Hi/lo -pokeri, osa 2: yleinen strategia

Edellisessä hilo-pokeria käsittelevässä artikkelissa ihmeteltiin mistä koko puuhassa oikein on kyse. Tässä osassa otetaan askel eteenpäin ja ihmetellään paria pientä strategiaohjetta, jotka toimivat kaikissa eri hi/lo-peleissä.

Käytännön seikkoja

Ennen muutamaa strategiavinkkiä pari aivan käytännön seikkaa hi/lo-pokerin pelaamisesta. Kuten olen jo aiemmin vastustusta herättäneesti sanonut, mielestäni ilmainen pokeri on ajanhukkaa. Hi/lo-pelejä opetellessa sille voi kuitenkin olla hieman käyttöä, näissä peleissä kun on kriittisen tärkeää osata nopeasti katsoa mikä on jaon paras mahdollinen matala (eli huonolle kädelle menevän potin puolikkaan voittava) käsi. Se taas voi olla aluksi enemmän kuin vähän haastavaa, joten pari lämmittelymatsia voi olla fiksu idea.

Tosipeleihin siirryttäessä on hyvä laittaa ego hetkeksi jäihin, eikä omia hi/lo-kykyjä kannata yliarvioida, vaikka olisi millainen hold’em-hirmu. Suunta siis nöyrästi kohti tarpeeksi pienten panosten pelejä. No tai pot limitin sijaan fixed limit -pelit ovat hyvä valinta alkuun, sillä tällöin käyttöön jää enemmän tarpeellista miettimisaikaa, kun panostuksen kokoa ei tarvitse pähkäillä. Kun hommasta on oikeasti saanut otteen, voi sitten siirtyä jälleen potti tai no limitin puolelle.

Jos saa tuon verran aikaan, eli lähtee opettelemaan hi/lo-pelejä nöyrällä ja oppivaisella asenteella, niin onkin jo voiton puolella. Peliesityksistä päätellen useimmat hi/lo-pöydissä lymyävät pelaajat eivät pahemmin tekemisiään mieti, joten hi/lo:sta aidosti kiinnostunut pelaaja voi pärjätä peleissä vallan mainiosti jo pelejä vasta opetellessaan.

Yleiset strategiat hi/lo-peleihin

Seuraavassa ei tutkiskella mitään hi/lo-peliä erikseen, vaan keskitytään yleisiin ohjeisiin, jotka ovat sovellettavissa niin omahan, 7 card studin kuin muidenkin pelien hi/lo-versioihin. Kaikkien näiden pokeripelien ylivoimaisesti tärkein strategiaohje kuuluu seuraavasti:
Lähde aina pelaamaan koko potista!
Siinäpä se. Mitään sen kummempaa, kuin tuon säännön sisäistämistä ei hi/lo-peleissä pärjääminen periaatteessa vaadi.

Kultaisessa säännössä, niin tärkeä kuin se onkin, ei ole kyse mistään kauhean vaikeasta asiasta:
Puolikkaan potin jahtaamisessa on kaksi ongelmaa. Puolikkaan potin voittamalla ei tienaa kauheasti ja toisekseen puolikkaan potin jahdin mennessä pieleen jää jaosta käteen vain tappiota. Koko potin jahtaaminen korjaa molemmat ongelmat. Kun koko potin voittaa, tienaa mukavasti. Lisäksi jos vaikkapa potin korkea puolikas karkaa kesken jaon, voi kädessä hyvinkin olla (ja usein onkin) kortit, joilla voi vielä kuitata itselleen potin matalan puolikkaan. Epäonni ei siis välttämättä johda tappioon, vaan jaossa voi vielä jäädä voitolle.

Enemmän tai vähemmän tätä kultaista sääntöä pyörittämällä saadaan seuraavat neljä ohjetta hi/lo-peleihin:

1. Valitse aloituskädet huolella
Hyvät aloituskädet voi oikeastaan suoraan päätellä kultaisesta säännöstä: kun tavoitteena on voittaa koko potti, täytyy aloituskädestä löytyä joko suuria tai pieniä, mutta ei keskivertoja kortteja.

