Aloittelijoiden turnausvalinnat

Turnauksista kiinnostunut aloittelija voi joutua välillä pienen hämmennyksen valtaan. Nettipokeri kun tarjoaa sen verran laajan valikoiman turnauksia, että niitä ihmetellessä saattaa hyvinkin sormi sujahtaa suuhun ja kokonaisvaltainen hämmennys vallata mielen. Jotta hommaan saisi jonkinlaisen otteen, tässä Nettipokeri.infon näkemys siitä, millaisia turnauksia aloittelijoiden kannattaa pelailla.

Freerollit

Monet saitit järjestävät pelaajien houkuttelemiseksi erilaisia freerolleja, eli ilmaisia turnauksia. Ilmaisia kun ovat, on niiden pelaaminen hieman samanlaista kuin pelaisi pokeria leikkirahasta – peli muuttuu osin aika kummalliseksi, kun pelaajien ei ole tarvinnut panostaa mitään leikkiin mukaan päästäkseen. Tästä syystä freerolleja ei oikein voi pitää optimaalisena harjoittelukenttänä aloittelijoille.

Freerollit eivät ole myöskään taloudellisesta näkökulmasta kovin kannattavia turnauksia, vaikka ilmaisia ovatkin, sillä ei ole mitenkään harvinaista, että vaikkapa 20 euron “jättipotista” on kisaamassa yli tuhat pelaajaa. Monessa mielessä (mukaan lukien ajankäyttö) olisi kenties järkevämpää maksaa pari pennosta ja pelata kunnon rahoista rajoitetumpaa joukkoa vastaan.

Vaikka freerollit eivät mitään huipputapahtumia siis olekaan, niin niillekin on käyttönsä. Pokeriturnauksista kiinnostunut pelaaja voi hyvinkin kokeilla muutamaa freerollia saadakseen jonkinlaiset fiilarit siitä, millaista turnauksissa pelaaminen on. Lisäksi asia erikseen ovat Party Pokerin Monster -turnaukset ja muut pokerisaittien järjestämät erikoistapahtumat, joissa voittopotit ovat sen verran muhkeita, että freerollailussakin on järkeä.

Sit’n’go

Pokerimaailman näkökulma sittareihin hieman vaihtelee. Jotkut väittävät, että sittarit ovat taloudellisesti kannattamattomia hyvillekin pelaajille rahanjakorakenteensa takia, toiset taas hymähtelevät moisille väitteille ja ilmoittavat pelaavansa vain ja ainoastaan sittareita, joiden pariin houkuttelee niiden tarjoamat hyvät tuotot.

Oli miten oli, aloittelijankin kannattaa sittareita ehdottomasti kokeilla. Niissä voi nopeassa ajassa kerätä paljon kokemusta muutamista mielenkiintoisista asioista.

Ensinnäkin sittarit ovat oiva lääke erääseen tavalliseen pulmaan, eli pikkuhiljaa kuihtuvaan stäkkiin. Hyvän rahapelaajan perinteinen ongelmahan turnauksissa on, että peli kulkee vähän liiankin tiukalla asenteella, jolloin kohoavat blindit kuihduttavat oman pelimerkkipinkan hitaasti mutta varmasti. Jos näin huomaa käyvän omalla kohdalla, löytyy apu sittareista, ja erityisesti sellaisista sittareista, joissa blindit kohoavat rivakkaa vauhtia. Tällaisessa turnauksissa on yksinkertaisesti pakko pelata räväkämmin, jos haluaa pärjätä. Kyse on eräänlaisesta “huku tai ui” -tyylin opiskelusta, joka melkeinpä väkisin opettaa agressiivista asennetta ja varastelemaan potteja tavalla, joka turnauksissa on osattava. Ja jos ei opeta, niin sitten on parempi pysyä rahapeleissä.

Sittarit opettavat myös sitä, miten pelata finaalipöydässä, jos moiseen asti sattuu jossain suuremmassa turnauksessa pääsemään. Monet hyvin menestyvät pelaajat teroittavatkin finaalipelitaitojaan hinnakkaammissa sittareissa. Suuremman turnauksen finaalipöytä ja yhden pöydän sittari eivät tietenkään ole täsmälleen sama asia, mutta parempaakaan etukäteistreeniä ei tarjolla ole.

Suuret turnaukset

Suuret nettipokeriturnaukset, oli sitten kyse WPT-satelliitista tai 100.000$ guaranteed häppeningistä, ovat sitä itseään: tuntikausia kestävää, ankaraa vääntöä jossa armoa ei anneta eikä tunneta.

Ovatko tällaiset isot kemut oikea paikka aloittelijalle? Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että aito asia on aito asia – mikään muu kokemus ei korvaa suuressa turnauksessa hankittua kokemusta, jos tavoite nimen omaan on tulevaisuudessa pärjätä suurissa turnauksissa.

Lisäksi vain suurissa turnauksissa voi hakea turnauskestävyyttä, joka on ensiarvoisen tärkeä ominaisuus turnauspelaajalle. “90 minuutin kohdalla chip lead ja 100 minuutin kohdalla ulos” ei ole mitenkään harvinainen kokemus yhdenkään tuoreehkon turnauspelaajan uralla. Pitkäkestoista, herpaantumatonta keskittymistä paineen alla kun ei oikein opi kuin keskittymällä pitkäkestoisesti ja herpaantumatta paineen alla.

Suurten turnausten huono puoli on se, että aloittelevan pelaajan mahdollisuudet päästä rahasijoille ovat kauniisti sanottuna aika rajoitetut. On turha kuvitella, että ensimmäisten turnausten jälkeen tarvitsisi pohtia mihin kaikki jättimäiset voittorahansa sijoittaisi. Turnauksen buy-iniä kannattaakin pitää maksuna saadusta opetuksesta ja valita ennemmin 10$ kuin 100$ maksavat skabat. Lisäksi kannattaa valita satelliitin sijaan turnaus, jossa palkintoina on riihikuivaa rahaa – jos sattuu pärjäämään hyvin, on palkitsevampaa tienata kunnon potti rahaa kuin ilmainen pääsy toiseen turnaukseen.

Lopuksi

Freerollit ovat ankeita (jotkut tosin niistäkin pitävät), sittarit ovat lyhyitä ja suuremmissa turnauksissa on vaikea päästä rahasijoille – mikään ei siis ole täydellinen valinta aloittelijalle. Jos kaikki vaihtoehdot ovat kehnoja, niin mikä niistä sitten pitäisi oikein valita? Vastaus on simppeli: vähän jokaista. Alkuun alle pari freerollia, jotta saa jonkinlaisen käsityksen siitä missä mennään. Päälle sittareita kehittämään agressiivisuutta ja pisteeksi i:n päälle pidempiä turnauksia kehittämään turnauskestävyyttä. Eiköhän tuolla setillä turnauspelaamisen kaikki puolet tule tutuiksi ja taidotkin kehity.

Kun kaikkea on aikansa kokeillut, ja pelitaidot siinä sivussa parantuneet, tietääkin jo mihin turnaustyyppiin erikoistua, tai erikoistuako mihinkään ja pelata vain rahapelejä. Jos sopivan erikoistumiskohteen – turnaustyypin joka sujuu erityisen hyvin tai kiinnostaa huomattavasti muita enemmän – löytää, kannattaa kyseiseen pelityyppiin ehdottomasti keskittyä. Pokerissa kun tienaa todella paljon enemmän olemalla yhdessä pelityypissä pirun hyvä (oli se sitten omaha-turnaukset tai yhden pöydän hold’em sittarit), kuin monessa melko hyvä.