Aloittelijoiden viisi yleisintä no limit holdem virhettä

Ennen kuin ensi maanantaina siirrytään takaisin tositoimiin, kerrataan vuoden aluksi aloittelijoiden viisi tavallisinta virhettä no limit hold’em pokerissa. Jos olet aloittelija ja pelaat hold’emia, katsasta tämä Nettipokeri.infon lista top-5 synneistä joita pokeripöydissä nähdään ja mieti, syyllistytkö johonkin näistä erheistä itse.

Virhe 1: Liiallinen kiintyminen ässiin

Yksi yleisimmin toistelluista pokeriviisauksista on, että aloittelijat pelaavat liikaa käsiä. Tämä lausahdus pitää erityisesti paikkansa ässien suhteen: aloittelijat pelaavat usein ässiä kiinnittämättä huomiota siihen, mikä toinen kortti ässän kaverina on.

Sinällään innon ässien pelaamisen tietysti ymmärtää. Ässä on pakan suurin ja vahvin kortti, ja jos ässällä saa parin kiinni, on se väistämättä pöydän korkein pari eikä epämiellyttävä keskipari. Tästä huolimatta ässää EI pidä automaattisesti pelata, vaikka sellainen taskukorteista löytyisikin. Koska kaikki muutkin pelaajat pitävät ässistä ja pelaavat ne, täytyisi ässän kaveriksi löytyä myös kunnollinen apukortti.

Apukortin puute maksaa. Monista käsistä on helppo luopua, mutta kun ässä osuu flopissa pöytään, ei sitä millään malttaisi foldata – kyseessähän on kuitenkin kärkipari. Kun tämän jaon pelaa nyt showdowniin asti vain nähdäkseen A7:n häviävän AQ:lle, tulee se, jos nyt ei mahdottoman, niin kuitenkin turhan kalliiksi.

Ässä ON hyvä kortti. Sille on kuitenkin useimmiten parasta löytyä myös pelikelpoinen kaveri.

Virhe 2: Liika omiin kortteihin keskittyminen

Aloittelijat tuppaavat keskittymään liikaa omiin kortteihinsa ja unohtamaan kaiken muun jaossa tapahtuvan. Tämä virhe, joka on tavallaan jatkoa edelliselle, maksaa rahaa kahdella tapaa.

Ensinnäkin putkinäkö, jossa nähdään vain omat kortit ja unohdetaan jaon muut tapahtumat, on erittäin vaarallinen hyvältä vaikuttavan käden kanssa. Kun sokaistuu kädessä olevasta isosta taskuparista, eikä huomioi mitä muuta jaossa tapahtuu, voi se tulla erittäin kalliiksi. Huomattavasti kannattavampaa olisi uhrata muutama ajatus sille, mitä pöydästä löytyy ja milläköhän se vastustaja ne omat korotukset on maksellut.

Vain omia kortteja tuijottamalla jää myös potteja voittamatta. Jos kädessä on tärppikortit 67s ja pöytä ei ole ollut niille antoisa, voi omien korttien voivottelu ja heikkous peittää sen, että vastustajakin on heikoilla. Näin tilaisuus voittaa potti sopivalla bluffilla voi helposti mennä ohi silmien.

Omiin kortteihin tuijottamisen sijaan pitäisi keskittyä myös siihen, mitä vastustajalla on. Kun tähän oppii kiinnittämään huomiota, alkaa peli sujumaan paremmin. Ja vielä paremmin peli sujuu, kun siirtyy ajattelussa vielä yhtä tasoa ylemmäs. Tällöin “mulla on ylipari, vastustajalla on jotain kärkiparin tapaista” muuttuu muotoon “mulla on ylipari, vastustajalla jotain kärkiparin tapaista, mutta vihu olettaa mulla olevan värinvedon”. Kun arvioi, miten vastustaja arvioi jaon tilanteen, voi tätäkin tietoa käyttää hyödyksi.

Virhe 3: Matematiikan välttely

“Pokerissa pelataan miestä eikä kortteja.” Kukapa ei olisi kuullut tätä mainiota lentävää lausetta? Sanonta on löytänyt kohteensa vähän liiankin hyvin, ja aloittelijoiden keskuudessa pokerimatematiikkaa tunnutaan usein suorastaan halveksuttavan.