Isoilla korteilla voitetaan koko potti, kun potin matala puolikas ei mene jakoon. Se taas ei ole mitenkään harvinainen tapahtuma, joten nippu isoja kortteja on usein kohtuullisen hyvä lähtökäsi. Vielä parempia lähtökäsiä ovat kuitenkin sellaiset, joissa on nippu pieniä kortteja, jotka omaavat väri- tai suorapotentiaalia. Pienet kortit ovat automaattisesti vahvoja ehdokkaita jaon parhaaksi matalaksi kädeksi, mutta lisäksi väriksi tai suoraksi täydentymällä ne voivat voittaa jaon korkean puolikkaan.

Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että lähtökäsissä ässät ovat timanttia. Ne ovat matalissa käsissä pienin mahdollinen kortti ja korkeissa suurin mahdollinen kortti. Harva asia riemastuttaakaan enempää, kuin ässä, jonka kaverina kädestä löytyy samaa maata pieni kortti (kakkonen, kolmonen tai vaikka molemmat). Sen lisäksi, että A2s on matalaa kättä ajatellen mannaa, potentiaali saada jaon voittava väri nostaa käden arvoa entisestään.

Siinä missä pienet ja suuret kortit omaavat paljon potentiaalia hyvään lopputulokseen, ei keskiverroista korteista ole juuri mihinkään. Ne eivät tuo hyviä korkeita käsiä tai täytä matalan käden ehtoa – ja silloinkin kun täyttävät, tulee matalaan käteen kasi, tuo matalan käden korteista huonoin. Jos käteen napsahtaa nippu keskivertoja kortteja, eikä niiden pelaamiseen keksi jotain aivan erityisen hyvää syytä, voi ne heittää menemään.

Kukaan tuskin aliarvioi aloituskäsien valitsemisen merkitystä hold’emissa. Hi/lo-peleissä kannattaa säilyttää sama valinnan tärkeyttä kunnioittava asenne ja keskittyä enimmäkseen käsiin, joilla voi kuvitella nappaavansa koko potin. Sekä omaha että 7 card stud hi/lo:ssa on pienten panosten peleissä niin reipas meininki, että aloituskädet järkevästi valitsemalla pääsee lähes väkisin voitolle.

2. Tiukasti ja agressiivisesti, mutta valikoiden
Klassisin pokeriohje on pelata “tiukasti ja agressiivisesti”, eli korotella rohkeasti hyvillä käsillä. Sama pätee useimmien hi/lo:ssakin, mutta agressiivisuuden kanssa kannattaa pelin luonteesta johtuen välillä ottaa vähän rauhallisemmin. Aloituskädet hyvin valikoimalla pääsee kohtuullisen usein tilanteisiin, joissa käytännössä väkisin voittaa potin, tai ainakin sen korkean tai (näin käy varsin usein) matalan puolikkaan. Jos näin käy, ja joku muu korottaa ennen omaa vuoroa, kannattaa pohtia tuoko enemmän rahaa korottaminen vai maksaminen. Korottaminen saattaa karkottaa pois potista passiivise pelaajat, jotka olisivat kyllä yhden betsin maksaneet, mutta eivät kahta. Tarpeeksi suurella pelaajamäärällä pelkkä maksu siis voi johtaa suurempaan voittoon kuin korotus, jonka maksaisi vain yksi tai kaksi pelaajaa.

Joskus taas vastaavasti agressiivinen korottelu on oikea lähestymistapa. 7 card studissa varsinkin voi käydä niin, että useat pelaajat ovat kipanneet ja omassa käpälässä on potin jomman kumman puolikkaan väkisin voittavat laput. Nyt jos tykittää rahaa pottiin agressiivisesti, voi saada jaosta ulos heikon pelaajan, joka olisi showdownissa voittanut potin toisen puolikkaan. Tällöin pääsee itse korjaamaan koko potin, aivan kuten tavoitteena olikin.

