Sittarien murskaaminen – osa 4: loppupeli

Haluatko lukea taktiikka-artikkeleita Nettipokeri.infossa? Paina Tykkää-näppäintä niin toimitamme niitä lisää.

Viime viikot Nettipokeri.infon artikkelisarjassa on tutkailtu sittareiden murskaamista. Tänään tämä aihe käsitellään loppuun saakka, kun vuorossa on sittarin loppuvaiheen pelaaminen. Vaikka tässä vaiheessa ollaankin jo varmasti rahoilla, ei hetkenkään herpaantumiseen ole vieläkään varaa: sittariin on tultu hakemaan voitto, ei palkintopallisijoitus.

Ei vielä syytä huokaista

Sittarien perinteisimmässä muodossa kolme pelaajaa pääsee rahoille. Kun tällaisessa turnauksessa neljänneksi jäänyt pelaaja putoaa, on aivan ensimmäinen tehtävä oman henkisen tilan tarkistaminen. Useat pelaajat -tietoisesti tai tietämättään- hölläävät keskittymistään rahasijoille päästyään: sittari on nyt varmasti voitollinen, joten mitäpä sitä enää stressaamaan?

Tällaiseen ei pidä sortua, vaan peliin täytyy keskittyä yhtä raivoisan tarkasti kuin aikaisemminkin. Tyypillisesti sit’n’go -turnausten rahat jakautuvat 20% / 30% / 50% kaavalla, jolloin voitosta tienaa 2,5 kertaa niin paljon kuin kolmannesta sijasta. Tämä rahanjako takaa sen, että voitto on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen. Aivan kuten rahasijojen läheisyydessä, ei siis vieläkään höllätä vaikka mieli tekisi, vaan päin vastoin yritetään aggressiivisella pelillä haalia merkkiläjä, joka siivittää voittoon saakka.

Vaikea vaihe

Kolmen pelaajan vaihe on kiistatta tärkeä osa sittaria. Tässä vaiheessa hyvin pelaamalla voi jo lähes varmistaa voiton tai vähintäänkin saada mahtavan etulyöntiaseman heads-upiin. Tästä huolimatta useimmat pelaajat eivät osaa pelata kolmella pelaajalla tai ovat jopa huonoimmillaan tässä vaiheessa turnausta.

Se, että vain harvat osaavat pelata hyvin kolmella, johtuu kahdesta seikasta. Ensinnäkin kolmen pelaajan peliä tulee harvoin harjoiteltua. Useat pelaajat kyllä treenaavat vaikkapa heads-upia aina silloin tällöin, mutta kolmen pelaajan peliä tulee pelattua vain, kun sittarissa tähän vaiheeseen asti selviytyy. Toinen pelin vaikeaksi tekevä seikka on, että kolmen pelaajan peliin on erittäin vaikea antaa selkeitä ohjeita – pelaamaan täytyy siis oppia itse.

Oma ja vastustajien pelityyli
Kolmen pelaajan peliin on vaikea antaa ohjeita, sillä se perustuu pitkälti vastustajien pelillisten taipumusten hyväksikäyttöön. Vastustajien tyylin hyväksikäyttö on mahdollista, sillä turnaus on kestänyt nyt niin kauan, että vastustajista ja heidän pelillisistä taipumuksistaan pitäisi olla jo hyvin selkeä kuva.

Vastustajia on enää kaksi, joten heidän mahdollisten heikkouksiensa hyväksikäyttöön avautuu reilusti tilaisuuksia. Jos vaikkapa toinen vastustajista pelaa hyvin tiukasti, voi tältä ryövätä sopivalla panostuksella blindit kerta toisensa jälkeen* ja turvallisin mielin kipata tämän reissatessa all-in. Liian löysästi makselevaa pelaajaa vastaan on varaa kippailla hetki ja odottaa laskutuskättä, passiivista pelaajaa vastaan voi välillä vain limppailla (varsinkin jos uskoo enemmän omiin kun vastustajan flopin jälkeisen pelaamisen taitoihin) ja niin edelleen.