Ei kannattaisi halveksua. Tietyissä tilanteissa pokerissa on mahdotonta pelata miestä. Silloin on pakko pelata korttia, eikä se onnistu ilman pottikertoimien ja todennäköisyyksien jonkinlaista hallintaa. Näissä tilanteissa matemaattisesti väärät ratkaisut maksavat rahaa.

Jos tätä ei muuten usko, niin kannattaa seurata ammattilaisten otteita televisiosta. Ammattilaiset pelaavat miestä ja käyvät pelipöydän äärellä monimutkaista psykologista sodankäyntiä. Kun tarve vaatii, he kuitenkin osaavat laittaa muut ajatukset syrjään ja laskea todennäköisyydet ja pottikertoimet pilkulleen oikein salamannopeasti.

Hold’emin matematiikka ei ole vaikeaa. Hold’emin matematiikka on hyödyllistä. Opettele se.

Virhe 4: Väärät panostusmäärät

No limit hold’emissa panostaminen on kriittisen tärkeää. Hyvillä, mutta haavoittuvaisilla käsillä katkotaan vastustajien pottikertoimet tai ajetaan nämä ulos potista. Huonoilla (luovutetaan tai) bluffataan vastustaja ulos jaosta.

Tavoittelipa panostamisella mitä tahansa, on panostuksen oikea koko tärkeä. Aloittelijat eivät usein tarpeeksi mieti, paljonko laittavat rahaa pottiin. Tulos on joko panostus joka ei aja ketään ulos potista tai vaihtoehtoisesti aivan hervoton ylibetsaus. Molemmat ovat vaarallisia. Liian vähän panostaminen antaa vastustajille tilaisuuden voittaa jako, liian paljon panostaminen on kohtalokasta, jos vastustajalla olikin parempi käsi.

Oikea panostuskoko löytyy, kun matematiikan (jälleen se olisi tarpeen) lisäksi miettii jaon tilannetta. Yksityiskohtiin menemättä voi nyrkkisääntönä sanoa, että esimerkiksi flopin jälkeen tarvitaan erityinen perustelu, jos aikoo panostaa yli potillisen tai alle puolet potista.

Virhe 5: Huono hermojen hallinta

Pokerissa fiilis voi vaihtua vain parin jaon aikana riemusta raivoon ja ilosta sysimustaan masennukseen. Tämä vaikeuttaa olennaisesti peliä, jossa menestys perustuu taitoon tehdä tarkkoja, järjen sanelemia päätöksiä.

Jos pelitapahtumien luomien tunteiden antaa vaikuttaa päätöksiin, on seurauksena helposti joko masennus (“Turha näitäkään kortteja on pelata, kun häviän kumminkin.”) tai vanha kunnon tiltti (“Stana, nyt vedän all-in niin siinähän on vihulainen löysät pöksyssä!”). Kumpikaan henkinen tila ei ole kovin otollinen voittoisan pelaamisen kannalta.

Hyvin harvalla pelaajalla on kylmät hermot luonnostaan. Ne voi kuitenkin kehittää itselleen. Kun tietoisesti pitää malttinsa ja pelaa tarpeeksi toistoja, eivät pelitapahtumat enää vaikuta samalla tavalla – kun on nähnyt tietyn asian tapahtuvan pokerissa tuhat kertaa, ei se aiheuta samanlaisia vahvoja tuntemuksia kuin parilla sadalla ensimmäisellä kerralla.

Yhteenveto

Kuten näistä virheistä nähdään, pokeri on peli, jossa vaaditaan psykologista pelisilmää (kohdat 2 ja 4), hieman matematiikan ja todennäköisyyksien hallitsemista (1, 3, 4) ja hyvät hermot (5). Pelaajat ovat usein luonnostaan vahvoja jollain näistä kolmesta alueesta ja heikkoja yhdessä tai useammassa niistä.

Parhaan tuloksen saavuttamiseksi pitäisi kuitenkin paitsi keskittyä omiin vahvuuksiin, myös kehittää omia heikkoja alueitaan. Se voi tuntua epämiellyttävältä, mutta se on hyödyllistä ja näkyy pelituloksissa nopeasti.