Doyle Brunson – pokerin kummisetä

Tänään Nettipokeri.infon aiheena on itse pokerin kummisetä Doyle Brunson. Esittelyssä on siis pokerin kautta aikojen menestyksekkäin pelaaja, joka on puhdistanut vastustajiensa taskut niin turnauksissa kuin rahapeleissäkin. Huikeat kymmenen WSOP-ranneketta voittaneen Brunsonin elämä ei ole aina ollut helppoa – matka Texasin väkivaltaisiksikin yltyneistä pikkupeleistä Vegasin loisteeseen on ollut pitkä mutta palkitseva.

Pikkukaupungin poika valloittaa pokerimaailman

Doyle Brunson syntyi 1933 Texasissa Yhdysvalloissa ja vietti nuoruutensa perheensä kanssa Longworthin pikkukaupungissa. Kouluaikoinaan Doyle oli kova urheilija ja saikin lukion päätteeksi paikan yliopistosta koripallostipendin turvin. Lukion jälkeisenä kesänä Doylen mielessä pyörivät haaveet ammattilaiskoripalloilijan urasta, mutta kaikki muuttui, kun hän joutui kesätyöpaikassaan onnettomuuteen. Kipsilevytehtaalla töissä olleen Brunsonin jalka katkesi kahdesta kohtaa, kun se jäi tylysti tonnin painoisen paperilastin alle. Komplikaatioiden takia jalka pysyi kipsissä peräti kaksi vuotta, ja Doyle sai heittää hyvästit haaveille ammattilaisurheilusta.

Poikkeuksellisen vahvan kipailuvietin riivaama Doyle ei antanut onnettomuuden masentaa itseään. Itsesäälin vajoamisen sijaan hän alkoi kanavoida urheilusta yli jäänyttä tarmoaan opiskelun ohella high schoolissa oppimansa korttipelin, pokerin, pelaamiseen. Yliopistossa peli sujuikin jo niin hyvin, että eri collegeissa pelejä käyntiin viritellyt Brunson saattoi rahoittaa niillä opintonsa aina maisterin tutkintoon saakka. Yliopistosta valmistuttuaan Doyle ei orastavasta menestyksestä huolimatta kuitenkaan vielä kuvitellut alkavansa pokeriammattilaiseksi. Kortin lyömisen sijaan Brunson valitsi erilaisista odotettua heikommista työtarjouksista konttorikonekauppiaan paikan – duunin, josta luvassa olisi kohtuulliset tulot. Ensimmäinen työpäivä ei kuitenkaan mennyt odotusten mukaan, kun nihkeästi aloittelevaan kauppamieheen suhtautuneiden asiakkaiden masentama Brunson päätyikin business-neuvotteluiden sijaan pokeripöytään. Yhdessä kolmen tunnin pelissä voittoja tuli kuukauden palkan verran, joten kaupparatsun ura vaihtui nopeasti ammattimaisen uhkapelaajan epävarmaan elantoon.

Kun Brunson aloitti uransa ammattilaisena, ei pokerin nykyisestä glamourista ollut vielä nähtävissä häivähdystäkään: peli oli enemmän tai vähemmän laiton ja pelipaikat sen mukaisia. Suuri osa Texasia ristiin rastiin matkanneen Brunsonin varhaisista peleistä pelattiin Texasissa sijaitsevan Fort Worthin kaupungin tuolloin legendaarisella Exchange Avenue -kadulla. Katu ei suinkaan ollut legendaarinen pokerinpeluupaikkojensa takia, vaan siksi, että se oli yksi vaarallisimmata paikoista koko Yhdysvalloissa. Aina railakkaalla Exchange Avenuella pelatessaan Brunson pääsi silminnäkijäksi mm. viiteen murhaan, joista pahimmassa “läheltä piti” tapauksessa naapuripöydässä pelannut pelaaja sai luodin päähänsä. Exchange Avenuen peleissä tuli myös Brunsonin tausta keskipitkien matkojen juoksijana tarpeeseen – voitokkaista peleistä palaavien pokeriammattilaisten ryöstöyritykset kun eivät olleet harvinaisia. Erityisen hyvin menestyneen Brunsonin rahatkin vietiin kaikkiaan neljä kertaa, kolme kertaa aseella ja kerran veitsellä uhaten. Exchange Avenuen villejä vuosia Brunson on myöhemmin kommentoinut sanomalla, että siihen mennessä kun täytti 40-vuotta, olivat “kaikki muut paitsi minä ja yksi toinen kaveri joko kuolleita tai vankilassa”. Exchange Avenuen lisäksi Doyle pelasi missä vain pelit saatiin pystyyn. Yhdessä Amarillo Slimin ja erään toisen ammattilaisen kanssa hän matkasi ympäri eteläisiä Yhdysvaltoja pelaten rahasta aivan mitä tahansa – useimmiten pokeria, mutta muutkin pelit kelpasivat.