(* Muista hyökätä sopivilla korteilla myös buttonista, jos tilanne vaikuttaa otolliselta. Varsinkin pikkusittareissa pelaajat pelaavat usein aivan liian varovaisesti tältä loistavalta paikalta.)

Samalla kun hyödyntää omia tietoja vastustajien pelityylistä, täytyy muistaa, että jos vastustajat eivät ole täydellisiä tunareita (mikä pikkurahan sittarissa on toki täysin mahdollista), niin heilläkin on jonkinlainen kuva sinun pelaamisestasi. Tämän johdosta peliä on ajoittain hyvä hieman sekoittaa. Pelin yleiskuvan tulee kuitenkin sekoittelusta huolimatta olla hyvin aggressiivinen: blindit pyörivät sellaista vauhtia, että liialla odottelulla oma stäkki kuihtuu huimaavaa tahtia.

Aivan kuten rahasijojen läheisyydessä, myös nyt kannattaa huomioida tilanteen psykologisten ulottuvuuksien merkitys. Jos yksi pelaaja on jo melkein ulkona turnauksesta, ei toinen jäljellä olevista vastustajista taatusti ole helposti valmis riskeeraamaan oman turnauksen kohtaloaan. Tällaisten tilanteiden haistelu ja hyödyntäminen on erittäin kannattavaa: Jos vastustaja ei halua pelata, tältä saa blindit pienellä riskillä. Jos tämä osoittaakin elonmerkkejä, on tällä todennäköisesti käsi, jota vastaan ei millä tahansa korteilla kannata lähteä sotkemaan.

Lähtökädet ja stackit
Vastustajien heikkouksien hyödyntämisen ja pelin pienen sekoittelun ohessa kannattaa myös muistaa, että kolminpelissä hyvien lähtökäsien valikoima on jo hyvin erilainen kuin isommalla poppoolla pelatessa. Käsien arvo lähenee sitä, mitä se on kaksinpelissä, jossa johdossa useimmiten ollaan yhdelläkin isolla kortilla. Kolmella pelaajalla mikä tahansa ässä on jaon todennäköisesti paras käsi.

Aina mainiolla PokerStovella leikittelemällä voi oppia hahmottamaan sen, miten erilaiset kädet pärjäävät kolminpelissä vastustajien oletettuja maksukäsiä vastaan.

Korttivalikoiman lisäksi kannattaa vahdata myös stäkkien kokoa. Tässä vaiheessa turnausta yhdenkin potin voitto tai tappio voi vaikuttaa huomattavasti pelaajan tilanteeseen ja siihen, miten tämä pelaa: juuri tuplannut pelaaja haluaa harvoin riskeerata heti tilannettaan jos kortit eivät ole hyvät, toisaalta taas tiukkakin pelaaja alkaa varmasti räiskiä yhä vapautuneemmin, jos tämän merkit uhkaavat loppua. Stäkkien koko kannattaa huomioida myös isossa blindissa istuessa: kolmantena, muita jäljessä olevan pelaajan all-in lyönti pienestä blindista isoa blindia vastaan on huomattavalla todennäköisyydellä pelkkä varastusyritys.

Maksaminen
Kuten turnauksessa tähänkin asti, maksamista kannattaa edelleen vältellä. Vain maksamalla aloite ja etulyöntiasema säilyy vastustajalla ja tässä vaiheessa turnausta ei kannattaisi ehdoin tahdoin hankkiutua altavastaajan asemaan ilman hyvää syytä. Maksamisen sijaan kannattaa harkita kahdesti, olisiko sittenkin kannattavampaa luovuttaa suoraan tai kenties lyödä kaikki pelimerkit sisään.

