Arvostelu: Rounders – Ässä Hihassa

Jokaiselle harrastukselle on olemassa SE leffa, jota kyseisen aktiviteetin harrastajat katsovat uudestaan ja uudestaan. Biljardille on The Hustler, amerikkalaiselle jalkapallolle Any Given Sunday, nyrkkeilylle Rocky ja niin edelleen.

Mikä sitten on pokerin harrastajien SE elokuva? Valikoimaa on itse asiassa yllättävän paljon, mutta ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän … miten tämän nyt sanoisi kohteliaasti … surkeita. Joko pokerileffat ovat yksiselitteisen huonoja, yleensä minimaalisella budjetilla tehtyjä b-leffoja tai sitten kohdat joissa pokeria pelataan, on toteutettu tavalla joka saa pokerista jotain ymmärtävän katsojan kiemurtelemaan kiusaantuneena tuolissaan: tarjolla on usein toinen toisensa perään kohtauksia, joissa värisuora voittaa neloset, joissa pelaaja voittaa tähtitieteellisiä potteja bluffaamalla ja meno on muutenkin hyvin kaukana oikeasta pokerista. Onneksi joukkoon kuitenkin mahtuu yksi poikkeus: Rounders.

Rounders

Roundersissa Matt Damon esittää Mike McDermott nimistä opiskelijaa, joka tienaa elantonsa pelailemalla pienen limiitin pöydissä. Eräs kaunis päivä Mike kuitenkin päättää voittaa tarpeeksi päästäkseen WSOP:hen, pakkaa kaikki voittonsa kassiin ja suuntaa seteleineen suurimman rahan no limit pöytään jonka tietää. Lopputuloksena Mikelle käy, kuten hyvillekin pienen limiitin pelaajille tuppaa no limit pöydissä helposti käymään: rahat menevät hujauksessa, eikä taskuun jää kuin reikä. Onnettoman kokemuksen masentamana Mike lopettaa pokerin kokonaan, kunnes tämän vankilasta vapautuva kaveri Worm (Ed Norton) onnistuu houkuttelemaan Miken takaisin pöytiin. Ja kun pikkurikollisen mukana lähtee pelailemaan, niin siitähän ei hyvää seuraa…

Juonen lähtökohta ei kuulosta mitenkään poikkeukselliselta, joten mikä oikein tekee Roundersista hyvän leffan? Ensinnäkin Roundersilla on elokuvallisia ansioita. Leffan näyttelijäkaarti (mm. Matt Damon, Ed Norton, John Malkovich) on jo paperilla lupaava, mutta leffassa vielä parempi. Kaikki tekevät hienoa työtä: Damon on uskottava vaikeassa roolissaan pokeriammattilaisuudesta unelmoivana opiskelijana, Norton on kuin syntynyt pikkulurjukseksi ja Malkovich esittää hauskasti kekseistä pitävää venäläistä laittoman pokerihuoneen pyörittäjää. Leffan ohjaus ja kuvauskin ovat parasta A-luokkaa: New Yorkin nuhjuiset kadut ja hämärät pokerihuoneet näyttävät juuri siltä miltä pitääkin.

Elokuvallisilla ansioilla ei kuitenkaan ole niin väliä, kun leffa suorastaan tihkuu hyvää pokerimeininkiä. Jo pelkästään leffan pelikohtaukset ovat hatun noston arvoisia: ne kun sujuvat realistisesti alusta loppuun ilman ihmekäsiä tai hukeita sattumuksia. Yllättävänä bonuksena päähenkilö jopa perustelee päätöksensä tilanteissa, joissa tämä toimii tavallisen pokerilogiikan vastaisesti. Muutenkin pokeri on hienosti osa elokuvaa: päähenkilö pohdiskelee elämäänsä kunnon pokerinpelaajan tyyliin (“You can’t lose what you don’t put in the middle. But you can’t win much either.”), eikä yksityiskohdissakaan ole säästelty – katsopa vaikka mitä kirjoja päähenkilön kirjahyllystä löytyy.

Rounders (rounder muuten tarkoittaa korttipeliammattilaista) on kaiken kaikkiaan hämmästyttävä elokuva: se on kaikin puolin hyvin tehty, melkoisen realistinen ja uskottava leffa ilman pisaraakaan siirappia. Tuohon kun vielä päälle lataa sen, että leffan tekijät selkeästi ymmärtävät mistä pokerissa oikein on kyse, on lopputulos erinomainen pokerielokuva jota ei kannata jättää näkemättä.

Mistä sen saa?

Tekijöidensä epäonneksi Rounders ilmestyi alunperin vuonna 1998, eli neljä vuotta ennen jättimäisen pokeribuumin alkua. Jos leffa olisi ilmestynyt buumin aikana, ei minkään kaupan leffaosastolla voisi kävellä kompastumatta Rounders-boxin kulmaan. Nyt leffaa saa hieman jäljittää, mutta se näyttäisi löytyvän ainakin Makuunista ja DiscShopista.