Donkkaaminen hold’emissa

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Flopin jälkeen niin live- kuin nettipokerissakin on tapana sököttää vuoroon se pelaaja, joka panosti viimeisenä ennen floppia. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan pakota jaosta toiseen pelaamaan juuri näin. Peliä voikin piristää kokeilemalla välillä alle lyömistä.

Harvoin nähty donk bet

Hold’emissa on usein tapana sököttää vuoro sille pelaajalle, joka viimeksi on panostanut. Jos vaikkapa A on panostanut ennen floppia ja B on maksanut blindista, alkaa flopin jälkeinen panostuskierros useimmiten B:n checkauksella.

Vaikka tämä onkin B:n osalta yleisin tapa pelata, ei mikään varsinaisesti pakota toimimaan juuri näin. Vaikka aloite onkin A:lla, voi B halutessaan lyödä alle. Englanninkielinen termi tällaiselle alle lyömiselle ennen edellisen kierroksen panostajan vuoroa on donk bet – suomeksi siis rennosti donkata.

Vaikka donkkaaminen ei aivan olemattoman harvinainen siirto olekaan, on se silti pokerin pelitaktiikoiden harvinaisimmasta päästä. Seuraavassa joitain donkkaamisen hyviä ja huonoja puolia, joita pohtimalla voi ruuvailla oman donkkaustiheyden jengoilleen.

Donkkaamisen hyvät puolet

Edellisellä viikolla arvostellussa Every Hand Revealed -kirjassa Gus Hansen tunnustautuu suureksi donkkaamisen ja alle lyömisen ystäväksi. Siirron edut Hansen summaa näin:

Alle lyöminen antaa minulle mahdollisuuden voittaa potti heti. Se myös pakottaa vastustajani reagoimaan, mikä antaa minulle paremman kuvan siitä missä he menevät, kuin jos olisin antanut heidän aloittaa panostamisen.

Hansen pitää siis donkin etuina sitä, että vaikka niin ei pottia voittaisikaan, pakottaa panostaminen vastustajan paljastamaan jotain tämän kädestä. Ja tuon tiedon avulla jaon seuraavien vaiheiden pelaaminen voi olla helpompaa.

Potin välitön voittaminen on tietysti mukavaa. Tällainen donkkaamisen tuoma mahdollisuus kannattaa muistaa erityisesti, jos esim. pre-flop panostajalla on tapana avata myöhäisestä positiosta hyvin laajalla kirjolla käsiä. Koska tällaisella vastustajalla ei suurimman osan aikaa ole paria, ja koska floppi menee parittomilta käsiltä ison osan ajasta ohi, voi hänet sopivalla donkilla saada luopumaan jaosta.

Vastaavasti jos floppi näyttää siltä, että siihen on hyvin vaikea osua kovaa, voi donkilla saada vastustajat foldaamaan. Tällaisia floppeja ovat esim. parilliset flopit tyyliin J33. Kun floppiin on vaikea osua ja se vielä näyttää varsin vaaralliselta, voittaa jaon usein se, joka ensimmäisenä uskaltaa panostaa.

Edellä kuvatuissa ja muissa tilanteissa voisi myös hakea vaikkapa check-raisea. Donkin etu siihen verrattuna on halvempi hinta. Ja jos vastustaja maksaa (mikä voi olla toivottua tai sitten ei), pitää donkki check-raiseen verrattuna potin pienempänä. Se voi olla merkittäväkin etu, sillä ison potin rakentaminen huonosta positiosta ei välttämättä kuulosta kovin houkuttelevalta idealta.

Lisäetuna tietynlaiset, sopivan tiukat ja passiiviset vastustajat eivät korota alle lyöntiä edes kärkiparilla. Tällaista vastustajaa vastaan donkkaamalla voi siis paitsi toivoa suoraa voittoa, myös itse määritellä seuraavan kortin hinnan, mikä jälleen auttaa potin koon sääntelyssä.

Eduista mainittakoon vielä se, että joskus donkkaamalla voittaa enemmän kuin muilla taktiikoilla. Kun mahtikädellä (setit yms) lyö alle, tekee sopivasti aiemmissa jaoissa lämmennyt vastustaja herkästi megavirheen ja tunkee kaikki merkit keskelle.

Donkkaamisen huonot puolet

Kuten sanottua, donkkaaminen on suhteellisen harvinainen siirto – pokerissa voi pärjätä erinomaisesti donkkaamatta juuri koskaan. Harvinaisuus johtuu siitä, että hyvien puolien lisäksi donkkaaminen tarjoaa myös monia mahdollisuuksia tehdä virheitä ja joutua pulaan.