3. Pohdi bluffit tarkasti
Edellisen vinkin loppuosasta huolimatta kannattaa useimmiten vältellä puhtaita kikkapelejä, kuten bluffeja. Suurimman osan aikaa esimerkiksi bluffaaminen ei yksinkertaisesti toimi. Kun potissa on kaksi puolikasta, voi bluffilla kyllä saada toisen puolikkaan tavoittelijat ulos, mutta toisen puolikkaan jahtaajat jäävät pottiin.

Selkein esimerkki bluffiongelmista löytyy taas seven card studista. Kuvitellaan, että sinulla on näkyvissä koko joukko suuria kortteja, ilman että sinulla kuitenkaan tosiasiassa on mitään ässähaita kummempaa. Nyt agressiivisella korotuksella potin korkeasta puolikkaasta kiinnostuneet saattavat säikähtää ja foldata. Matalan puolikkaan tavoittelijat tuskin kuitenkaan hätkähtävät, vaan pelaavat loppuun asti. Jos matalan puolikkaan tavoittelijalla on matalan käden lisäksi yhtään mitään (vaikkapa pieni pari), vie tämä potin korkeankin puolikkaan ja bluffista ei jää käteen kuin paha mieli.

Bluffeillekin toki on hetkensä hi/lo-peleissäkin. Nuo hetket oppii tunnistamaan ajan kanssa, joten aluksi kannattaa ottaa asian suhteen varsin rauhallisesti.

4. Älä ole itsepäinen
Tuskin mikään asia aiheuttaa enemmän tappioita pokerissa kuin turha itsepäisyys. Hi/lo:ssa hyvät, kaikenlaista potentiaalia suorastaan tursuavat kortit kouraan odoteltuaan voi käydä niin, että jaon edetessä paljastuu, että toinen potin puolikas karkaa väkisin muualle ja että toisenkin puolikkaan kohtalo on vähintäänkin epävarma. Silkkaa sitkeyttään ei nyt kannata jatkaa tavoiteltavissa yhä olevan puolikkaan metsästystä, vaan tilanne kannattaa arvioida huolella.

Kun toinen puolikas on lipsahtanut muualle, on maksimivoitto enää puolet potissa olevista rahoista. Tuon puolikkaan voittamisen todennäköisyys kannattaa tällaisessa tilanteessa arvioida tarkasti. Joskus on hyvien pottikertoimien myötä oikein jatkaa, joskus lopettaa. Kannattaa opetella jälkimmäisissä tilanteissa myöntämään, että puuhassa ei ole järkeä ja heittää kortit pois. On lähes epätodellista, miten usein tuo näennäisen helppo ja yksinkertainen päätös viskata kortit menemään ei nimen omaan hi/lo-pelaajilta kertakaikkiaan vain onnistu.

Peliä!

Siinä missä hold’emin perusvinkit ja -strategiat kuuluvat nykyisin lähes yleissivistykseen, ei hi/lo-peleistä puhuta juuri lainkaan. Kenties juuri tämä on syy siihen, että niissä pelaajien taitotaso on mitä on – ei kovin huikea. Valitsi sitten “äärimmäisen äksönpelin” omaha hi/lo:n tai “vaikeimman pokeripelin vaikeimman muodon” 7 card stud hi/lo:n niin oikeasti peliä miettimällä tie plusmerkkiseen tulokseen on jopa yllättävän lyhyt. Jo hieman strategioitaan ja aloituskäsiä miettimällä pelien pitäisi kulkea vallan mainioisti.

Olen muuten hieman pohtinut, pitäisikö perustaa näille sivuille erityisesti “ihmepeleihin” (muihin kuin hold’emiin ja perus-omahaan) keskittyvä keskustelupalsta. Uskoisin nimittäin, että jos näihin peleihin isommalla porukalla kehittäisi strategiaa, niin tulos voisi olla todella huikea. Jos idea kiinnostaa, niin heittäkää palautetta.