.

Jo pieni ICM-laskimella leikittely voi kertoa turnausten ratkaisuvaiheiden pelaamisesta yhtä jos toistakin.

Pari pientä esimerkkiä siitä, mitä ICM-leikittelyllä voi havaita:

• Johtoasemassa (varsinkin bubblessa) pöytää voi pomottaa todella surutta – tappioasemassa olevien pelaajien täytyy löytää todella vahva käsi, ennen kuin he voivat maksaa voitollisesti.
• Edes all-iniä pienempiä korotuksia ei useimmiten voi maksaa pienemmällä pinkalla. Jos yllä kuvatun esimerkin luvuilla Pomomies lyö 400 ja Teppo maksaa, käy näin: Pomomies laittaa pottiin 400/5000 merkistä, eli 8% 38$ arvoisesta pinkastaan, eli 3,04$. Teppo maksaisi 400/3000, eli 13% 31$ arvoisesta pinkastaan, eli 4,13$. Teppo siis maksaisi yli taalan enemmän kuin chip leaderi.
• Pöydän häntäpään pelaajien vinkkelistä on mielenkiintoista, että odottelu ei ihan aina ole väärin. Jos näyttää siltä, että pöydän muut pelaajat taklaavat pian yhden pelaajan ulos, voi olla oikein odottaa. Jos esimerkissä toinen tonnin nivaskalla pelaavista putoaisi, nousisi toisen tuhannella merkillä pelaavan pinkan arvo peräti yhdeksällä taalalla – enemmän kuin tuplaamalla.

Kuten edellisen artikkelin kommenteissa Sakarus toteaa, tällaisten johtopäätösten täytyisi olla syvällä selkäytimessä (aivan kuten ne ovat tämän artikkelin kommenttien videossa pelaavalla RainKhanilla).

Jos taidot eivät siellä vielä ole, voi ICM-laskimella leikittely ne sinne tunkea. Kannattaa siis kokeilla. Ja aivan erityisesti kannattaa kokeilla, jos mieltä askarruttavat skenaariot, joihin ICM sopii erityisen hyvin – tilanteet, joissa sijoitusten välillä on isohko ero voittorahoissa ja pelaajia on jäljellä vain muutama.

Mikään ei ole täydellistä

Loppuun vielä se pakollinen “mikään ei ole täydellistä” -varoitus.
Pokeriturnaukset ovat valtavan monimutkaisia kokonaisuuksia, joten lienee selvää, ettei mikään yksittäinen matemaattinen kaava ole avain onneen – ei edes ICM. Lisäksi jos vastustajat pelaavat pahasti väärin, on usein kannattavampaa pelata noita virheitä hyödyntäen kuin teoreettisesti oikein.