Arvostelu: The Psychology of Poker

Tänään arvosteltavalla The Psychology of Poker -kirjalla on harvinaisen kutkuttava nimi – kukapa ei haluaisi ymmärtää, mitä oman ja vastustajan pään sisällä tapahtuu, tai pelata täydellisesti “miestä eikä korttia”, kuten telkkarin pokeriohjelmissa usein toistellaan. Onko kirja kuitenkaan uteliaisuutta herättävän nimensä veroinen, se selviää tässä Nettipokeri.infon arvostelussa.

Sisältö

Psychology of Poker jakautuu karkeasti kahteen osaan. Ensimmäisessä esitellään yleisiä ajatuksia pokerin pelaamisesta ja mietitään niitä (enimmäkseen psykologisia) taitoja ja toimintatapoja, joita menestyvä pokeri vaatii. Toisessa, leijonan osan kirjan sivuista haukkaavassa osiossa käydään läpi eri pelaajatyypit. Kukin pelaajatyyppi käydään läpi siten, että ensin opetellaan tunnistamaan tämän pelaajatyypin edustajat, sitten jaetaan ohjeita kyseistä pelaajatyyppiä vastaan pelaamisesta ja lopuksi Schoonmaker vielä valottaa sitä, mitä kannattaa tehdä, jos itse kuuluu kyseiseen pelaajatyyppiin.

Kirjan aloittavat siis yleiset pohdiskelut pokerissa menestymisestä. Näissä mietelmissä Schoonmaker ensin erottelee sen, mikä erottaa pokerin huiput taidoiltaan ja käytökseltään tavallisista pelaajista. Tämän jälkeen kirja opastaa lukijaa tutkailemaan omia taitoja ja motivaatioita. Tässä, ja muuallakin kirjassa Schoonmakerin ajatus on, että kun a) tietää miksi menestyjät menestyvät ja b) tietää millainen itse on, niin nämä kaksi tietoa yhdistämällä voi muuttaa omaa toimintaan siihen suuntaan, että oma käytös ja pelityyli muistuttaa enemmän menestyjien käytöstä ja pelityyliä.

Yleisiä pohdiskeluja seuraa laaja osio, jossa tutkaillaan erilaisia pelaajatyyppejä. Pelaajien jaottelu on se tuttu, jossa pelaajat erotellaan neljään eri ryhmään heidän aggressiivisuutensa / passiivisuutensa ja löysyytensä / tiukkuutensa mukaan. Luvun aluksi lukija ohjastetaan itse sijoittamaan itsensä tiettyyn ryhmään, minkä jälkeen kaikki pelaajatyypit käydään läpi. Kustakin pelaajatyypistä (löysä ja aggressiivinen maniac, tiukka ja aggressiivinen menestyjä, löysä ja passiivinen häviäjä, tiukka ja passiivinen rock) käydään läpi keskeisiä seikkoja, kuten miten tämän pelaajatyypin pelaajat tunnistaa, miten heitä vastaan pelataan ja miten omaa peliä kannattaa muuttaa, jos itse kuuluu tähän ryhmään.

Pelaajatyyppien läpikäymistä värittävät vahvasti Schoonmakerin taustaoletukset pokerin pelaamisesta. Nämä taustaoletukset voi tiivistää seuraavasti:
1A) Pelaajat pelaavat luonnettaan kuvastavalla tavalla – jännitystä janoavat, rohkeat pelaajat ovat maniaceja, ujot ja epäitsevarmat löysiä ja passiivisia, varovaiset rockeja ja niin edelleen.
1B) Tiukka ja aggressiivinen pelityyli on poikkeus edelliseen. Tiukaksi ja aggressiiviseksi opitaan, kukaan ei ole sitä luonnostaan.
2) Pitkällä tähtäimellä voi voittaa vain pelaamalla tiukasti ja aggressiivisesti.

Pelaajatyyppien käsittelyn jälkeen kirjan päättää luku kymmenestä pahasta virheestä, eli pokerisynnistä. Tämän aiheen nimittäminen luvuksi on tosin vähän anteliasta – kyseessä on kolme sivua pitkä lista, eikä muuta.

Arvostelu

The Psychology of Poker haukkaa ison palan jo nimellään, joka suorasukaisesti lupaa kirjan käsittelevän pokerin psykologiaa hyvin laajalti. Käytännössä kirja on huomattavasti nimeään suppeampi, poissaolollaan loistavat monet mielenkiintoiset aiheet (mm. tilttaaminen, hermojen hallinta, vastustajien kuumentaminen, nousu- ja laskukausien kestäminen, jne), joiden olisi luullut olevan tätä aihepiiriä käsittelevän kirjan peruskauraa.

Kirjan käsittelemät aihepiirit eivät ole aivan ongelmattomia nekään. Kirjan aloittava menestyvien pelaajien taitojen ja tapojen erittely on aivan toimiva pikkupaketti, joka todistaa jälleen oikeaksi monien psykologien usein veisaaman virren: menestyminen ei välttämättä vaadi erityistä lahjakkuutta. Sen sijaan menestys vaatii, että toimii tavoilla, joiden on todettu tuovan menestystä. Tarkkasilmäisessä analyysissä Schoonmaker erottelee 12 toimintatapaa, jotka tuovat pokerissa menestystä. Pelaajan mm. “täytyy olla äärimmäisen rehellinen itselleen”, “pitää sopeutua muutoksiin” ja “ottaa vastuu tekemisistään”. Tässä analyysissä ja sitä seuraavassa itsetutkiskeluun opastavassa luvussa ei ole mitään suurempaa vikaa. Jokainen kunnolla aiheeseen paneutuva lukija todennäköisesti huomaa itsessään ja pelityylissään jotain kohennettavaa.

