Holdemista omahaan: kolme salakavalaa virhettä

Holdem ja omaha ovat samantyylisiä pelejä, mutta se ei tarkoita, että niitä pelattaisiin samalla tavalla. Tässä kolme salakavalaa virhettä, jotka voivat viedä ison osan voitoista pelaajalta, joka kokeilee pikkurahan omahaa pelattuaan aiemmin paljon holdemia.

Mixed-meininkiä

Erityisesti suomalaisten pelaajien keskuudessa on yleistä, että sama pelaaja pelaa sekä holdemia että omppua. Tämä on hyvä järjestely: mikäs sen mukavampaa, kuin hypätä toisen pelin puolelle, kun toisessa ei ole tarjolla sopivan mehukkaita pelejä.

Järjestelyssä piilee kuitenkin vaaransa. Vaikka omaha ja texas holdem ovat samankaltaiset pelit, niissä on myös hienovaraisia eroja joita ei välttämättä tule mietittyä. Tämä voi johtaa siihen, että peliin syntyy vuotoja, joita ei itse huomaa.

Tässä kolme tällaista salakavalaa ongelmaa, joihin yksi jos toinenkin omahaa holdemin ohessa pelaava tai kokonaan omahaan siirtynyt pelaaja on haksahtanut.

Salakavalat virheet

1. Pelataan holdemin todennäköisyyksillä

Jos pelaa jotain tiettyä pokeripeliä enemmän kuin muita, menevät kyseisen pelin todennäköisyydet alitajuntaan niin tiukasti, ettei eri tilanteissa tarvitse paljoa laskeskella: todennäköisyydet putkahtavat päähän kuin itsestään.

Texas holdem ja omaha ovat päällisin puolin samantyylisiä pelejä. Ne ovat kuitenkin todennäköisyyksien tasolla hyvin erilaisia. Holdemissa flopilla johtava käsi johtaa useimmiten koko matkan jaon loppuun asti ja turnilla johdossa oleva käsi on lähes aina reilu suosikki jaon voittajaksi. Omahassa johtoasema on aina pienempi ja turnillakin syntyy tilanteita, joissa voittotodennäköisyys on lähes 50/50.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että omahassa ei voi pelata texas holdemissa opituilla todennäköisyyksillä. Outit ja pottikertoimet on opeteltava laskemaan uusiksi. Muuten tulee foldattua aivan liian herkästi: rahaa jaa pöydälle, jos joka tilanteessa ajattelee että ei mulla kuiteskaan ole outteja maksaa tai reissutella all-in tässä tilanteessa.

Hyvä apuväline omahan todennäköisyyksien hahmottamiseen on Pro Poker Tools, jota ei voi tarpeeksi kehua. PPT on ilmainen, joten sen käyttämättä jättämiseen ei ole mitään tekosyytä.

(Jos haluat katsoa tilannetta, jonka todennäköisyyksien arviointi menee helposti pieleen holdemia enimmäkseen pelaavilta, syötä Pro Poker Toolsiin jako, jossa toinen pelaaja floppaa kärkisetin ja toinen wrapin (runsasouttisen suoranvedon). Laita sitten turnikortti, joka antaa suoranvetäjälle suoran ja setin omistajalle värinvedon.)

2. Liian innokas blindeista makselu

Kun holdem-pelaajalle lyödään pari lisäkorttia käteen, näyttää käsi äkkiseltään aina hyvältä: näin moneen korttiinhan voi floppi osua kivasti vaikka millä tavalla.

Neljän kortin -syndrooman yleisin oire on innokas blindeista makselu: peliin on joutunut jo laittamaan rahaa ja kädessä on neljä korttia, joten kiusaus maksaa on käsin kosketeltava.

Omahassa, kuten aina pottilimiitin peleissä, potit tapaavat kasvaa suuriksi ja positiolla on melkoinen merkitys, joten blindeista makselun himoa on kuitenkin pakko hillitä.

Jos asiaa ei seuraa, tulee helposti pelattua blindeista fit or foldia, eli foldataan sitten flopilla kun ei se sitten osunutkaan (kuten se ei suurimman osan aikaa osu, varsinkin jos maksukäden kriteeri on “mulla on neljä korttia, kiva”). Pitkässä juoksussa tästä näennäisen pienestä blindi-vuodosta katoaa taivaan tuuliin hämmästyttävän suuri osa voitoista.

