Hermojen hallinta turnauksissa

Pokeriturnaukset ovat koitoksia, joissa yksikin huono ratkaisu voi täydellisesti pilata kaiken, mikä on tullut saavutettua tuntien hyvällä pelaamisella. Tämän johdosta Nettipokeri.infon turnauksia käsittelevässä artikkelisarjassa tutkaillaan tänään sitä, miten hölmöilyjä voi välttää pitämällä oma päänuppi ja ajatukset kontrollissa.

Polla koetuksella

Turnaukset mittaavat pelaajien henkistä kestokykyä monilla eri tavoilla. Jo pelkkä turnausten pituus laittaa kilpailijat koetukselle: viiden tunnin ankaran pelaamisen jälkeen helppokin tilanne voi tuntua yllättävän vaikealta, kun väsymys ja puutumus nakertavat mieltä. Erityisen paha peikko on kuitenkin turnausten perusluonne: siinä missä käteispelin voi (ja kannattaakin) keskeyttää, kun jokin asia käy hermoille, ei turnauksessa auta kuin pelata katkeraan loppuun asti. Loppu voikin olla aivan erityisen katkera ja pikainen, kun henkinen kantti on mennyt pelitapahtumien seurauksena.

Tällaisia hermoja koettelevia tilanteita tulee turnauksissa vastaan jos jonkinlaisia: bad beatit kuumentavat mieltä, epäonnistuneet siirrot saavat ylivarovaiseksi, loppua kohti kasvavat paineet saavat hölmöilemään, ärsyttävä vastustaja koettelee malttia ja niin edelleen. Onneksi kaikkiin hermojen kestävyyttä puoleen tai toiseen koetteleviin tilanteisiin auttaa sama lääke: näkyvä ajattelu. Hieno termi ei tarkoita mitään sen monimutkaisempaa kuin sitä, että sinun täytyy aina pystyä perustelemaan itsellesi mitä ja miksi olet tekemässä.

Tämä kaikki kuulostaa aika vähäpätöiseltä – ainahan sitä tulee mietittyä mitä tekee. Todellisuudessa kyse on kuitenkin hyvin, hyvin tärkeästä asiasta. Turnauksissa tulee nimittäin todella usein vastaan tilanteita, jotka vievät pelaajien pelin raiteiltaan ilman että he sitä edes itse välttämättä huomaavat. Tällaisten tilanteiden seurauksena monet pelaajat alkavat pelaamaan fiilispohjalta, eivätkä enää tarkasti mieti mitä tekevät. Ja se jos mikä on aina selkeä virhe. Kaksi esimerkkiä:

Tilanne: Bad beat
Rahat ovat menneet keskelle selvässä johtoasemassa. Onnetar on kuitenkin vastustajan puolella, ja stäkistä katoaa enemmistö, kun vastustaja saa osuman kahden outin käteensä.

Ongelma: Ärtyneenä aletaan synkistelemään, että tähän nyt kaatui sitten tämäkin turnaus. Muutamaa kättä myöhemmin turnauksesta tulee lähtö, kun rahat tuli äkkipikaisesti tungettua all-in varsin puolivillaisella kädellä.

Ratkaisu: Bad beatin koettuaan voi itseään onnitella kahdesta syystä. Ensinnäkin bad beatin voi kokea vain hyvän päätöksen tehtyään – rahat ovat menneet keskelle selkeästi parhaalla kädellä, mikä on parasta mitä pokerissa voi tehdä. Toisekseen pelin on täytynyt kulkea hyvin, koska stäkki oli niin tukeva, että bad beatin jälkeenkin on vielä pelissä mukana. Tässä vaiheessa voikin kysyä itseltään, että jatkanko hyvin pelaamista, vai vedänkö kaiken tähän asti tehdyn kovan työn alas vessanpöntöstä alkamalla sekoilla yhden epäonnisen jaon takia.