Toinen osio on jo huomattavasti ongelmallisempi. Schoonmaker lupaa, että pelaajatyyppejä käsitellessään hän paljastaa pelityylien taustalla vaikuttavat psykologiset tekijät, ja että näitä tekijöitä hyödyntämällä sitten pääsee kutakin tyyppiä edustavia pelaajia kyykyttämään. Koko tämä lähtökohta on jo ongelmallinen – jos joku on niin tiukka, että kippailee kaikki paitsi aivan parhaat kädet, niin mitä iloa on tietää miksi tämä kippailee? Eikö vain riitä tieto siitä, että tällaista pelaajaa on helppo bluffata, ja että tämän korottaessa kannattaa olla tarkkana? No, tällaisten asioiden pohtiminen on suht turhaa, sillä pelaajatyyppien pohdinnat sisältävät psykologiaa vähemmän kuin luulisi. Psykologian sijaan tarjolla on selväjärkisiä ja yllättävän yksityiskohtaisia ohjeita kutakin pelaajatyyppiä vastaan pelaamisesta (esim. “Älä yritä check-reissata tiukkaa ja passiivista pelaajaa.”). Tämä on sikäli erikoista, että Schoonmaker tekstissään väittää, ettei kirja sisällä tarkkoja strategiaohjeita. Ohjeissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta ne on käsitelty myös muissa kirjoissa. Tällaisia ohjeita haluavien kannattaisi ehkä ennemmin tarttua vaikkapa johonkin hold’em-kirjaan tai sitten suoraan Pokerin Teoriaan. Käytännön psykologiaa taas voi hakea vaikkapa mainiosta Book of Bluffs -kirjasta.

Yleisellä tasolla koko kirjaa vaivaa Schoonmakerin sormea heristelevä, suorastaan fanaattisesti vanhan koulukunnan oppeja kierrättävä kirjoitustyyli. Schoonmakerin mielestä on ilmiselvää, että pokerissa pärjää vain tiukasti ja aggressiivisesti pelaamalla. Jos joku pelaa jotenkin muuten, on hänessä jotain vikaa ja sillä siisti. Näin siitä huolimatta, että kuka tahansa vähänkin pokeria seuraava on taatusti huomannut muillakin tyyleillä pöydissä pärjättävän. Lähes hämmentävän tiukasti kirjassa toisteltu tiukka/aggressiivinen -mantra johtunee siitä, että Schoonmakerin pelaajatausta (ja mm. kaikki kirjan esimerkit) löytyy vuosikymmenien ajan Vegasin live-kasinoilla pelattujen limiitti-pelien ääreltä, missä kyseinen tyyli on epäilemättä toimiva. Pokerin psykologiaa käsittelevä kirja kaipaisi kuitenkin ehdottomasti hieman laajempaa näkökulmaa. Tätä aihepiiriä käsittelevä teos olisikin kenties järkevämpää kirjoittaa joko laajemman pelaajataustan omaavan pelaajan toimesta tai ammattilaispelaajan ja psykologin yhteistyönä.

Yhteenveto

The Psychology of Poker on nimeään suppeampi kirja, joka esittelee perinteisiä oppeja live-pelien pelaamiseen. Kirjassa ei mainita nettipelejä, turnauksia tai no limit pelejä, vaikka ne vaativat henkisesti hyvin erilaisia ominaisuuksia, kuin kirjan esimerkkeinä käytetyt limiitti käteispelit.

Kirja ei kuitenkaan ole mikään katastrofi. Kunhan ennakko-odotukset osaa ruuvata oikealle tasolle, niin siitä voi saada irti paljonkin. Kirjan alun kehotus itsetutkiskeluun ja ajattelutavan muuttamiseen sellaiseksi, kuin se menestyvillä pelaajilla on, voi olla joillekin todella tarpeen. Lisäksi jos pelailee paljon livenä, ovat ohjeet eri pelaajatyyppien tunnistamiseen jo heidän peliä edeltävästä käyttäytymisestä mainiot, eikä vanhan koulukunnan tiukka/aggressiivinen -ohjeissakaan todellakaan ole mitään pahaa, ei varsinkaan jos ne eivät ole entuudestaan lukuisista kirjoista tuttuja.

Psychology of Poker löytyy kaikkien netin kirjakauppojen valikoimista. Jotta ei tulisi aina suositeltua samaa kauppaa, niin laitetaan tällä kertaa vinkiksi, että Booky.fi kirjakauppa myy teosta hintaan 25€. Pikatestin perusteella Booky osoittautui kohtuullisen hyväksi nettikaupaksi: hinnat olivat edulliset ja toimitus melkein yhtä nopea kuin AdLibriksessä.

Lopuksi vielä faktalaatikko, joka tulee tästä lähtien esiintymään kaikissa kirja-arvosteluissa.

ps. Tämä Psychology of Pokerin arvostelu on keskivertoa negatiivisempi. Jos olet lukenut kirjan, ja se on mielestäsi arvostelua parempi, jätä ihmeessä palautetta. Viimeksi kun arvostelin kirjan alle yleisen tason, palautelaatikko täyttyi kirosanatäyteisistä palautteista – jään innolla odottamaan, mitä tällä kertaa tapahtuu…