HellKat-turnaukset pähkinänkuoressa

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Edes pokeria ei kannata aina ottaa kauhean vakavasti, minkä johdosta tässä kurkataan Partyn uusiin HellKat-turnauksiin. Kyseessähän on varmasti pokerin vähiten vakavamielinen pelimuoto: jos no limit Hold’em on pokerin Cadillac, niin Hellkat on sitten romurallia Cadillaceilla.

15 minuutin kohellus

HellKat-turnaukset toimivat aivan kuten normaalit sit’n’got yhtä pientä sääntöä lukuun ottamatta. Tuo sääntö määrittelee turnauksen kestolle aikarajan. Siinä missä tavallinen sittari loppuu, kun yksi pelaaja on haalinut kaikki pelimerkit itselleen, loppuu HellKat, kun ennalta sovittu aika täyttyy. Kun peliaika on täynnä, pelataan kesken oleva jako loppuun, minkä jälkeen turnauksen voittaja on arvatenkin se pelaaja, jolla vimpan jaon jälkeen on eniten pelimerkkejä. Tällä hetkellä kaikki HellKat-turnaukset ovat 15 minuutin pituisia, eikä niitä ole tarjolla kuin 3$ ja 6$ hintaisina. Nämä seikat kun laskee yhteen, on lopputulos turnaus, joka on alusta loppuun aivan hervotonta kohellusta.

Pelikokemuksena HellKatit ovat sitä mitä edellisen kuvauksen perusteella arvata saattaa. Osa pelaajista on jo ennen turnausta niin täpinöissään, että huutelevat chattiboxiin “Let’s gamble!!!!!!!” -tyylisiä heittoja. Kun sittari sitten potkaistaan käyntiin, alkaa show joka saa Prima-verkon extreme turbot näyttämään rauhallisilta ja syvällisiltä pokerimittelöiltä: suurimmassa osassa HellKat-jaoista tuntuu joku olevan all-in tai vähintäänkin floppia on katsomassa reilut puoli pöytää. Turnauksen alkupuolella aivan joka jako ei mene showdowniin asti, mutta loppupuolella asia korjataan, kun tappiolla olevat pelaajat yrittävät epätoivoisesti tuplata millä tahansa korteilla ennen aikarajan täyttymistä.

Alla: Tyypillinen näky HellKatista, ensimmäinen jako ja neljä pelaajaa all-in. Jaon muuten voittaa A7s.

HellKat-strategia

Tämän väliotsikon pitäisi oikeastaan olla varustettu kysymysmerkillä. Meininki turnauksissa on sen verran hulppeaa, että on vähintäänkin epäselvää, voiko niissä millään ilveellä pelata pitkällä tähtäimellä voitollisesti. Osa asiaa pohtineista pelaajista on sitä mieltä, että voitoista on turha edes haaveilla, kun taas hurjimman vastakkaisen mielipiteen edustajat jopa ennakoivat HellKateista kaikista tuottoisinta sittarityyppiä.

No, oli miten oli, on vähintäänkin selvää, että HellKat-turnauksissa joka jaossa on rahaa tarjolla hulppeasti – pelaajia ei todellakaan liika tiukkuus vaivaa. Koska lisäkertoimet ovat maksimaaliset, on turnauksessa 15 minuutin kestosta huolimatta yllättävän hyvin aikaa odotella hyvät taskukortit tai hyvä osuma halvalla nähdystä flopista. Kun sopiva tilaisuus sitten tulee, houkutellaan jollain ilveellä yksi tai useampi muista pelaajista lyömään rahat peliin (ei mikään vaikea toimenpide) ja toivon mukaan korjataan omilla, ylivoimaisilla lapuilla iso potti.

Merkkien kerääminen hyvillä korteilla on olennaista, mutta niin on myös ilmiselvien virheiden välttely turnauksen loppupuolella – useinhan HellKat-turnaus huipentuu viimeiseen jakoon, jossa ratkaistaan yhden tai useamman rahasijan kohtalo. Näissä loppuvaiheissa on hyvä malttaa havaita, milloin on a) pakko laittaa all-in millä tahansa korteilla tai b) on pakko olla tekemättä mitään, vaikka kädessä olisi AA. Kaikki liittyy stäkkien kokoon.

On tietysti sanomattakin selvää, että lopun lähestyessä on rahasijojen ulkopuolelta laitettava all-in millä kahdella kortilla tahansa (tai ehkä se nyt ei niin selvää ole, kun jotkut pelaajat tapaavat kippaillakin). Mukaan lähtevät muut rahasijojen ulkopuolella olevat pelaajat – tai ainakin ne, jotka eivät ole saaneet aivohalvausta ja kipanneet – ja joskus jopa rahasijoilla olijat, jos heillä on huippukortit ja toivovat viimeisessä jaossa nappaavansa koko turnauksen voiton. Koko puuhassa ei tietysti auta kuin tuuri, mutta ainakin all-in tarjoaa mahdollisuuden rahasijoille nousuun – kippaus on luovutus.

