Hyvän bluffin ominaisuudet

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Pokerin hienoimpia tunteita on se, kun bluffi onnistuu täydellisesti ja vastustaja heittää hyvät korttinsa menemään. Tänään Nettipokeri.infossa ihmetelläänkin Matt Lessingerin bluffaamista käsittelevästä kirjasta löytyvää lausahdusta, joka kuvailee hyvä bluffin. Tuon pienen ajatuksen avulla omat bluffit onnistuvat toivottavasti tulevaisuudessa entistäkin paremmin.

Hyvä bluffi

Lähes kaikki pelaajat bluffaavat, mutta vain harvat pysähtyvät oikeasti miettimään sitä, millainen on hyvä bluffi. Matt Lessingerin The Book of Bluffs -kirja käsittelee nimensä mukaisesti vain ja ainoastaan bluffaamista. Yhdessä kirjan osioista Lessinger heittelee eräänlaisia lentäviä lauseita bluffaamisesta. Yksi noista valitettavan nopeasti ohitetuista ajatuksista kuuluu seuraavasti:

Hyvä bluffi kertoo tarinan, jonka vastustaja ymmärtää ja uskoo.

Tämä äkkiseltään vaatimattoman näköinen lause määrittelee erinomaisesti sen, millainen hyvä bluffi pohjimmiltaan on.

Seuravassa tämä pieni tokaisu pilkotaan osiinsa. Otetaan tarkastelun avuksi vielä harvinaisen tavallinen bluffi: A korottaa ennen floppia, B maksaa. Floppi on K93. B sököttää, A korottaa ja B kippaa. A voittaa käden 56s:llä.

Bluffin osatekijät

Tarina
Yllättäen, täysin puskista tullut korotuskin voi pakottaa vastustajan kippaamaan. On kuitenkin aina parempi, jos bluffaajan toiminta kertoo jonkinlaisen vahvasta kädestä viestivän tarinan. Mitä paremmin vastustajalle saa syötettyä pajunköyttä, sitä herkemmin tämä kippaa hyvänkin käden.

Esimerkkibluffissa A:n kertoma tarina on yksinkertaisin mahdollinen. Ennen floppia tehdyllä korotuksella A kertoo, että hänellä on isot kortit. Flopin jälkeen tehty korotus jatkaa tarinaa kertomalla, että yksi noista isoista taskukorteista on kuningas. A:n bluffi olisi voinut onnistua vaikka hän ei olisi korottanut ennen floppia, mutta todennäköisyys siihen olisi ollut selkeästi pienempi – flopin jälkeinen korotus olisi vaikuttanut vielä puhtaammin bluffilta kuin nyt. Juuri helpomman jatkon takia monet aggressiiviset pelaajat korottavat ennen floppia käsillä, joilla varovaisemmat tyytyisivät limppaamaan.

Ymmärrys
Vastustajaa ei tietenkään kannata bluffata, jos tämä ei ymmärrä bluffilla kerrottua tarinaa. Monet heikot pelaajat innostuvat niin taskukorteistaan, etteivät luovu niistä juuri mistään syystä. Toisaalta taas toiset kippailevat heti, kun pöytäkortit näyttävät vähänkin pelottavilta. Edellisen ryhmän ymmärrys on sen verran vajavainen, että heitä on turha bluffailla. Jälkimmäisiä taas voi bluffata jatkuvasti. Suurin osa pelaajista osuu jonnekin näiden ääripäiden väliin ja asia on arvioitava tapauskohtaisesti.

Ymmärrystä voi joskus käyttää hyödyksi hyvin spesifeilläkin tavoilla. Jos olet onnistunut tiettyä pelaajaa vastaan rahastamaan kunnolla useamman kerran pelaamalla vahvat kortit tietyllä tapaa, voit pelata roskakorteilla samalla tavalla. Jos onnistut toimimaan oikein, vastustajasi “ymmärtää”, että olet taas rahastamassa hyvillä korteillasi ja kippaa. Yksikään toinen vastustaja ei välttämättä olisi ymmärtänyt tässä kertomaasi tarinaa (“minulla on taas vahvat kortit ja aion saada niillä paljon rahaa”), mutta riittääkin, että se meni jakeluun juuri tuolle yhdelle pelaajalle.

Esimerkkibluffimme on hyvin helppo ymmärtää – korottaja esittää omistavansa kuninkaan. Jotta bluffi toimisi mahdollisimman hyvällä prosentilla, täytyy vastustajan tarinan lisäksi vielä tietää, että ilman kuningasta on turha jatkaa jaossa, jos vastustajalla todellakin sellainen on.

Usko
Kun bluffaat, vastustajan täytyy uskoa, että sinulla on niin hyvä käsi, ettei omilla lapuilla kannata sen kanssa lähteä rettelöimään. Tilanteesta riippuen usko taotaan vastustajan kalloon eri tavoin. Suuri korotus on tietysti perinteinen tapa. Se kertoo voimasta ja murentaa kummasti vastustajan luottamusta omaan käteensä. Hyvä pelaaja kuitenkin voi tulkita ylisuurelta maistuvan korotuksen bluffiksi (varsinkin jos tarina ei vaikuta uskottavalta) ja maksaa herkästi. Tällaisia pelaajia vastaan voi joskus toimia ns. “post oak bluff” – korotus, joka on niin pieni, että se vaikuttaa epäilyttävältä. Huonoa pelaajaa vastaan taas poast oakia on turha kokeilla, pelottavan vaikutuksen sijaan heikko vastustaja vain miettii että “kiva kun näen halvalla” ja maksaa.

Esimerkkibluffissa sopiva korotus on tietysti se, jonka A aina tekee saadessaan kärkiparin. Pienempi tai suurempi korotus vaikuttaisi epäilyttävältä. Kannattaa huomata, että tekipä mitä hyvänsä, niin juuri uskottavuus on tämän bluffin heikko kohta.

Lopuksi

Sen pohtiminen, että “hyvä bluffi on tarina jonka vastustaja uskoo ja ymmärtää”, voi vaikuttaa aikamoiselta hienostelulta – useinhan hyvällä prosentilla toimiva bluffaaminenkaan ei ole mitään sen kummempaa, kuin korottamista vastustajan tai vastustajien sököteltyä. On kuitenkin aina hyvä miettiä sitä, miten asiat teoriassa toimivat. Kun teorian ymmärtää, osaa todennäköisesti myös soveltaa tuota tietämystä tehokkaasti käytännössä monissa eri tilanteissa.

Jos haluaa käytännössä nähdä, miten uskottuja ja ymmärrettyjä bluffeja tehdään, kannattaa vilkaista Subtv:n lauantaista Professional Poker Touria. Ainakin toistaiseksi joka jaksossa on nähty monimutkaisia, mutta erittäin vakuuttavia bluffeja, joissa paremmat kortit omanneen pelaajan on ollut lähes pakko heittää kortit pakkaan. Tällaisiin bluffeihin pystyvät vain pelaajat, jotka ovat bluffaamisen teoriaa tosissaan pohdiskelleet.

The Book of Bluffs, jonka nopeasti ohitetusta lausahduksesta tämä artikkeli sai innoituksensa, arvostellaan tasan viikon kuluttua. Tuo arvostelu kannattaa katsastaa, sillä kyseessä on melkolailla ainutlaatuinen pokerikirja.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.