Ajattelua aloittelijoille

Nettipokerissa pitää ajatella. Ja vieläpä ajatella oikein. Varsinkin aloittelijat tuppaavat ajattelemaan peliä hieman väärästä vinkkelistä ja aivan liian suorasukaisesti. Tässä vähän vinkkiä siihen, mistä suunnasta jakoja kannattaa lähestyä.

Ajattelen – siis olen

Pokerissa harvasta asiasta palkitaan paremmin kuin ajattelemisesta. Niin yllättävää kuin se onkin, lähellekään kaikki eivät juuri pelatessaan ajattele – mieli voi liikkua päivän tapahtumissa, sivusilmällä seuratussa telkkaohjelmassa tai ties missä.

Niistäkin, jotka yrittävät pelatessaan pelitapahtumia ajatella, osa ajattelee pieleen. Varsinkin aloittelijat voivat tulla pohtineeksi jakoa aivan liian suoraviivaisesti, mikä ei ole hyväksi pelille.

Aloittelijan aivoitukset

Aloittelijat analysoivat pokerijakoja yleensä suurin piirtein seuraavasti:

1. Miten vahva käsi minulla on?
2. Mitä mä nyt teen?

Aloittelijan ajatusketju muodostuu useimmiten lähes kokonaan oman käden vahvuuden pohtimisesta. Tämä johtaa yleensä varsin reippaisiin päätöksiin tyyliin “Mulla on hyvä käsi, kaikki keskelle!” tai “Mulla ei oo mitään, pakko kipata!”.

Niin luonnollista kuin tällainen ajattelu onkin, se ei ole kovin hedelmäpellistä. Se johtaa ainakin kolmenlaisiin ongelmiin:

Bluffipaikat jäävät löytymättä. Aloittelijatkin toki bluffaavat – jotkut jopa aivan liikaa. Näin simppelillä ajatusketjulla bluffipaikat eivät välttämättä ole kovin hyvin valittuja: lähinnä omaan käsivahvuuteen keskittymällä vastustajan vahvuus (ei kannata bluffata) tai heikkous (hyvä paikka bluffata) jää helposti huomaamatta. Lue lisää bluffaamisesta täältä.

Value jää pöydälle. Liikaa omiin kortteihin keskittymälle voi jäädä niin sanotusti valuet saamatta, eli kädellä ei tule voitettua lähellekään maksimia. Esimerkiksi ohi silmien voi mennä, ettei vastustajalla ole varmaankaan juuri mitään. Tällöin korottamalla vastustaja luovuttaa, mutta itse heikkoa esittämällä voisi saada vastustajan bluffaamaan, jolloin jaosta voittaisi edes jotain.

Maksumieheksi joutuminen. Ihastelemalla vain oman käden vahvuutta voi jäädä huomaamatta, että vasutstajalla on vielä parempi hanska – ja se jos mikä on kallista. Tämä tosin on selkeästi harvinaisempi ongelma kuin kaksi edellistä.

Toinen tapa ajatella

Pokerissa voi ajatella paremminkin. Jos ajatusketjua pidennetään selvästi, päästään jo huomattavasti parempaan tulokseen.

1. Mikä on vastustajan käsiskaala?
2. Mikä on oma käsiskaalani vastustajan näkökulmasta?
3. Mitä minulla on?
4. Miten maksimoin tuloksen kolmen edellisen kysymyksen pohjalta?

Pidennetyssä ajatusketjussa ensimmäinen tehtävä on määritellä karkeasti millainen käsi vastustajalla on. Vastustajaa ei laiteta täsmälleen yhdelle kädelle, mikä olisi (mukavaa mutta) mahdotonta, vaan tälle määritellään käsiskaala (eli pokerikielellä range) johon kuuluvat kaikki tämän mahdolliset kädet.

Seuraava askel on istahtaa vastustajan paikalle ja miettiä, miltä oma käsiskaala näyttää vastustajan näkökulmasta. Tämä on erittäin hyödyllinen vaihe päätöksenteossa, sillä juuri se, miltä itse vaikuttaa vastustajan silmissä, on monesti jaon tärkein yksittäinen asia.