Yllä olevaa kuviota vähemmän selvää monille tuntuu olevan, että joskus rahasijaltakin on lykättävä merkit keskelle millä tahansa korteilla. Kuvitellaan vaikkapa, että sankarimme sinnittelee viimeisessä jaossa kolmantena 2500 merkillä. Neljännellä on 1500, viidennellä 1300. Neljäs ja viides laittavat all-in. Myös sankarimme on pakko laittaa all-in. Miksi? Jos neljännen ja viidennen välisen all-inin voittaa neljäntenä oleva, on hänen uusi stäkkinsä 2800 ja sankari putoaa rahasijoilta. Jos all-inin voittaa viidentenä oleva, on hänen uusi stäkkinsä 2600 ja sankari putoaa rahasijoilta. Jos sankaria kiinnostaa raha, on myös hänen siis työnnettävä pelimerkit keskelle. Tällainen tilanne on yleensä helppo huomata, jos huonommilla sijoituksilla olevat pelaajat toimivat ennen omaa päätöstä. Muista positioista tilanteen kehittymisen havaitseminen ja ennakointi on huomattavasti hankalampaa, joten jos viimeisessä joutuu toimimaan varhaisesta positiosta, kannattaa huolella pohtia mitä muut tulevat jaossa tekemään.

Jos viimeisellä kierroksella on kärjessä, on useimmiten parasta olla tekemättä yhtään mitään. Tämänkin luulisi olevan niin ilmiselvä ohje, ettei sitä tarvitsisi kertailla, mutta käytännössä pelissä näkee mitä ihmeellisimpiä siirtoja. Esimerkki tosielämästä: kolme pelaajaa jäljellä, Minä 3500, Vihu-A 4500, Vihu-B 12.000. Jos Vihu-B ei tee jaossa mitään, voittaa hän väkisin. Jostain käsittämättömästä syystä Vihu-B kuitenkin avaa pelin korottamalla 1200 merkillä. Minä perässä tietysti työnnän all-in, sillä olen viimeisenä, eikä tilanteessa ole enää mitään hävittävää. Vihu-A näkee, että menettää toisen sijansa jos minä voitan, ja että toisaalta jos Vihu-B jatkaa käsittämätöntä peliään, on ykkössijakin otettavissa all-in tuuppauksella. Myös A laittaa all-in, B maksaa ja näyttää AKs:n. Se on tietysti hyvä käsi, mutta hyvälläkään kädellä on turha riskeerata varmaa voittoa. Onni potkaisee miellyttävästi Q4 kättäni ja voitan jaon. Lopputulos Minä 10.500, Vihu-B 8500, Vihu-A 1000.

Kahden edellisen kohdan opetus ei ole se, mitä kyseisissä tilanteissa pitää tehdä, sillä oikeat ratkaisut ovat niissä täysin ilmiselviä. Niiden opetus on, että vaikka ratkaisut ovatkin ilmiselviä, niin silti pelaajat tekevät virheitä. Se taas kertoo siitä, että HellKateissa on poikkeuksellisen helppo mokata. Turnaukset ovat aika adrenaliinintäyteisiä koitoksia ja tempaavat helposti mukaansa. Siitä huolimatta viimeisillä kierroksilla kannattaa vetää happea ja pohtia tovi – yhdenkin typerän virheen välttäminen on tuloksen kannalta merkittävä positiivinen päätös.

Otetaan yksinkertaisten päätösten vastapainoksi vielä hieman monimutkaisempi tilanne. Olet turnauksessa toisena. Kolmantena oleva laittaa all-in tilanteessa, jossa et voi enää pudota rahoilta ulos (pelaajia on vain kolme jäljellä, tai rahasijojen ulkopuolella olijat ovat jostain syystä kippailleet). Jos voitat all-inin, voitat koko turnauksen. Jos häviät, jäät kolmanneksi. Kannattaako toinen sija riskeerata? Koska tiedämme että esim. 3$ turnauksen voitosta maksetaan 12$, toisesta sijasta 7,20$ ja kolmannesta sijasta 4,80$, voi tilanteessa tehdä näppäriä laskutoimituksia. Niiden ehkä hieman yllättävä tulos on, että tässäkin tilanteessa kannattaa maksaa melkein millä tahansa korteilla. Pitkällä tähtäimellä tilanteessa riittää, jos voitat 1/3 jaoista*. Kun oletettavissa on, että vastustaja lataa all-in millä tahansa, niin kolmasosan voittamiseen noista jaoista riittää niin ikään melkein mitkä kortit tahansa.

(*Jos voitat 1/3 jaoista ja häviät 2/3, on tässä tilanteessa tulos pitkällä tähtäimellä = 0,33 * 12$ + 0,67 * 4,80$ = n. 7,2$, eli täsmälleen sama jos kippaisit. Vähänkin parempi voittoprosentti on pitkällä tähtäimellä voitollinen.)

Noin yleissääntönä HellKatien kahinoissa kannattaa kiinnittää huomiota stäkkeihin. Korteilla ei lopun lähestyessä ole useinkaan juuri mitään väliä, vaan pelikerkkikasojen koot ratkaisevat: Missä isot stäkit ovat? Kenellä on paljon/vähän voitettavaa/hävittävää? Ketkä tulevat laittamaan all-in kaikilla korteilla? Mikä on oma tilanne suhteessa rahasijoihin? Ja niin edelleen. Iso kysymys tietysti kuuluu, riittääkö kaikki tämä taktikointi ja muut omat strategiat tekemään HellKateista potentiaalisen tulonlähteen. Sitä ei taida kukaan vielä tietää.

Lopuksi

HellKatit eivät ole perinteisessä mielessä hyviä pokeriturnauksia. Ne ovat lähes täysin älyvapaita koitoksia, joissa uhkapelihenkiset pelaajat tyrkkivät silmät kiiluen pelimerkkipinkkoja kohti pöydän keskustaa. Näihin Party Pokerin pelle hermannien kehittelemiin uutuusturnauksiin kannattaakin suhtautua lähinnä huumorilla ja pelata niitä vaikkapa kun tuntee tilttaavansa – all-in siirtely muiden samanhenkisten seurassa on hyvää pikaterapiaa ja tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin all-in siirtely käteispöydässä.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.