Arvostelu: Holdem-Pokeri (Sklansky)

Sitä mukaa kun nettipokeri nostaa suosiotaan Suomessa, myös suomennettujen pokerikirjojen määrä kasvaa. Tällä kertaa arvosteluvuoron saa David Sklanskyn Hold’em Poker, joka on saanut suomenkielisen nimen Holdem-Pokeri. Klassikon statuksen kirjalle takaa se, että Holdem-Pokeri oli aikoinaan ensimmäinen kunnollinen hold’emiä käsitellyt kirja. Monta asiaa on kuitenkin muuttunut siitä, kun kirja alunperin 1976 ilmestyi. Onko klassikko siis kestänyt aikaa vai vanhentunut kuin jääkaappiin unohdettu maito?

Holdem-Pokeri

Holdem Pokeri on suunnattu aloittelijoille. Siinä käsitellään kattava perussetti asioita, kuten positio, aloituskädet, käsien lukeminen, ilmaisen kortin antaminen ja saaminen, puolibluffi ja niin edelleen. Mitään äärettömän syvällisiä katsauksia aiheisiin ei kannata odottaa, sillä runsaasta aihekirjostaan huolimatta teoksella on pituutta vaatimattomat 130 sivua. Kuten lyhyydestä voi päätellä, käsitellään osa aiheista hyvinkin nopeasti – mm. position merkitystä käsitellään omassa luvussaan, jossa on peräti kolme sivua lukemista. Lyhyydestään huolimatta jutut ovat kuitenkin periaatteessa aivan ok kamaa ja niistä käy selväksi, että Sklansky kyllä tietää mistä kirjoittaa. Kannattaa kuitenkin varautua pohdiskelemaan asioita myös itse pelkän valmiiksi pureskellun materiaalin lukemisen sijaan, sillä näin tiiviissä paketissa Sklanskyltä jää väistämättä paljon sanomatta.

Tiivis esitys hold’emistä aloittelijoille kuulostaa jo ajatuksena hyvältä, mutta valitettavasti teos on monilta osiltaan selkeästi vanhentunut. Holdem-Pokeri mm. lähtökohtaisesti olettaa, että pelissä käytetään yhtä sokkopanosta. Kahden sokkopanoksen peliin viitataan kirjassa “uutena” tyylinä, ja jos kahden sokkopanoksen käyttö vaatii kirjan tekstistä poikkeavaa strategista ajattelua, on nämä poikkeamat kirjattu alaviitteiksi. Käytäntö on kaikkiaan aika rasittava* ja vaatii turhaa aivotyöskentelyä lukijaltaan, kun nyt ensin tulee luettua miten homma menee väärin (eli yhden blindin peleissä), minkä jälkeen täytyy lukea oikean huomion alaviitteistä ja lopuksi pyöritellä koko luetun kappaleen sisältö uusiksi alaviitteen jutun perusteella. Ja jos kaksi blindia on kirjassa uusi juttu, niin voikin jo melkein arvata, että netissä pelattua pokeria ei kirjan uudistetussa, suomennetussa laitoksessakaan mainita valitettavasti sanallakaan.

Plussia ja miinuksia

Holdem-Pokerin plussiksi voidaan laskea, että se on pätevän kirjoittajan hyvin tiivis esitys fixed limit hold’emistä. Miinuksina kirja on kuitenkin turhankin tiivis, minkä lisäksi ajan hammas on ikävästi päässyt nakertamaan sitä. Kun nämä plussat ja miinukset ynnää, on selvää ettei klassikkokaartin kirja enää ole optimaalinen siihen käyttöön, mihin se on alunperin tarkoitettu, eli aloittelijan ensimmäiseksi pokerikirjaksi. Oppikirjaa paremmin Holdem-Pokeri toimiikin kurkistuksena pokerin ja pokerikirjojen historiaan.

Jos haussa on kuitenkin nimen omaan oppikirja, kannattaa joko valita Pyysingin Pokerin Käsikirja, tai vaihtoehtoisesti odotella pian ilmestyvää käännöstä Sklanskyn Winning Small Stakes Hold’em -kirjasta (arvostelu pätkähtää näille sivuille heti, kun kirjan suomenkielinen painos ilmestyy), joka on joka suhteessa parempi, laajempi ja nykyaikaisempi esitys Holdem-Pokerin käsittelemistä aiheista.

—

* Malliksi vaan, miten epämiellyttävää tällainen alaviitteistä lukeminen on.