Kolmanneksi tietysti huomioidaan oma käsi. Vaikka pokerissa heitellään paljon “pelataan miestä eikä korttia” -tyylisiä kommentteja, omalla kädellä on oikeasti paljonkin väliä. Toki kylmät bluffit kuuluvat pelivalikoimaan, mutta useimmiten oma käsi huomioidaan edes jollain tapaa taktiikan valinnassa.

Esimerkki molemmista ajattelutavoista

Aloittelija
Aloittelija saa buttoniin J8s ja avaa sillä. Toinen blindi maksaa ja floppi on AKJ sateenkaari. Vastustaja sököttää. “Oho, kaks isompaa korttia kuin mun pari. Parempi ottaa varovaisesti ja checkata perässä.”

Turn on K ja vastustaja lyö alle. “Jumankautsi, AKKJ … tässä ei kyllä mun jätkällä paljon juhlita”. Aloittelija foldaa ja vastustaja kaapii potin kotiin vitosparilla.

Edistyneempi pelaaja
Peluri saa buttoniin J8s ja avaa sillä. Toinen blindi maksaa ja floppi on AKJ sateenkaari. Vastustaja sököttää.

“Hmm, vastustaja maksoi blindista, joten sillä on varmaan jotain. Floppi on kuitenkin pelottava monille niistä käsistä, joilla vihu maksaisi, joten tämä on jatkolyönnin paikka. Niin varsinkin, koska J8:aa parempi käsi voi mennä ilman positiota pelaavalta vihulta pakkaan. Lyönti helpottaa myös loppukäden pelaamista, sillä jos sökötän, vastustaja voi lyödä turnilla alle jolloin tilanne on kannaltani vallan epämiellyttävä.”

Pelurimme lyö ja vastustaja maksaa. Turn on K ja vastustaja sököttää.
“Vai maksoi. Kaveri siis maksoi ennen floppia ja maksoi myös flopilla. Sillä on pakosta kiinni jotain, koska eihän tää jamppa maksais ilmalla kahdesti ja sököttäis alle turnilla. Sillä vois vaikka olla jonkinlainen ässä. Ja voihan sillä olla vaikka QT tai jokin ihme K-häkkyrä, mutta niitä yhdistelmiä on vähemmän kuin erilaisia ässiä. Kaveri on sen verran sitkeä, että se tuskin uskoo mun hittikäteen ja pudottaa ässää jos lyön ja jos se korottaa oon lirissä. Parempi siis sököttää ja katsoa tilanne uudestaan riverillä.”

River on J ja vastustaja sököttää.
“Kaveri on nyt sököttänyt kolmesti, eli on aika epätodennäköistä että sillä on jokin hirmuhanska. Lisäks se varmaan löis hyvällä hanskalla alle, koska pelkäis, että sökötän perässä jonkin maksukelpoisen käden, jolloin siltä jäis valuet saamatta. Pitäiskö lyödä itte? Jos lyön, mun peli näyttää vähän siltä kuin olisin flopilla yrittänyt ostaa potin ja nyt yrittäisin uudestaan, kun vastustaja on niin passiivinen. Sen rangeen menee monta huonompaa hanskaa, joilla se vois ottaa kopin mun lyönnistä.”

Peluri lyö tripseillään, vastustaja maksaa tuumailutauon jälkeen ja A9s on paperia.

Ajattelulla ja ajattelulla on eroja

Yllä oleva esimerkki on monella tapaa liioiteltu. Liioittelulla on tarkoituksensa, esimerkki yrittää valaista sitä, että samantyyliset tilanteet voivat pokerissa kehittyä aivan eri suuntiin riippuen siitä, mitä pelaajat jaon aikana ajattelevat. Ja juuri se on hyvän pelaajan merkki, että jaon pohtimisen perusteella osaa viedä jakoa itsensä kannalta oikeaan suuntaan.