Arvostelu: Suuri Pokerikirja
25.02.2008 | Aihe: Pokerikirjat ja dvd:t
Tällä viikolla Nettipokeri.infon toivearvostelussa on Suuri Pokerikirja, joka lupaa paljastaa turnauspelaamisen syvimmät salaisuudet kaikista eri pokeripeleistä. Jo kannesta selviää, että ainakin nimekkäitä kirjoittajia kirjasta löytyy. Se, löytyykö myös niitä turnauspelaamisen salaisuuksia, selviää seuraavassa.
Nimekkäitä kirjoittajia
Suureen pokerikirjaan on koottu kattaus pokeriartikkeleita, jotka käsittelevät hold’emin lisäksi myös harvinaisempia pelejä. Ainakin osaamista luulisi artikkeleiden taustalta löytyvän – kirjoittajien joukossa on niin WSOP:n pääturnauksen voittajia (Chris Ferguson, Huck Seed) kuin muuten vain kovia uhkapelinimiä (mm. Andy Bloch, Ted Forrest).
Jos kirjan konsepti kuulostaa SuperSysteemistä tutulta, niin se ei ole sattumaa – Suuren pokerikirjan on tarkoitus olla turnauspelaamiselle sitä, mitä SuperSysteemi on käteispeleille. Toisin sanoen se yrittää käsitellä kaikki suosituimmat pelit tavalla, joka tekee lukijastaan varteenotettavan tekijän kaikissa näissä pokeripeleissä.
Mitä se sisältää?
Nimestään huolimatta Suuri Pokerikirja ei ole ainakaan fyysisiltä mitoiltaan erityisen suuri. Sisältöä löytyy (tämän arvostelun kirjoittamiseen käytetystä englanninkielisestä versiosta) n. 400 varsin harvalla fontilla painettua sivua.
Nelisen sataa sivua jakautuvat lähes tasan kahteen osastoon, jotka ovat hold’em ja muut pelit.
Hold’em-osasto käsittelee varsin kattavasti erilaisia turnauspelaamiseen liittyviä aiheita. Käsiteltäväksi pääsevät mm. ennen ja jälkeen flopin pelaaminen, panostaminen ja yleinen turnausstrategia. Enemmistö artikkeleista on no limit hold’emiin, limiitti ja potti limiitin hold’em-turnauksia käsitellään kumpaakin yhden artikkelin verran.
Muiden pelien osastolla käsitellään normaali ja high-low omaha, normaali ja high low seven card stud sekä razz. Normaalille seven card studille uhrataan kaksi artikkelia, muut pelit käsitellään yhdessä artikkelissa.
Artikkeleiden linja on, että no limit hold’em -puolella pureudutaan johonkin pelin yksityiskohtaan. Muiden pelien osastolla puolestaan kukin artikkeli käsittelee yleisluontoisesti koko kyseisen pelin turnauspelaamista.
Konkreettista tavaraa
Suuren pokerikirjan tyylisillä artikkelikokoelmilla on tapana olla laadultaan hyvin vaihtelevia. Siinä missä jonkun kirjoittajan artikkeli voi olla hyvinkin laadukas, voi joku muu ylittää aidan sieltä missä se on matalin.
Tällä kertaa tähän ongelmaan on selkeästi varauduttu etukäteen. Kirjan artikkelit muistuttavat tyyliltään siinä määrin toisiaan, että teoksen koostanut Michael Craig on varmasti etukäteen paaluttanut hyvin tarkkaan kirjoittajille, mitä näiden kirjoituksilta odotetaan: käytännössä kaikki artikkelit ovat lyhyitä, selkeästi ja yksinkertaisesti kirjoitettuja ja runsain esimerkein varusteltuja.
Artikkeleiden kutsuminen lyhyiksi ei ole liioittelua – useimmat niistä ovat vain vajaat pari kymmentä sivua pitkiä. Koska tila ei riitä kaikkien asioiden läpikäymiseen, on artikkeleissa useimmiten heivattu syvempi teoreettinen pohdiskelu yli laidan ja keskitytty käytäntöön. Vähä tila on käytetty muutenkin tehokkaasti ja lähes kaikki artikkelit suorastaan pursuavat esimerkkejä, joiden avulla kirjoittajat käyvät asiansa läpi.
