Hi/lo -pokeri, osa 1: johdanto

Nettipokeri on nostanut hold’emin ohella rahapelien ystävien tietoisuuteen muitakin pokeripelejä. Yksi eniten suosiota kasvattaneista pelimuodoista on hi/lo -pokeri, jossa potti jaetaan parhaan ja huonoimman käden kesken.

Hi, lo ja hi/lo

Pokerissa potti voidaan jakaa monella eri tapaa. Useimmiten pelit ovat high (hi) pelejä, joissa potin voittaa paras (eli korkein) pokerikäsi. Tavallisin mahdollinen esimerkki high-pelistä on kaikille tuttu texas hold’em. High-pelien täydellinen vastakohta ovat lo, eli low, eli lowball-pelit. Niissä potin kahmaisee pelaaja, joka onnistuu hankkimaan mahdollisimman huonon pokerikäden. Esimerkkejä puhtaista lowball-peleistä ovat vaikkapa 2 to 7 triple draw ja Razz. Kun nämä kaksi tapaa jakaa potti yhdistetään, syntyy Hi / Lo -peli, jossa puolet potista annetaan parhaan käden ja toinen puolikas huonoimman käden omistajalle.

Aivan kuten kaikkia muitakin pokerimuotoja, myös hi/lo -pelejä voidaan pelata lukemattomilla eri säännöillä. Pelaajien mielenterveyden säästämiseksi käyttöön on kuitenkin vakiintuneet niin sanotut 8 or better -säännöt, joilla hi/lo-pokeri useimmiten toimii. Näillä säännöillä pelatessa potti lyödään siis jaon lopuksi kahtia, ja toinen puolikas työnnetään parhaan käden omistajalle. Tämän jälkeen katsotaan, onko yhdelläkään pelaajalla huonon käden ehdot täyttävää kättä, ja jos on, saa matalimman käden omistaja loppupuolikkaan potista.

8 or better -säännöillä huonon käden täytyy täyttää seuraavat ehdot:

– matalassa kädessä kaikkien korttien oltava eri numeroa (ei pareja yms.)
– matalassa kädessä ei saa olla kasia suurempia kortteja
– suoria tai värejä ei huomioida
– ässä on matalan käden vertailussa pienin kortti

Jos yhdelläkään pelaajalla ei ole ehdot täyttävää kättä, menee potin toinenkin puolikas parhaan käden omistajalle. Jos yhdeltä tai useammalta pelaajalta löytyy ehdot täyttävä käsi, saa matalimman käden omistaja puolet potista. Huonoimman käden vertailussa voittaa pelaaja, jonka korkein kortti on matalin, eli esimerkiksi 34567 voittaa huonon käden vertailussa käden A2348. Huonoin mahdollinen käsi, eli low-potin varma voittaja on näillä säännöillä A2345. Kun pottia jaetaan, muodostavat pelaajat erikseen käden potin eri puolikkaiden jakamista varten. Samalla pelaajalla voi siis olla sekä jaon paras että huonoin käsi. Tällöin hän voittaa potin molemmat puolikkaat, eli hienosti sanottuna “scoops the pot”.

8 or better -säännöt ovat niin vakiintuneet, että nykyisin hi/lo -pelit lähes automaattisesti käyttävät niitä. Esimerkiksi PokerStarsin tai PartyPokerin hi/lo -pelit käyttävät kyseisiä sääntöjä, vaikka pelkkä “hi/lo” -merkintä ei sitä teoriassa välttämättä merkitsekään.

Muutama esimerkki pottien jakamisesta

Yksi hi / lo -pokerin haasteista on oppia nopeasti seuraamaan sitä, mitkä ovat parhaat ja huonoimmat mahdolliset kädet. Joskus ne ovat sama asia, esimerkiksi A2345 voittaa matalan käden potin taatusti ja usein suorana myös parhaan käden potin.

Tyypillisiä hi/lo pelejä ovat Omaha ja 7 Card Stud. Seuraavassa Omaha hi-lo:sta pari esimerkkiä, joihin on merkitty paras ja huonoin mahdollinen käsi, sekä se, miten potti käytännössä jaettiin. Pikakertauksena Omahaa tuntemattomille, että peli on kuin hold’emia, paitsi että jokaisella on käytössään neljä taskukorttia, ja lopullinen käsi muodostetaan yhdistämällä tasan kaksi taskukorttia ja kolme pöytäkorttia.

Esimerkki 1

Paras mahdollinen käsi: herttaväri
Huonoin mahdollinen käsi: A2345
Mitä tapahtui: Sama pelaaja vei koko potin: high-puolikkaan herttavärillä ja low-puolikkaan A2345:llä.

Esimerkki 2

Paras mahdollinen käsi: värisuora
Huonoin mahdollinen käsi: A2456
Mitä tapahtui: Toinen puolikas täyskädelle 66688, low potti jaettiin kahden A2456:n omistajan kesken.

