Arvostelu: Pokerin Käsikirja (Pyysing & Erola)

Ammattipeluri Pyysing ja toimittaja Erola ovat hyvin yhteensopiva duo, jonka Pokerin Käsikirja on merkkipaalu suomalaisessa pokerikirjallisuudessa. Kun kirjan ensimmäinen painos ilmestyi muutama vuosi sitten, oli se ainoa vakavasti otettava suomenkielinen pokerikirja.

Nyt markkinoilta löytyy opukselle jo kilpailijoita, mutta Pokerin Käsikirja on yhä ainoa suomalaisten suomalaisille kirjoittama vakavasti otettava pokerikirja. Pärjääkö se kuitenkaan ulkomaiden ihmeitä vastan, vai katoaako se historian hämäriin käännöskirjallisuuden rynnistyksen myötä?

Kattava kattaus

Pokerin käsikirja on nimensä veroinen teos, jossa pokeri käydään läpi perin pohjin. Peleistä osansa saavat Texas Hold’em, Sökö ja ilahduttavana harvinaisuutena Omaha. Muina aiheina kirjassa käsitellään pokeripsykologiaa, rahan hallintaa, turnauspelaamista ja vaikka ties sun mitä. Aihepiiri on erittäin kattava, eikä sisällysluettelosta juuri puutteita löydy.

Pelit saavat osakseen suoranaisia taktiikkavihjeitä – välillä hyvin yksityiskohtaisia sellaisia -, muut aiheet taas käsitellään enemmänkin filosofisella tasolla. Kirjan asenne on aihepiiristä riippumatta, että konkreettisia vihjeitä ja ohjeita annetaan kun voidaan, ja kun ei voida, niin kerrotaan miksi ei ja opastetaan sen verran kuin pystytään. Tyyli sopii pokerikirjaan erinomaisesti.

Huolellinen käsittely

Heti ensi sivuilta alkaen Pokerin Käsikirjassa vakuttaa sen huolella mietitty rakenne. Vaikka laajan aihekirjonsa puolesta kirja voisi olla varsinainen sillisalaatti, rakentuu siitä kuitenkin jäntevä ja loogisesti etenevä kokonaisuus. Opus avaa esittelemällä nettipokerissa voittavan pelityylin, minkä jälkeen se lähtee laajentamaan aihepiiriään ja syventämään opetuksiaan.

Luettavaa Pokerin Käsikirjasta löytyy monentasoisille pelaajille. Aloittelijoiden opeille on tosin varattu eniten tilaa, mutta se on Suomen pääosin nuoren pokerikulttuurin huomioiden ymmärrettävä ja kannatettava ratkaisu. Aloittelijoille kirja opettaa tiukan, agressiivisen ja suoraviivaisen pelityylin, jolla on vaikea olla voittamatta pienten limittien pöydissä. Aloittelijoille suunnatussa osuudessa erityisesti miellyttää se, miten opit on perusteltu arkisella logiikalla teoreettisemman lähestymistavan sijaan:”[…] hän maksaa, koska haluaa nukkua yönsä rauhassa eikä epäillä tulleensa bluffatuksi.” Näinhän se toimii!

Heti perään on todettava, että teoreettisempikin puoli toki Pokerin Käsikirjassa käsitellään, kuten syytä onkin. Veto- ja pottikertoimet saavat osansa osuudessa, joka ei ehkä ole pituudella pilattu, mutta joka kuitenkin on tiivistä tekstiä ja perehdyttää lukijansa aiheeseen, jos tämä vain on halukas oppimaan.

Pidemmälle edistyneet pelaajatkin saavat kirjasta varmasti jotain irti. Erityisen suositeltavaa luettavaa heille on kirjan pokeripsykologiaa käsittelevä luku, joka on pakollista luettavaa varsinkin kaikille ammattilaispelaajan urasta haaveileville. Osio pakottaa lukijansa katsomaan peiliin ja pohtimaan tarkasti, että katsooko sieltä takaisin tuleva ammattilainen, vai ehkä sittenkin vain tavallinen heppu, jolle pokeri on hauska harrastus ja mukava tapa tienata ekstraa.

Pikkuvikoja

Kuten yleensäkin monia eri asiakokonaisuuksia käsittelevien kirjojen kanssa käy, vaivaa Pokerin Käsikirjaakin pieni epätasaisuus. Erityisesti harmittaa turnauspokerin saama vain kymmenen sivun tila, joka ei riitä aiheen huolelliseen käsittelyyn edes kirjan suosimalla tiiviillä tekstillä.

Kirjan eri osiot on ilmeisesti kirjoitettu eri aikoihin ja kursittu sitten kirjaksi, sillä tason lisäksi myös osioiden tyyli hieman vaihtelee: joissain luvuissa on Pyysingin muisteloita pelivuosien varrelta, joissain taas ei. Joissain luvuissa on tehtäviä, joiden on tarkoitus varmistaa asian oppiminen, joissain taas ei.

Mistään suurista vioista kirjaa on turha syyttää, sillä heikommatkin osat ovat millä tahansa mittarilla mainiota pokerikirjallisuutta (turnausosaa lukuun ottamatta). Näppäriä pokeritehtäviä olisi kuitenkin ollut mukava pohtia enemmänkin, samoin kuin lukea Pyysingin “tapahtui tosielämässä” -tarinoita, jotka ovat parhaimmillaan varsin hauskoja.

Yhteenveto

Pokerin Käsikirja on kotimaisen pokerikirjallisuuden ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa klassikko. Nimensä mukaisesti se käsittelee kaikkia pokerin keskeisiä osa-alueita ja useimmiten tekee sen vieläpä erittäin hyvin. Huolimatta uusien pokerikirjojen rynnimisestä Suomen markkinoille, on Pokerin Käsikirja yhä paras kirjakaupoista löytyvä laaja-alainen katsaus pokeriin.

Erityisesti Pokerin Käsikirjaa voi suositella ensimmäisen kirjan hankkimista suunnitteleville, joille se on erittäin hyvä (ellei peräti paras) vaihtoehto. Se nuijii todella syvälle kalloon ohjeet siitä, millainen pelityyli nettipokerissa kannattaa, sekä vielä tarjoaa hyvän pohjan mahdollisille jatko-opinnoille.