Ante – pieni mutta tärkeä

Erityisesti tuoreet nettipokerin ja pokeriturnausten pelaajat eivät välttämättä muuta peliään millään tavalla, kun turnaus etenee siihen vaiheeseen, että antet tulevat peliin.

Kokemattomuus ja tietämättömyys kostautuvat, sillä anteista ja niiden huomioimisesta voi olla paljonkin iloa oman turnausmenestyksen kannalta. Seuraavassa johdanto aiheeseen.

Ihanat antet

Pokeriturnauksissa on monia erilaisia vaiheita, ja jokaisessa niistä parhaiten toimii hieman erilainen peli kuin muissa vaiheissa – välillä on otettava rauhallisemmin, välillä kannattaa hyökätä vihaisesti.

Eräs niistä vaiheista, joissa pelityylin hienovaraiseen muuttamiseen voi olla aihetta on, kun peliin tulee merkittävän kokoiset antet (ante = kaikkien pottiin jaon alussa heittämä raha). Antet ovat sitä merkittävämmät, mitä suuremmat ne ovat suhteessa sokkopanoksiin. Suurimmillaan antet ovat n. 1/3 – 1/4 pienestä blindista.

Kun antet ovat suurimmillaan, niillä on melkoisesti merkitystä pelaamiseen. Taatusti lennokkaimmin niiden merkitystä kuvaa Gus Hansen kirjassaan Every Hand Revealed, jossa hän sanoo suurista anteista näin: “Herkullinen tilanne aggressiivisille pelaajille, ylösnousemus maniaceille jotka ovat tuhlanneet rahansa matalammilla tasoilla, liian tiukkojen pelaajien hidas kuolema.”

Herkullinen tilanne aggressiivisille pelaajille

Antet ovat aggressiivisen pelaajan onni, sillä ne tekevät varastamisesta erittäin kannattavaa. Varsinkin jos pöydässä pelataan tiukasti, eivätkä muut pelaajat huomaa muuttaa pelityyliään antejen ilmestyttyä, on reipasotteisella pelaajalla edessään melkoiset pulla-ajat.

Klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos aggressiivinen huomaa antet ja muut jatkavat liian tiukasti on, mitä tapahtuu 200/400/50 (antet 1/4 pienestä blindista, eli melkoisen suuret) tasolla kun aggressiivinen pelaaja heittää varasteluvaihteen silmään.

Jos muut jatkavat liian tiukkaa peliä ja antavat aggressiivisen pelaajan viedä blindit 2,5 kertaa ison blindin kokoisella panostuksella, kertyy blindien ja antejen ryöväyksistä pian melkoinen omaisuus: riskeraamalla (2,5 * 400 =) 1000 merkkiä varastelija saa onnistuessaan mukaansa yhdeksän hengen pöydässä peräti 200 + 400 + 9*50 = 1050.

Varastelija tekee siis voittoa, vaikka onnistuisi yrityksessään vain joka toinen kerta! Tähän kun päälle vielä ympätään tulos niistä tilanteista, joissa varastelijalla onkin oikeasti hyvä käsi ja joku pommitukseen kyllästyneistä vastustajista kieltäytyy sitä uskomasta, on helppo nähdä miten tilanne on aggressiivisimmalle pelaajalle erittäin kannattava.

Varastelu kannattaa, vaikka käytännössä blindit ja antet eivät useimmiten niin herkästi mukaan lähde kuin yllä kuvatussa esimerkissä. Useimmat pelaajat, esimerkiksi juuri anteista suuresti pitävä Gus Hansen, suosittelevatkin lyömään tavallista reilummin kun antet ovat pelissä. Se, paljonko on sopivasti, on kuitenkin jo hienosäätöä – tärkeintä on ymmärtää alkaa varastella, kun tilanne siihen on näin otollinen.

Puolustaminen

Samalla kun antet tekevät varastelusta kannattavampaa, ne tavallaan tekevät myös puolustamisesta kannattavampaa.

Jos vastustajat eivät panostaessaan huomioi anteja ja korottavat liian niukasti, varsinkin isosta blindista saa usein sopivan kertoimen maksulle. Näin erityisesti jos on syytä epäillä, että vastustaja on liikkeellä koska ajatteli varastaa blindit ja antet, jolloin hän voi olla liikkeellä tavallista kevyemmällä kädellä.

Puolustamisinnossa ei kuitenkaan kannata mennä liiallisuuksiin: oli potissa sitten miten paljon rahaa tahansa, blindista joutuu pelaamaan jaon ilman positiota, mikä ei ole koskaan helppoa.

Varo kuutta ämmää

Eräs tapa, jolla antet tuhoavat erityisesti aloittelijoita on, että ne vievät huomaamatta pelimerkkipinkan niin matalaksi, ettei tilanteesta enää nousta enää tuurillakaan.

Kun antet tulevat peliin, on tärkeää alkaa verrata oman pelimerkkipinkan kokoa kierroksen pelaamisen hintaan, ei blindeihin. Tätä pinkan ja kierroksen hinnan suhdetta kutsutaan käsitteen keksijän nimen Paul Magrielin mukaisesti M-suhteeksi.

M-suhteen laskeminen ei ole vaikeaa: lasket paljonko kierroksen pelaaminen maksaa anteina ja blindeina (eli katsot paljonko potissa on pakollisina alkupanoksina) ja jaat pelimerkkipinkkasi tällä määrällä.

Esimerkiksi edellä mainitussa 200/400/50 tilanteessa yhdeksän hengen pöydässä 6000 merkillä pelaavan pelaajan M-suhde on: 6000 / (200 + 400 + 9*50) = 6000 / 1050 = n. 5,77.

M-arvosta on kaikenlaista iloa, mutta tärkeintä on muistaa kuuden raja. Kun oma pinkka on 6M tai vähemmän, ei minkäänlainen hienostelu enää toimi: jos johonkin jakoon osallistuu, paras ratkaisu on survoa kaikki merkit peliin. Ja kun pinkka on näin vähissä, ovat sopivia paikkoja kaikki vähänkin lupaavalta vaikuttavat tilanteet.

Kuuden M:n raja on sivun mennen sanoen vahvistettu moneen kertaan. M-arvon suuri ystävä on tietysti Dan Harrington, mutta myös uudemman sukupolven pokeriteoreetikot ovat tulleet vanhan kaartin kanssa samoihin tuloksiin. Esim. Chen ja Ankenman laskevat Mathematics of Poker -kirjassa, että juuri kuusi on oikea raja alkaa sulloa kaikki peliin.

Muista huomioida antet

Ante voi vaikuttaa hyvin pieneltä summalta, joka ei juuri vaikuta peliin suuntaan tai toiseen. Anten heittää kuitenkin peliin jokainen pelaaja jokaisen jaon alussa, joten vaikka yksittäisen anten summa on pieni, niistä kertyy nopeasti niin suuri potti, ettei sitä voi jättää huomiotta.

Jokainen huomioi antet tavallaan, mutta parhaan ohjeen niiden kanssa pelaamiseen antaa Gus Hansen. Lopetetaan tämä artikkeli siis kuten aloitettiinkin, eli annetaan suunvuoro Hansenille: “Olen melko varma, että paras ohje isojen antejen kanssa pelaamiseen on: hyökkää, hyökkää, hyökkää!”