Sinnikäs Brunson kesti kaikki ammattipelaajan uran koettelemukset, meni naimisiin, toipui vakavasta syövästä joka oli viedä hänen henkensä ja pinnisteli jatkuvasti yhä ylöspäin peleissä. Lopulta seinä kuitenkin tuli vastaan – lainsäädäntö tiukkeni entisestään, eikä Texasista muutenkaan tahtonut löytyä vastustajia, jotka olisivat halunneet pelata liian hyvän Brunsonin kanssa. Pokeri oli kuitenkin onneksi syrjäyttänyt muut taitopelit Las Vegasissa 60-luvun lopulla, joten Brunson saattoi kääntää stetsoninsa kohti Nevadan ihmemaata vuonna 1973. Hieman vastentahtoisesti tehty muutto Las Vegasiin osoittautui nopeasti loistavaksi siirroksi, kun 24h auki olevassa rahapeliparatiisissa pelit olivat rahakkaampia ja osin helpompia kuin kuunaan Brunsonin aiemmalla uralla. Lopun voidaankin sanoa olevan pokerihistoriaa – Brunsonista tuli yksi Vegasin ikoneista, joka löytyy aina kaupungin suurimmista käteispeleistä, eikä edes 73 vuoden kunnioitettava ikä ole Brunsonia hidastanut. Jos miehen haluaa haastaa, ei tarvitse kuin suunnata kohti Bellagio-kasinoa ja ottaa mukaan 500.000$ – paikka pöydästä pokerin legendan kanssa kyllä järjestyy.

Kilpailuvietti menestyksen takeena

Yksi Brunsonin muista pelaajista erottavista piirteistä on, että hän on aina todella, todella halunnut menestyä. Doyle ei ole ikinä juuri arkaillut sanoa, että hän ihan oikeasti haluaa olla rikas ja kuuluisa. Valtaisasta menstyksenhalusta (josta hän itse kiittää urheilutaustaansa) huolimatta Brunson on kuitenkin yksi pidetyimmistä pokeriammattilaisista. Vaikka onkin todennäköisesti parhaiten menestynyt pelaaja koskaan, ei Doyle ole antanut maineen kihahtaa päähänsä. Mukavana miehenä pysyminen on stetsonin noston arvoinen suoritus, kun kyse on sentään pelistä, jossa menestykseen jo lähtökohtaisesti vaaditaan iso ego.

Hyvän esimerkin Brunsonin kiivaasta kilpailuvietistä (ja siinä sivussa ammattimaisen uhkapelaajan mielenliikkeistä) saa pienestä golf-tarinasta:
90-luvun lopulla Doyle oli jo vanha mies, joka erinäisten terveysongelmien takia ei enää juuri pelannut golfia. Doylen kaveri Mike Sexton sai kuitenkin houkuteltua hänet takaisin griineille, kun luvassa oli leppoisaa ja enimmäkseen leikkimielistä pelailua pokerimestareiden pienessä turnauksessa. Pelaajat olivat etukäteen sopineet, että muita pelaajia vanhempi Doyle saisi tasoitukseksi aloittaa reiät naisten tiiauspaikoilta, jotka ovat normaaleja aloituspaikkoja lähempänä reikää. Heti yksityiskohdista sovittuaan Doyle ryntäsi salaa harjoittelemaan. Viikon kestänyt ankara harjoitusleiri toikin tulosta – Mike Sextonin ja Doyle Brunsonin muodostama parivaljakko päihitti paljon nuorempien Huck Seedin ja Howard Ledererin joukkueen ja kuittasi poikain nenän edestä 336.000$ voitot.