Kirjan yleisestä linjasta lipsuu pahemmin vain razz-artikkeli, joka on koostettu Huck Seedin ja Ted Forrestin razzia koskevista keskusteluista. Tällaiset keskustelutyyliset artikkelit ovat helppoja kirjoitettavia, mutta lukijan näkökulmasta tällainen kirjoittelu ei ole erityisen toimivaa.
Lukijaltaan Suuri pokerikirja ei vaadi erityisen syvällistä tietämystä. Riittää, että hold’em-osiota lukiessa pohjilla on hyvä olla perustiedot hold’emin pelaamisesta. Muiden pelien kohdalla vaatimukset ovat vielä lievemmät. Kyseiset osiot käyvät eri pokeripelien turnauspelaamisen läpi hyvin helppolukuisella, perusteista lähtevällä tavalla. Näiden artikkeleiden lukemiseen riittää, että pokerin keskeisimmät käsitteet (kuten pottikertoimet) ovat joten kuten hallussa.
Arvio
Suuri pokerikirja sisältää siis kattauksen tiiviitä, esimerkein täytettyjä artikkeleita turnauspelaamisesta. Mutta ovatko nuo artikkelit hyviä? Se riippuu hieman siitä, kuka kirjaa lukee.
Parhaiten kirja sopii konkreettisia, valmiiksi pureskeltuja pokerivinkkejä kaipaaville. Heille se on varsinainen kultakaivos: lukuisten esimerkkien lomasta voi helposti poimia vinkeistä fiksuimmilta kuulostavat ja soveltaa niitä omaan peliin.
Kirja sopii erinomaisesti myös HORSE:sta kiinnostuneille pelaajille. Se käsittelee kaikkien tuohon vaikeaan pelityyppiin kuuluvien pelien perusteet sen verran huolellisesti, että ylivoimainen enemmistö HORSE:n pelaajista varmasti löytää vinkkien pohjalta jotain paikattavaa omasta pelistä. Asiassa auttaa entisestään se, että nämä hieman harvinaisemmat pokeripelit käsitellään (kerrankin) juuri turnauspelaamisen näkökulmasta.
Teoreettista, Mathematics of Pokerin tyylistä sisältöä etsiville ei välillä hieman mutkia oikovasta Suuresta pokerikirjasta ei ole juurikaan iloa. Myöskään kovin edistyneet pelaajat tuskin saavat kirjasta täyttä vastinetta rahalle – heidänkin tosin kannattanee ainakin vilkaista paria no limit hold’em -lukua.
Yhteenveto ja hinnat
Suuri pokerikirja voi lukijasta riippuen tuntua liian edistyneeltä tai liian yksinkertaiselta. Sen lukuisat esimerkit ja vähäinen teoreettinen sisältö voi tuntua erinomaiselta ratkaisulta tai liialta yksinkertaistamiselta. Sen keskittyminen muihinkin peleihin kuin hold’emiin voi sopia mainiosti omiin tarpeisiin tai tuntua siltä, että kirja on puolillaan täysin turhaa tavaraa. Kaiken tämän takia Suuresta Pokerikirjasta on vaikea antaa yleispätevää suositusta – suosittelenkin tarkistamaan kirjan soveltuvuuden omaan taitotasoon ja pelimieltymyksiin vilkaisemalla sen sisältöä kirjakaupassa ennen mahdollisen ostopäätöksen tekemistä.
Loppuun perinteinen netin hintakatsaus:
Readme.fi (julkaisija) 49€
Adlibris 34,70€ (englanniksi* 22,90€)
Suurikuu 32,90€
Amazon UK (englanniksi*) 14£
(* Englanniksi kirjan nimi kuuluu Full Tilt Poker Strategy Guide kirjaa sponsoroivan Full Tilt -sivuston mukaan. Full Tiltin sponssaus ei muuten näy kirjan sisällössä millään tapaa häiritsevästi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.)