Kyse on niin vakavasta asiasta, että Advanced Pot-Limit Omaha -kirjassa Jeffrey Hwang listaa innokkaan blindeista makselun omaha-pelaajien yleisimmäksi ja pahimmaksi virheeksi.

Hwangin mukaan edes minireissua ei pidä maksaa pienestä blindista ilman huippukättä ja isostakin pitää pohtia kahdesti. Pikkurahan omahassa tämä on liioitellun tiukka linja, mutta antaa hyvän kuvan siitä, että maksua pitää oikeasti miettiä.

3. Nut pedlaaminen

Kaikista salakavalin vaara pikkurahan omahaan siirtyvillä pelaajilla vaanii nut pedlaamisessa. Nut pedlaaminen on pelitapa, jossa aina odotetaan hyvä käsi (nutsit) ja yritetään voittaa sillä iso potti.

Holdemista omahaan siirtyvistä pelaajista tulee usein nut pedlaajia, sillä se on hyvin helppo strategia oppia pelaajille, joilla on jo kunnolla kokemusta pokerista. Tämä ikivanha strategia myös toimii yhä kuin häkä pikkurahan peleissä pokerisivuilla, joissa on tarpeeksi kehnoja vastustajia (*kröh* Everest, PKR *kröh*).

Nut pedlaamisen ongelma ei välttämättä olekaan voittamisessa, vaan siinä, että tällä pelitavalla pelatessa on epärealistista olettaa koskaan kehittyvänsä erityisen hyväksi omahan pelaajaksi. Ja vaikka nut pedlaamalla voikin voittaa, sillä saavutettu tulotaso ei ole lähelläkään maksimia.

Kun siihen tarjoutuu tilaisuus, kannattaa seurata miten pelaavat pelaajat, jotka murskaavat pikkurahan omaha-pöydät. Tiedät varmasti tällaiset heput: kaveri tulee pöytään ja ennen kuin sitä oikein tajuaakaan, tyyppi on kierrosta tai paria myöhemmin tuplannut tai triplannut sisäänostonsa.

Kun seuraat tällaisia pelaajia, huomaat mielenkiintoisen pointin heidän pelissään: he voittavat ylivoimaisen enemmistön poteista näyttämättä korttejaan. Heidän pelinsä ei siis perustu tuuriin tai nut pedlaamiseen, vaan aggressiiviseen peliin: mikrotason omputtelijoiltakin saa kyllä kortit pakkaan, kun painaa potilliset peliin oikeissa kohdissa (tämä oikea kohta on usein turn).

Omaa peliä tähän aggressiiviseen tyyliin ruuvaamalla putoaa suomut silmiltä ja omaha alkaa näyttää aivan uudelta peliltä: vastustajien heikkoutta hyödyntämällä tulosta tulee enemmän kuin hyviä käsiä odottamalla (varsinkin kun vastustajat tapaavat sortua tämän artikkelin virheeseen numero 1). Vaikka (semi)bluffit välillä menevätkin pieleen, niin kokonaistulos on paljon parempi kuin aiemmin.

Paitsi että potteja voittaa kortteja näyttämättä, aggressiivisesti pelailemalla saa hyvän palautuksen muillekin kuin huippukäsille, kun heikkohermoisemmat vastustajat ajautuvat mielentilaan, jossa he jyrätyksi jouduttuaan alkavat maksavat käsillä, jotka he olisivat normaalisti foldanneet.

Ylimääräisenä bonuksena tällä tyylillä pelaillessa joutuu mielenkiintoisiin tilanteisiin, jos pöytään eksyy joku toinenkin omahaa hyvin pelaava pelaaja. Tällaisten pelaajien kanssa tangotessa omat taidot kehittyvät ropisten ja pelitili kiittää, kun siinä sivussa tulee otettua rahat pois pöydän ujoilta foldaajilta ja hermot menettäviltä kuumakalleilta.

Nut pedlaamisesta aggressiiviseksi omahapöytien kauhuksi muuttuminen ei käy illassa eikä parissa. Projekti ei ole helppo, mutta kannattaa yrittää: palkinto on niin suuri, että sitä kannattaa tavoitella vaikeuksista huolimatta.