Jos tällaisissa tilanteissa pystyy näkyvällä ajattelulla pakottamaan itsensä miettimään jokaista siirtoa yhä yhtä huolellisesti, kuin niitä tuli mietittyä ennen bad beatia, paranee turnausmenestys pitkällä tähtäimellä oleellisesti. Tyhmien ja tarpeettomien putoamisten vaihtaminen ankaraan short stack -pelaamiseen nostaa teräshermoisen pelaajan ajoittain vielä hyvillekin rahasijoille.

Tilanne: Epäonnistuneet rosvoukset
Blindit ja antet ovat niin tuhdit, että niiden noukkiminen kannattaa. Ryöstöyritykset ovat kuitenkin menneet jatkuvasti pieleen, eikä mikään tunnu onnistuvan.

Ongelma: Epäonnistuneet rosvousyritykset kolauttavat pelaajan itsevarmuutta ja ajavat tämän kuoreensa. Aggressiivinen pelaaminen vaihtuu epävarmaksi ja passiiviseksi ujosteluksi, blindit ja antet kuihduttavat stäkin hyviä kortteja odotellessa.

Ratkaisu: Kun ryöstöyritykset epäonnistuvat, voi itselleen heittää pari kysymystä, kuten: “Luulenko pääseväni hyville rahasijoille ryöstämättä blindeja?” ja “Miksi homma ei toimi?” Molemmat kysymykset ovat tärkeitä. Ensimmäinen muistuttaa, että ilman taistelutahtoa edessä on vain kurja poistuminen turnauksesta alkupanosten kuihduttaman ministäkin kanssa. Jälkimmäinen pakottaa epämiellyttävään, mutta tarpeelliseen analyysiin: olenko tehnyt jotain väärin, kun ryöstely ei ole onnistunut. Analyysin jälkeen peli jatkuu entistä ankarammalla asenteella, kun mielessä on uusi sotasuunnitelma.

Valitettavan vaikeaa

Hermojen hallitseminen turnauspokerissa on siis periaatteessa hyvin yksinkertaista. Sen sijaan, että annettaisiin pelitapahtumien vaikuttaa alitajuntaan, pohditaan jokainen siirto huolella alusta loppuun asti. Kun perustelee tarkasti itselleen mitä on tekemässä, jää moni todella typerä siirto tekemättä. Kun bad beatin jälkeen on laittamassa all-in, huomaa huolella ajatteleva pelaaja, että “ajattelin tunkea all-in, koska äskeinen jako ottaa pannuun” ei ehkä olekaan sellainen perustelu, jonka varassa rahat kannattaa peliin lyödä.

Näkyvän ajattelun hyödyt ovat siis kiistattomat – kun itselleen perustelee mitä tekee, jäävät virheet tekemättä. Tästä huolimatta sen hyödyntäminen on kuitenkin vaikeaa ja vaatii harjoittelua – monesti vaan on niin paljon helpompaa ja mukavampaa tunkea all-in tai kippailla joka jaossa, kuin epämiellyttävästi alkaa kritisoimaan itseään ja vielä monen tunnin pelaamisen jälkeen pohtia vaivalloisen tarkasti jokaista päätöstä. Sen, miten todella vaikeasta asiasta on kyse, voi havaita vaikka katsomalla Subin PPT:tä: vaikka turnauksessa pelaavat huippuluokan ammattilaiset, nähdään silti joka jaksossa putoamisia, jotka eivät johdu mistään muusta, kuin ajattelemisen unohtamisesta ja huonosta fiilispohjaisesta pelaamisesta, jonka on aiheuttanut turnauksen paineet, muiden pelaajien ilkeämieliset puheet tai milloin mikäkin.

Vaikka se onkin vaikeaa, kannattaa silti ottaa tavaksi miettiä huolella päänsä sisällä kaikki pelisiirrot, joita turnauksissa tekee: Mitä olen tekemässä? Miksi haluan tehdä niin? Onko se oikea siirto? Näin toimimalla jäävät monet sellaiset virheet tekemättä, joihin olisi tullut sorruttua, jos hermojaan ei yrittäisi hallita – ja se jos mikä näkyy pelitilillä.