Check-raise -manööveri limiittipeleissä

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Limiittipelien tuttu, outo ominaispiirre on, että niissä potti voi kasvaa hyvin suureksi suhteessa käytettyihin panoksiin. Nettipokeri.infon edellisessä strategia-artikkelissa ihmeteltiin mitä seurauksia potin ja panoksen suhteellisella koolla on riverillä pelaamisessa. Tällä kertaa kelataan jakoa hieman taaksepäin ja katsotaan mitä vaikutuksia suurella potilla on flopinjälkeiseen pelaamiseen.

Kun floppi osuu

Optimitilanne flopin jälkeen olisi, että kädessä olisi teräksenvahva käsi. Tällöin pelaaminen on helppoa – sen kuin vain korottaa ja toivoo muiden maksavan ja slouvatakin voi jos uskoo sen tuovan isommat tienestit. Huomattavasti useammin flopin osuessa kädessä ei kuitenkaan ole mitään megalappuja, vaan jokin perushyvä yhdistelmä, joka todennäköisesti on juuri nyt johdossa, mutta josta on mahdollista vetää ohi – malliesimerkki tällaisesta kädestä on vaikkapa kärkipari hyvällä kikkerillä.

Tällaisella kädellä toiveissa olisi korottamalla saada muut luovuttamaan tai vähintäänkin maksamaan pottikerrointen vastaisesti, jolloin he tekevät virheen, joka satunnaisista ohivedoista huolimatta näkyy pitkällä tähtäimellä oman pelitilin pulskistumisena. Jos limiittipelissä potti on ennen floppia kasvanut kovin suureksi, pelkkä “floppasin kärkiparin, heitän lantin pottiin” -korottaminen ei kuitenkaan välttämättä saavuta toivottua tulosta. Tällöin tarvitaan apuun vähän jykevämpää asetta, kuten check-raise -korotusta.

Check-raisella pellekäsien kimppuun

Jos limiittipelissä vaikkapa viidestä pelaajasta yksi korottaa ja muut maksavat, potissa on flopin jälkeen kymmenen pientä betsiä. Jos tässä tilanteessa varhaisessa positiossa istuva, kärkiparin flopannut sankarimme korottaa, saa ensimmäinen maksamista harkitseva vastustaja pottikertoimekseen 11:1, tämän maksaessa seuraava 12:1 ja niin edelleen. Nämä pottikertoimet ovat niin suuret, että niiden valossa on perusteltua katsoa seuraava kortti hyvinkin heikoilla käsillä. Flopinjälkeinen korotus ei siis limiittipelissä aiheuta vastustajille toivottua “foldaa tai mokaa” -tilannetta, jos potti on reippaammanpuoleinen.

Tällaisissa tilanteissa astuu kuvioihin check-raise -hyökkäys, jonka avulla keplotellaan osa vastustajista valitsemaan joko luovutus tai yhtä betsiä suuremman korotuksen maksaminen kerralla. Puuha toimii pääpiirteissään siten, että oman käden osuttua sillä ei korotetakaan, vaan sökötetään. Toiveissa on, että joku myöhemmin vuorossa olevista pelaajista korottaa, jolloin omalla vuorolla lyödäänkin lisää rahaa pottiin. Nyt alkuperäisen korotuksen ja oman korotuksen välissä istuskelevat pelaajat ovat pulassa.

Oletetaan vaikkapa että tilanne on sama kuin ensimmäisessä esimerkissä: flopin jälkeen potissa on kymmenen pientä betsiä. Sökötät varhaisesta positiosta ja muidenkin sököteltyä buttoni laittaa rahaa peliin aivan kuten toivoitkin. Omalla vuorollasi korotat. Nyt pelissä on yhteensä 13 pientä betsiä, mutta sinun ja buttonin välissä istuvat joutuvat maksamaan kaksi betsiä kerralla pysyäkseen pelissä. Heistä ensimmäiselle tarjolla on siis pottikerroin 13:2 eli 6,5:1, mikä on oleellisesti heikompi kuin suoralla korotuksella samassa tilanteessa tarjottu 11:1.

Pottikertoimen pienentyminen 11:1 luvuista tasolle 6,5:1 aiheuttaa sen, että pelaajat, jotka olisivat aiemmassa tilanteessa voineet perustellusti maksaa suoran väliinvedolla (neljä outtia) tai vaikkapa keskiparilla (useimmiten viisi outtia), eivät enää voi maksaa tekemättä virhettä. Päättivät heikon käden omaavat pelaajat tehdä nyt mitä tahansa, on heidän ratkaisunsa väkisinkin oman pelin kannalta myönteinen. Joko he maksavat pottikertoimien vastaisesti, mikä hyödyttää omaa peliä pitkällä tähtäimellä, tai he kippaavat, jolloin potin voitto on taas hieman helpompaa. Koska check-raise on niin pelottavalta vaikuttava siirto, sillä ei ole käytännössä kovinkaan harvinaista päätyä heads up -tilanteeseen alkuperäisen korottajan kanssa.

Ongelmat

Check-raise ei tietenkään ole pelkkää auvoa ja auringonvaloa, vaan siinäkin on ongelmansa. Suurin ongelma on luonnollisesti se, että siirto ei voi onnistua, jos kukaan muu ei korota. Jos oman sököttelyn jälkeen kaikki muutkin mukana klikkaavat innokkaana checkiä, tulos on, että pöytään lötkähtää turnikortti ilman että kenenkään piti maksaa sen näkemisestä penniäkään. Ilmaisen kortin näkee mielellään tietyissä tilanteissa, mutta todennäköisellä johtokädellä sen antaminen on erittäin epämiellyttävää – kaikista epätodennäköisimmällä voittokädelläkin pelannut sai nyt ilmaisen mahdollisuuden nousta potin voittajaksi.

Jotta ilmaista korttia ei tulisi annettua, täytyy olla varma siitä, että joku muista pelaajista korottaa ja vieläpä että tämä joku muu ei ole ensimmäinen oman paikan vasemmalla puolella mukana oleva pelaaja (tällöin check-raisesta ei ole toivottua iloa, kun kukaan ei joudu maksamaan kahta betsiä kerralla). Joskus hyvin pienten limiittien peli voi jopa olla niin kertakaikkisen passiivista, että check-raise ei kertakaikkiaan ole mahdollinen siirto. Onnistumistodennäköisyyksien arvioinnissa auttaa pelaajatuntemuksen lisäksi sen muistaminen, että todennäköisin flopinjälkeinen korottaja on se pelaaja, joka korotti ennen floppiakin.

Jatko-opiskelua

Tämä oli nopea pintaraapaisu check-raisen ihmeelliseen maailmaan. Siirron syvempi opiskelu kannattaa, sillä se ei ole ainoastaan mainio peliliike, vaan sen pohdiskelu todella auttaa ymmärtämään sen, mitä sillä aina toistellulla “tiukalla ja agressiivisella” pokerilla oikein tarkoitetaan. Lisää aiheesta löytyy kaikista pätevistä limiitti hold’emia käsittelevistä kirjoista, kuten Lee Jonesin Winning Low Limit Hold’emista ja Sklanskyn & kumppaneiden Small Stakes Hold’emista, jonka tuore suomennos arvostellaan näillä sivuilla heti maanantaina.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.