Esimerkki 3

Paras mahdollinen käsi: neljä akkaa
Huonoin mahdollinen käsi: sääntöjen mukainen huono käsi ei mahdollinen
Mitä tapahtui: Koko potti täyskäden QQQJJ omistajalle. Tylsä esimerkki demonstroi sitä, että huonon käden puolikasta ei läheskään aina jaeta.

Esimerkki 4

Paras mahdollinen käsi: neljä seiskaa
Huonoin mahdollinen käsi: sääntöjen mukainen huono käsi ei mahdollinen
Mitä tapahtui: Koko potti kolmen seiskan onnelliselle omistajalle. Toinen esimerkki siitä, miten huonon käden pottia ei aina jaeta. Koska Omahassa täytyy käyttää kaksi korttia omasta kädestää ja kolme pöydästä, ei esimerkin tilanteesta pysty rakentamaan kättä, jossa on viisi alle kasin kokoista ERI korttia.

Miksi ihmeessä hiloa?

Jo käsiesimerkkejä silmäilemällä on varsin selvää, että hi/lo-pokeri on monimutkaista puuhaa – pelatessa pitäisi kyetä tekemään jatkuvasti oikeita päätöksiä nopeasti ja paineen alla tilanteessa, jossa ei aina tiedä onko voittamassa korkean käden pottia, matalan käden pottia, molempia tai jopa ei kumpaakaan. Miksi ihmeessä hi / lo -peleille kannattaisi sitten uhrata ajatustakaan? Vaivannäköön on kolme pääasiallista syytä: pokerisivistys, treenaaminen ja voitot.

Hyvään pokerisivistykseen kuuluu osata pelata edes auttavasti kaikkia tavallisimpia pokerivariaatioita, kuten hi-lo-pelejä. Toki jokaisella on oma suosikkipelinsä, johon tulee enemmän tai vähemmän erikoistuttua, mutta se ei tarkoita että muut pelit pitäisi tai voisi unohtaa. Todd Brunson toteaa Super System 2:ssa saman asian hieman mahtipontisemmin:”Jos sinulla on minkäänlaisia haluja nousta pokerin huipulle, sinun täytyy oppia kaikki eri pelit, ja aivan erityisesti 8 or better -pelit. Ne ovat lähes aina osa mixed -pelejä (kuten HORSEa, toim. huom.).”

Pelkkä itsensä sivistely ei kaikille riitä. Niinpä on syytä mainita, että hi / lo -pelit voivat toimia myös treenaamisen näkökulmasta. Kyseisissä peleissä sattuu ja tapahtuu niin paljon, että niitä pelatessa aivokapasiteetti on lähes jatkuvasti käytössä maksimiteholla. Reippaan Omaha hi/lo ottelun tuoksinassa voi jo pelkkä eri vetojen seuraaminen tuntua aluksi vähintäänkin haasteelliselta. Kun aikansa pelailee hi-lo-pelejä ja palaa “helpon” hold’emin pariin, voi tuntua kuin miettiessä olisi enemmän aikaa käytössä ja kuin koko peli vaikuttaisi selkeämmältä. En itse ole taatusti ainoa pelaaja, joka on huomannut ajoittaisen hi-lo-pelailun parantavan myös hold’em-taitoja.

Kolmas syy hi/lo-pelimuodon suosimiseen on se kaikista perinteisin: raha. Kyseessä on monimutkainen pelimuoto, minkä takia monet jättävät sen väliin. Mielenkiintoisesti juuri monimutkaisuus kuitenkin takaa sen, että hi/lo -pelejä on turha pelätä: vaikka itse ei pelaisi läheskään täydellisesti, niin eipä kyllä pelaa kukaan muukaan. Tai kuten Patrik Antonius totesi uudessa Poker Magazinessa:”[…] varmin voittopeli on Omaha hi-lo eli eight or better. […] Syy siihen, miksi tämä peli on varmimpia rahantekotapoja, on yksinkertainen. Uskomattoman monet pelaavat sitä osaamatta peliä kunnolla!” Jos pelaajat eivät osaa peliä kunnolla Antoniuksen tasolla (1000$/2000$ limiiteillä), niin eipä ole vaaraa, että samaa peliä pienistä panoksista pelailevatkaan olisivat mitään supertähtiä. Tosiasiassa pienissä- ja mikrolimiiteissä pelitaidoista ei ole yleensä hajuakaan, aivan kuten ei ole muutenkin kinkkisen 7 Card Studin hi/lo-puolellakaan.

Lopuksi

Tämän pienen hi/lo-johdannon jälkeen pitäisi olla selvillä kaksi asiaa, eli miten kyseisest pelit toimivat ja miksi niistä kannattaisi välittää. Artikkelin toisessa osassa tutustutaan hi/lo-pelien strategiaan ja aivan erityisesti niihin oppeihin, jotka pätevät aina kyseisen tyylin peleissä, olipa kyseessä sitten omaha hi-lo, 7 card stud hi-lo tai jokin harvinaisempi pelimuoto.