Pokerin kummisedän saavutukset

Doyle Brunson on lyhyesti sanottuna voittanut pokerissa kaiken mahdollisen. Turnausten puolelta Brunsonin uran komeimmat saavutukset ovat yhteensä kymmenen WSOP-voittoa, joista kaksi ovat päätapahtumista peräkkäisiltä vuosilta 1976 ja 1977. Vaikka Brunsonia usein tituleerataankin no limit hold’emin erikoismieheksi, on hän kerännyt mestaruuksia myös sellaisissa peleissä kuin 2-7 triple draw, seven card stud (normaali ja hi/lo), Razz ja HORSE. WSOP-voittojen lisäksi, joista viimeisin on vuodelta 2005, Brunson on voittanut myös yhden WPT-turnauksen ja loputtoman listan pienempiä koitoksia.

Turnausmenestyksen ohella Brunson on myös erinomainen käteispelaaja, jonka pisin voittoputki on miehen omien sanojen mukaan peräti 54 pelikerran mittainen. Korkeasta iästä huolimatta käteispeli sujuu yhä vähintäänkin mallikkaasti, mm. tuoreissa High Stakes Pokerin jaksoissa Brunson pyöritti WSOP:n viime vuonna voittanutta Jamie Goldia aivan miten tahtoi. Brunsonin käteispelistä voittamien rahojen suuruudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta kyse on miljoonista.

Pelaamalla saavutettua menestystä kunnioitettavampaa on hänen maineensa. Doyle Brunson – Pokerin kummisetä on miehestä usein käytetty komea titteli. Ainutlaatuisen tittelin hän on saanut loputtomasta työstään pokerin eteen. Sen lisäksi, että on toiminut pelin sanansaattajana, julkaisi hän yhdessä pelitovereidensa kanssa Super System -kirjan 1970-luvun lopulla. Kyseessä oli aikanaan todella mullistava pokerikirja, jonka jälkeen pokeri ei ollut entisellään. Kirjan 2004 julkaistu jatko-osa, Super System 2, on edeltäjänsä tavoin kokoelma Brunsonin ja muiden ammattipelaajien kirjoittamia hyvälaatuisia pokeriartikkeleita, jotka käsittelevät hold’emin ohella lukuisia eri pelejä.

Kymppi-kakkonen

Pokerin kummisedän tittelin lisäksi toinen Brunsonin erikoisista saavutuksista on se, että hänen mukaansa on nimetty pokerikäsi. Pelaajalla sanotaan olevan doyle brunson, kun hädellä on kädessään kymppi ja kakkonen. Kyseinen käsi on nimetty Brunsonin mukaan siksi, että hän voitti kyseisillä lapuilla sekä 1976 että 1977 maailmanmestaruuksiensa viimeiset jaot.

1976 viimeinen jako meni seuraavasti:
Brunson T2s
J. Alto AJ
Alto korottaa, Doyle maksaa. Floppi on AJT, jossa herttojen välissä on patajätkä. Altolla on kädessään herttajätkä, Brunsonilla kaksi korttia pataa. Alto korottaa kahdella parillaan ja Doyle laittaa all-in pohjaparillaan. Alto maksaa voitonvarmana vain nähdäkseen todella kivuliaan ohivedon: turn 2, river T. Doyle voittaa onnekkaalla täyskädellä.

1977 jako puolestaan sujui seuraavasti:
Brunson T2
Berland 85
Berland maksaa, Brunson sököttää ja floppi tuo pöytään erittäin mielenkiintoisen sateenkaaren T85 – Doyle floppaa kärkiparin, Berland kaksi paria. Molemmat pelaajat sököttävät. Turnilta pöytään osuu kakkonen. Doylella on nyt paremmat kaksi paria kuin Berlandilla, joka laittaa all-in vastauksena Doylen korotukseen. Viimeinen kortti on T, joten täyskäsi on jälleen valmis.

Kahden peräkkäisen WSOP:n päätapahtuman voitto on jo todella epätodennäköistä, mutta molempien turnauksien voittaminen samalla kädellä on kyllä jo niin tähtitieteellisen epätodennäköistä, että T2-pokerikäsi on syystäkin nimetty Doyle Brunsonin mukaan.

Lopuksi

Doyle Brunson on itse uraansa enemmän kuin tyytyväinen – vuosikymmenet epätodellisia seikkailuja maailman suurimpien rahapelien maassa onkin varmasti yksi viihdyttävimmistä tavoista elää elämänsä. Vuosikymmenien kokemuksellaan Doylen on helppo jakaa ohjeita aloitteleville pelaajille, mihin palataan maanantaina. Tuolloin tutustutaan siihen, millaisessa mielentilassa voittavaa pokeria Pokerin Kummisedän mielestä pelataan.