Vastustajien all-in siirtoja on ajoittain maksettava kolmen pelaajan pelissä. Kun maksua miettii, kannattaa omien korttien lisäksi miettiä myös pottikertoimia ja sitä, mistä ja miten all-in tuli. Pottikertoimet kannattaa vilkaista, sillä blindien ollessa suuret maksulle voi saada yllättävän hyvät kertoimet. Se, kuka ja mistä laittoi all-in voi kertoa myös paljon. Buttonista turnauksen yli-tiukalta kakkoselta tullut all-in vaikuttaa huomattavasti vahvemmalta kuin neljä kertaa ison blindin omistavan kolmosen all-in pienestä blindista.

Kokemus on rautaa
Siinä jotain sekalaisia mietteitä, mutta kuten sanottua, mitään täsmällisiä ohjeita kolmen pelaajan vaiheeseen on vaikea antaa. Jos kuitenkin pelaat tässä artikkelisarjassa opetetulla tavalla, pääset yhä kokeilemaan kolmen pelaajan peliä yhä useammin ja vieläpä johtoasemasta (minkä takaa rahasijoja edeltänyt aggressiivinen pelaaminen). Kokemusta kertyy näin ollen nopeasti ja pian kolmen pelaajan vaihe ei ole mitään sen kummempaa, kuin pakollinen välietappi matkalla kohti heads-upia.

Heads-up

Sittarit huipentuvat heads-up -vääntöön. Tätä vääntöä usein väheksytään johtuen siitä, että blindit ovat nyt väistämättä todella korkeat, mikä joidenkin mukaan tekee heads-upista arvanheittoa. Väheksyminen ei kannata, hyvä heads-up pelaaja kyllä voittaa sittareidenkin loppuväännöistä todella reilusti yli puolet. Yhdessä palkintorakenteen kanssa hyvä voittoprosentti takaa pitkässä juoksussa mukavat sittaritulot.

Heads-up-pelaamista on käsitelty jo usean artikkelin verran kertaan heads-up strategia -osastossa, joten tässä ei ole syytä sen kummemmin kerrata ohjeita.

Vinkkinä sanottakoon kuitenkin, että kannattaa ehdottomasti opetella yltä heads-up strategia -linkin takaa löytyvä Lee Jonesin kaksinpelijärjestelmä. Jonesin heads-up-järjestelmä on tarkoitettu tilanteisiin, joissa toisella pelaajalla on seitsemän kertaa (tai alle) ison blindin verran pelimerkkejä jäljellä. Se siis sopii sittareihin erittäin hyvin: vaikka sittarin heads-up ei järjestelmälle soveltuvasta tilanteesta alkaisikaan, niin potin tai parin jälkeen sinne siirrytään ja siellä myös usein pysytään turnauksen loppuun saakka.

Yhteenveto

Sittarin voitolle haetaan loppusilaus hyödyntämällä aiemman turnauksen aikana kerättyjä tietoja. Vastustajien heikkouksia hyödyntämällä muilutetaan näiltä rahat pois keinolla millä hyvänsä ja omaa peliä sekoittamalla pidetään viholliset varpaillaan.

Kun kolmen pelaajan vaihe on ohitse, siirrytään heads-upiin. Heads-upissa raju, mutta kontrolloitu aggressiivisuus on valttia. Kun vastustajalta on napattu merkkejä ja siirrytty johtoasemaan, otetaan lopullinen voitto kotiin Lee Jonesin järjestelmää hyödyntämällä.

Lopuksi

Tässä oli artikkelisarja sittareiden voittamisesta. Vaikka tässä sarjassa ei käsitelty kahta turnauspelaamisessa oleellista asiaa (vastaiskut blindien ryöväysyrityksiin, stackien kokojen hyödyntäminen riskinotossa – molemmat käsitellään myöhemmin), niin näilläkin ohjeilla pitäisi päästä hyvään alkuun matkalla kohti sittareiden ja sittarivastustajien murskaamista.

Oliko artikkeli mielestäni hyvä? Painaa tykkää-näppäintä alla ja saat lukea tällaisia artikkeleja myös jatkossa.