Ensimmäinen ongelma on, että donkkaamisella saatavat (joskus aika erikoisetkin) reaktiot irtoavat vain ajattelevilta vastustajilta. Jos donkkaamalla aikoo esimerkiksi bluffata, täytyy edelleen muistaa se ikuinen totuus, että bluffata täytyy vain foldaamaan kykeneväisiä vastustajia. Flopilta aloitettu ja riverille asti jatkettu, väärin ajoitettu “lyön ja se foldaa” -muuvi tulee hyvin kalliiksi.

Kuten aina pokerissa, myös donkatessa pitäisi aina ajatella yhtä askelta pidemmälle. Jos vaikkapa puolivahvalla, keskiparin tyylisellä kädellä aikoo donkata aggressiivista vastustajaa vastaan, täytyy olla selvä kuva miten jaossa aikoo jatka. Muussa tapauksessa olo on äkkiä aika orpo, kun vastustaja laittaa lisää tulta pesään paremmasta positiosta.

Aggressiivisia vastustajia vastaan donkkaaminen on muutenkin ongelmallista. Jos tällainen vihulainen haistelee, että et löisi alle erinomaisella kädellä, painaa tämä lisää merkkejä peliin armotta. Siinä voikin sormi sujahtaa suuhun – jaon jatkaminen huonossa positiossa armottomasti hyökkäävää vastustajaa vastaan ei välttämättä vaikuta kauhean innostavalta.

Tällaista aggressiivista vastustajaa vastaan donkkaamisen edut pienenevät, koska on vaikea sanoa, että innostuiko tämä korottamaan koska a) löit alle, mistä vastustaja arvioi sinulla olevan korkeintaan kohtuullisen käden vai b) koska tällä on oikeasti korottamisen arvoinen käsi.

Tämä johtaa silloin tällöin hilpeisiin tilanteisiin juuri yllä mainittujan J33 -tyylisten floppien jälkeen. Jos tähän panostaa, hyökkäävä vastustaja voi arvioida sen (oikein) bluffiksi ja korottaa lisää. Oikea vastaus tähän olisi tietysti korottaa itse lisää, jos tilanteen arvioi menneen juuri näin. Ongelmaksi muodostuu, että jos vastustajalla on kuin onkin pelikäsi tähän floppiin, muuttuu nokkela donkkirahastus tuhdiksi tappioksi.

Tällaisten selkeiden huonojen puolien lisäksi donkkaamisessa on myös hieman erikoisempi huono puoli: sillä voi tulla estettyä vastustajaa tekemästä virhettä. Niin houkutteleva siirto kuin jatkolyönti onkin, on väärin lyödä se liian usein. Jos joku vastustajista jatkolyö liian usein, ei tätä siis pitäisi donkkaamalla estää tekemästä virhettään. (Teoreettisessa tilanteessa, jossa joku jatkolyö aina, olisi oikea taktiikka sököttää aina ennen tämän vuoroa. Tämä on pienellä miettimisellä selvää, tarkat perustelut ja paljon lisää aiheesta kertoo myös Mathematics of Pokerista).

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan donkkaaminen on hyvin mielenkiintoinen siirto, jota ei kannata automaattisesti hylätä – ei ole ollenkaan pahitteeksi pitää arsenaalissa muutamaa harvinaista, mutta oikein käytettynä tehokasta ja yllättävää peliliikettä.

Jos tämän mainospuheen jälkeen otat donkkaamisen ohjelmistoosi, niin sen mahdollisesti mukanaan tuomia kiperiä tilanteita voi helpottaa paitsi järjen käytöllä, myös seuraavilla toimenpiteillä:

• Merkitse muistiin, miten vastustajat reagoivat donkkiin. Vaikka imagolla onkin väliä, kannattaa merkitä miten vastustaja reagoi donkkeihin ylipäätään, ei vain omiin. Tämä nopeuttaa tiedon keräämistä ja voi paljastaa mielenkiintoisia kuvioita.
• Kuten mikä tahansa siirto, myös donkkaaminen täytyy pystyä tekemään käsivalikoimalla, jossa on sopivassa suhteessa mukana erivahvuisia yhdistelmiä. Jos donkkailemaan alkaa, täytyy siis ajoittain donkata muullakin kuin ilmalla / vedolla / semi-hyvällä kädellä / millä nyt sitten enimmäkseen donkkaileekaan. Sopiva sekoitus näyttää voimansa viimeistään siinä vaiheessa, kun vastustajaa korottaa reippaasti koska “eihän se donkkaisi hyvällä kädellä”.

Hauskaa donkkailua.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.